Lauri Lavanti – blogi

Viekö tekoäly ohjelmoijan työn?

Fri, 16 Oct 2026 00:00:00 GMT

Tekoäly vie jo osan ohjelmoijan työstä. Esimerkiksi minun työstäni se on vienyt suurimman osan koodin kirjoittamisesta. Vielä viime vuonna ajattelin, että hyvän ohjelmoijan erottaa koodista. Enää näin ei ole. Nyt suurin osa koodista, josta vastaan, syntyy tekoälyn kirjoittamana. Minun tehtäväni on kertoa, mitä pitää rakentaa, ja kantaa vastuu siitä, että se toimii. Kun puhutaan tekoälystä ja työstä, tässä kannattaa olla raatorehellinen.

Suomen tulevaisuus ei rakennu sillä, että laitamme pään hiekkaan ja väitämme, että mikään ei ole muuttunut. Se vaatii sitä, että osaamisen uudistaminen ja sosiaaliturva pysyvät muutoksen tahdissa.

Viekö tekoäly ohjelmoijan työn?

Tekoäly vie ohjelmoijan työstä jo nyt merkittävän osan: rutiininomaisen koodin kirjoittamisen, testien tuottamisen ja toistuvien korjausten tekemisen. Koko työtä se ei vie. Ihmiselle jää päätökset siitä, mitä rakennetaan ja miksi, sekä vastuu siitä, että järjestelmä toimii ja on turvallinen. Ohjelmoijan työ muuttuu, ja arvo siirtyy koodin tuottamisesta kokonaisuudesta huolehtimiseen.

Tunnen tämän omasta työstäni. Luen jokaisen muutoksen ennen kuin se menee käyttöön, koska tekoäly tekee virheitä varmalla äänellä. Palveluissa, joita rakennan, virhe näkyy suoraan ihmisten arjessa ja mahdollisuuksissa, eikä sitä vastuuta voi siirtää koneelle. Samasta syystä huonosti määritelty tehtävä ei parane tekoälyllä. Se vain tuottaa virheet nopeammin.

Tekoäly vie tehtäviä. Kokonaisuus ja vastuu jäävät ihmiselle.

Olen kirjoittanut tekoälystä usein. Keväällä kirjoitin Kauppalehteen siitä, mistä kehittäjälle jatkossa maksetaan. Se on kysymys työnantajalle. Kysymys työntekijälle on suorempi: onko minulla töitä viiden vuoden päästä?

Miten tekoäly vaikuttaa työttömyyteen?

Tekoäly vaikuttaa työttömyyteen ensin tehtävien kautta. Se harvoin poistaa kokonaisen ammatin kerralla, mutta vähentää rutiinityötä ja muuttaa myös sitä, millaista osaamista työnantajat hakevat. Suurin riski on siirtymissä. Jos uuden oppiminen kestää liian kauan ja lyhytkin työkeikka voi heikentää toimeentuloa, työttömyysjaksot venyvät pidemmiksi kuin olisi tarpeen.

Huoli on todellinen. LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselyn mukaan 62 % suomalaisista on huolissaan työttömyydestä ylipäätään ja 32 % pelkää tekoälyn vievän työpaikkoja (Yle 27.5.2026).

Työpaikoilla tekoäly on monelle jo seuraava kehitysaskel eikä mullistus, ja juuri siksi muutos etenee hiljaa tehtävä kerrallaan. Kun tehtävät muuttuvat, muuttuu myös se, keitä palkataan ja millä osaamisella.

Tekoälyn myötä siirtymät yleistyvät. Yhä useampi joutuu vaihtamaan työnkuvaa kesken uransa, työpaikka vaihtuu useammin, ja osa työstä on lyhyitä projekteja. Nykyinen sosiaaliturva toimii tässä väärään suuntaan. Kun lyhyt työkeikka voi sotkea tuet ja ansaitusta lisäeurosta jää käteen vain murto-osa, lyhyen työn tai uudelleenkouluttautumisen vastaanottaminen ei kannata. Yksinkertaisempi perusturva purkaa tämän kannustinloukun, jolloin siirtymä ei käy ihmiselle kalliiksi.

Miten juniorista tulee jatkossa seniori?

Juniorista tulee jatkossakin seniori tekemällä oikeaa työtä ja saamalla siitä palautetta, mutta harjoitustehtävät muuttuvat. Kun tekoäly hoitaa rutiinikoodin, nuoren pitää oppia jo koulussa käyttämään tekoälyä ja arvioimaan sen tuotoksia. Työnantajan kannattaa yhä palkata junioreita, koska ilman heitä ei kymmenen vuoden päästä ole senioreita.

Opin aikanaan itse tekemällä virheitä, joita kokeneemmat auttoivat ymmärtämään. Kirjoitin tästä kesäkuussa Skrolli-lehteen. Nyt tekoäly kirjoittaa juuri sen rutiinikoodin, jonka parissa juniorit ennen oppivat. Siksi urakehityksen polku on rakennettava uudelleen.

Ensimmäinen askel otetaan koulussa. Tekoälyavusteinen ohjelmointi kannattaa tehdä omaksi oppiaineekseen lukioissa ja ammattioppilaitoksissa. Silloin nuori harjoittelee tekoälyn työn arviointia oikeissa projekteissa, esimerkiksi pelikehityksessä tai avoimen lähdekoodin yhteisöissä, jo ennen ensimmäistä työpaikkaansa.

Kyse on myös siitä, että kaikilla pitää olla mahdollisuus. Jos alalle pääsee vain se, jolla on jo verkostot tai varaa tehdä palkatonta harjoittelua, uraputki kapenee ja Suomi hukkaa lahjakkuutta. Reitin alalle pitää olla auki jokaiselle, joka haluaa oppia, taustasta riippumatta.

Mitä Suomen pitäisi tehdä, kun tekoäly muuttaa työtä?

Suomen pitäisi tehdä osaamisen uudistamisesta tavallinen osa työuraa ja rakentaa sosiaaliturva, joka toimii työelämän kaikissa muutosvaiheissa ja jossa työn vastaanottaminen kannattaa aina. Silloin tekoälyn tuoma tuottavuus näkyy kilpailukykynä eikä pitkinä työttömyysjaksoina. Suomi on tehnyt saman ennenkin, kun Nokian puhelinliiketoiminta hiipui ja sen osaajista syntyi uusia yrityksiä ja vahva peliala.

Osaaminen ei silloin kadonnut Suomesta. Se vaihtoi alaa. Nyt sama siirtymä on edessä tietotyössä, ja sen pitää onnistua tarkoituksella eikä sattumalta.

Tähän ehdotan neljää konkreettista toimea:

Elinikäinen oppiminen oikeudeksi. Säädettäisiin oikeus osaamisen päivittämiseen, ja ammatillisen ja korkeakoulutuksen välille rakennettaisiin modulaarisia opintopolkuja. Uuden oppiminen ei silloin vaatisi kokonaista uutta tutkintoa.
Henkilöstökoulutus verovähennyksen piiriin. Yritysten henkilöstökoulutusta tuettaisiin verovähennyksin, jotta tekoälyn tuottavuushyöty ei jäisi vain suurimmille yrityksille.
Sosiaaliturva, jossa työ kannattaa aina. Kannustinloukut purettaisiin, ja ensimmäinen askel kohti yksinkertaisempaa perusturvaa olisi 260 euron kuukausittainen perustulo.
Joustoturva tanskalaiseen tapaan. Työvoimapalveluja vahvistettaisiin, jotta uuteen työhön siirtyminen olisi nopeaa.

Suomi pärjää, kun osaaminen uudistuu työn tahdissa.

Tekoäly tekee ohjelmoijasta jo nyt tuottavamman. Kun osaaminen ja sosiaaliturva pysyvät mukana, sama tuottavuus tekee Suomesta maan, jossa osaajat haluavat tehdä työtä ja yritykset löytävät tekijänsä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Miksi Suomi tarvitsee digiministeriön?

Fri, 16 Oct 2026 00:00:00 GMT

Suomi tarvitsee digiministerin ja digiministeriön. Yhden poikkihallinnollisen vastuun, joka kokoaisi nykyään kolmen eri ministeriön kesken hajautuneen tekoälypolitiikan yhteen. Syy on käytännöllinen. Kuvittele pk-yritys, joka rakentaa tekoälyavusteista asiakaspalvelua. Se kysyy tietosuojasta yhdeltä viranomaiselta, datan käytöstä toiselta ja rahoituksesta kolmannelta ja saa kolme aikataulua ja kolme tulkintaa. Jokainen näistä viranomaisista toimii eri ministeriön ohjauksessa, ja siksi myös tulkinnat eroavat toisistaan. Tällä hetkellä tekoälypolitiikka on hajautunut liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön kesken, eikä yksikään niistä kanna vastuuta kokonaisuudesta.

Esitän digiministeriön perustamista, koska hajautunut rakenne on yritykselle sääntelyriski. Yritys tarvitsee yhdet selkeät pelisäännöt kolmen eri tulkinnan sijaan.

Uusi ministeriö kuulostaa ensi kuulemalta lisäbyrokratialta. Kannattaa kuitenkin muistaa:

Yritys sopeutuu mihin tahansa sääntöön, kunhan se tietää säännön etukäteen.

Nykyisestä rakenteesta puuttuu ennustettavuus. Sääntöjen määrä ei ole suurin ongelma. Työssäni käytän tekoälyä päivittäin ohjelmistokehityksessä, ja näen läheltä, miten pelikenttä muuttuu kuukausi kuukaudelta. Kirjoitin sarjan edellisessä osassa julkishankintojen siirrettävyydestä; tämä osa kysyy, kuka Suomessa oikeastaan vastaa tekoälypolitiikasta kokonaisuutena. Nyt vastaus on "ei kukaan".

Mitä digiministeriö Suomessa tarkoittaisi?

Digiministeriö yhdistäisi liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön hajautuneet tekoäly- ja teknologiatoimivallat yhdeksi poikkihallinnolliseksi vastuuksi. Ministeriö isännöisi pysyvää eduskunnan teknologiavaliokuntaa, joka tuottaisi eduskunnalle säännöllisen teknologia-arvion. Lisäksi se isännöisi kansallista arviointielintä, joka auditoisi määritellyt kynnykset ylittäviä huippumalleja.

Rakenne ratkaisisi juuri sen ongelman, jota yritys kohtaa nyt. Tilalle saataisiin yksi ministeri, yksi yhteyspiste ja yksi tulkintalinja koko tekoälypolitiikalle. Saman linjan alla myös tietosuoja pysyisi ennakoitavana, koska yritys tietäisi, mitä siltä odotetaan, eikä joutuisi sovittamaan yhteen kolmen viranomaisen eri painotuksia.

Mistä digiministeriö rakennettaisiin?

Digiministeriö rakennettaisiin jakamalla liikenne- ja viestintäministeriö kahtia. Liikenne, radat ja satamat siirtyisivät ympäristöministeriöön, jonka toimialaan kaavoitus, rakentaminen ja asuntopolitiikka jo kuuluvat. Valtio on itse sitonut nämä yhteen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksissa, joissa sovitaan samassa asiakirjassa, minne rakennetaan ja miten sinne pääsee. Jäljelle jäävästä viestintä- ja digipuolesta rakennettaisiin digiministeriö. Ministeriöiden lukumäärä pysyisi ennallaan.

Miksi hajautettu tekoälypolitiikka on yritykselle sääntelyriski?

Kun tekoälypolitiikka jakautuu kolmen ministeriön kesken ja painotukset vaihtuvat hallituskaudesta toiseen, yritys ei voi hinnoitella tulevaa sääntelyä investointipäätöksiinsä. Yksi vastuullinen digiministeri vastaisi kokonaisuudesta, mikä vähentäisi juuri sitä epävarmuutta, jota mikään yksittäinen säädös ei sinänsä poista.

Sääntelyn selkeys on kilpailuetu.

Tämä ei ole vain periaatteellinen huomio. Kirjoitin aiemmin, miten digitaalinen itsenäisyys rakentuu Suomessa hankintapäätös kerrallaan; sama logiikka pätee sääntelyyn. Ennustettava rakenne houkuttelee investointeja, hajautunut ja vaihtuva rakenne karkottaa niitä.

Ketä arviointielimen kynnysarvot koskisivat?

Arviointielimen toimivalta rajattaisiin lain tasolla yhteen kynnykseen: mallin koulutuslaskenta yli 10^25 FLOP. Parametrimäärää tai tarjoajan liikevaihtoa ei käytettäisi kynnyksenä, koska kumpikin vetäisi tavallisia suomalaisia yrityksiä sääntelyn piiriin ja vanhenisi tekniikan kehittyessä. Vain kynnyksen ylittävät huippumallit ja niiden tarjoajat kuuluisivat arvioinnin piiriin, joten suomalaiset pk-yritykset eivät kantaisi OpenAI:n, Anthropicin tai Mistralin kokoluokalle suunniteltua vaatimustaakkaa.

Ehdotan myös, että jos komissio muuttaa kynnystä delegoidulla säädöksellä, kansallinen kynnys seuraisi perässä, mutta muu päivitys vaatisi eduskunnan päätöksen eikä viranomaisharkintaa. Pk-yrityksille kirjattaisiin lisäksi kahden vuoden siirtymäaika ennen kuin uusi kynnys astuisi heidän osaltaan voimaan. Tämä pienentäisi sääntelyriskiä konkreettisesti. Yritykset tietäisivät vuosia etukäteen, milloin jokin kynnys ylittyisi heidän osaltaan.

Onko kynnyspohjaista mallia koeteltu myös muualla?

Koulutuslaskennan kynnys 10^25 FLOP on sama raja, jolla EU:n tekoälyasetus olettaa yleiskäyttöisen mallin aiheuttavan järjestelmäriskin, joten malli ei ole täysin oma. AI Futures Project on ehdottanut läpinäkyvyys- ja kynnysmekanismeja mahdollisina keinoina hallita kehittyvää teknologiaa kehitysvauhdista riippumatta.

Saksa perusti vuonna 2025 oman digitalisaation ja valtionhallinnon uudistamisen ministeriön, joka kokosi aiemmin hajallaan olleen digitalisaation ja valtion tietotekniikan yhden vastuun alle. Samalla tietoliikenne irrotettiin liikenteen yhteydestä. Suomi tarvitsisi vastaavan kokoamisen, jotta tekoälypolitiikka ei jäisi sattuman varaan.

Konkreettinen esimerkki tekoälyn hyödyistä ja hallinnon koordinaatiosta löytyy jo kunnista. Konnevedellä tekoäly lyhensi tieavustusten käsittelyajan kahdesta ja puolesta kuukaudesta päiviin, kun kahdeksan kuntaa rakensi yhteisen ratkaisun yksittäisten kokeilujen sijaan. Sama periaate pätisi kansallisella tasolla.

Digiministeriö korvaisi vaihtelevat tulkinnat yhdellä, eduskunnan hyväksymällä kynnysmallilla. Mukana tulisi toki uusia pysyviä rakenteita, kuten pysyvä teknologiavaliokunta ja arviointielin, mutta ne rajattaisiin koskemaan vain suurimpia toimijoita. Pk-yritykselle kokonaisuus yksinkertaistuisi.

Yritys, joka tietää säännöt vuosia etukäteen, voi investoida rohkeammin kuin yritys, joka joutuu arvailemaan niitä uudelleen joka hallituskausi. Digiministeriö olisi vastaus tähän ongelmaan.

Olen Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä, ja aion esittää tätä rakennetta seuraavaan hallitusohjelmaan. Tämä on sarjan toinen osa, ja sarja jatkuu tekoälyn aikakauden muilla pelisäännöillä.

Toimiva talous, saumaton sivistys ja varma vapaus ovat saman tavoitteen kolme osaa, ja tekoälyn aikakaudella niistä rakentuu digitaalisesti itsenäinen Suomi. Digiministeriö olisi yksi konkreettinen rakenne, joka pitäisi tämän kokonaisuuden ennustettavana.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Palkalla pitää voida vaurastua!

Mon, 12 Oct 2026 00:00:00 GMT

Miksi palkalla on niin vaikea vaurastua?

Suomessa ahkeruudesta rangaistaan. Tällä hetkellä palkkatuloista täytyy maksaa ansiotulovero ennen kuin tuloja voi siirtää säästöön. Palkansaaja pääsee sijoittamaan vasta siitä potista, joka verottajan jäljiltä jää käteen. Pääomatuloilla tällaista kynnystä ei ole, ja varallisuus kasvaakin huomattavasti nopeammin.

Me haluamme mahdollistaa vaurastumisen kaikille. Varallisuustili mahdollistaa säästämisen palkkatuloista samalla tavalla kuin pääomatuloista. Ideana on, että voit sijoittaa työllä ansaitsemasi eurot ennen kuin niistä maksetaan veroja, jonka seurauksena saat täysin uudenlaisen lähtövauhdin sijoituksillesi!

Käytännössä varallisuustili ei ole todellinen tili pankkitilin tapaan, vaan kirjanpidollinen järjestely Verohallinnon järjestelmissä. Säästöön ja sijoituksiin menevät rahat eivät aiheuta välittömiä veroseuraamuksia. Maksat veroa vasta, kun nostat rahaa ulos omaan käyttöösi, jolloin nosto on tavanomaisesti tuloveron alaista.

Tämä yksinkertainen muutos edistää kansankapitalismia. Kun yhä useampi palkansaaja on myös omistaja, kansantalous kestää kriisejä paremmin ja vaurastuminen tulee jokaisen palkansaajan ulottuville.

Esitämme neljä perustetta, miksi varallisuustili rakentaa parempaa ja reilumpaa markkinataloutta.

"On aika tehdä vaurastumisesta jokaisen oikeus, riippumatta siitä, saako tulonsa palkkana vai osinkoina!"

— Lauri Lavanti

Hyöty 1/4: Sijoita koko palkalla, niin alkupääoma on isompi

Nykyäänkin sijoittaja voi viivästyttää omistuksista tulevien tuottojen verotusta esimerkiksi sijoitusrahastojen, vakuutuskuorien tai osakesäästötilin avulla. Palkansaajan todellinen este vaurastumiselle on kuitenkin se, että palkasta on maksettava raskaat verot ennen kuin yhtäkään euroa pääsee sijoittamaan.

Varallisuustilillä säästöt saa vähentää tuloverotuksessa. Voit siis aloittaa sijoittamisen kertaheitolla täysimääräisellä bruttosummalla, jolloin korkoa korolle -ilmiö pääsee jauhamaan tulosta huomattavasti järeämmällä moottorilla alusta asti.

Näin hyödynnetään korkoa korolle -ilmiötä niin valtiolle kuin veronmaksajalle. Pääoman kerryttämisestä ei rangaista etukäteen, vaan tulovero maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun varoja nostetaan omaan käyttöön.

"Suomessa puhutaan paljon työnteon kannustimista, mutta liian vähän siitä, miten tavallinen palkansaaja voisi vaurastua. Minusta jokaisella pitää olla mahdollisuus rakentaa taloudellista turvaa omalla työllään. Siihen tarvitaan myös uusia ratkaisuja."

— Ulla Santti

Hyöty 2/4: Sijoita vapaasti mihin haluat, verottaja ei sanele ehtoja

Nykyään Suomen verojärjestelmä on täynnä monimutkaisia poikkeuksia, jotka ohjaavat ihmisten sijoituksia. Yhtä sijoituskohdetta verotetaan eri tavalla kuin toista.

Tämä on markkinatalouden kannalta tehotonta. Varallisuustilillä eri sijoituskohteet ovat verotuksessa samalla viivalla. Verotus ei enää ohjaa päätöksiäsi, vaan valitset sijoituksesi niiden tuoton ja riskin perusteella, kuten markkinoilla kuuluukin.

Hyöty 3/4: Sijoitusten vaihtaminen ei enää lukitse rahojasi

Monen suomalaisen säästöt ovat jumissa vanhoissa sijoituskohteissa, joista he haluaisivat eroon. Myynnistä maksettava luovutusvoittovero kuitenkin estää siirron.

Tämä johtaa siihen, että rahat makaavat tehottomissa kohteissa sen sijaan, että ne rahoittaisivat uusia suomalaisia innovaatioita tai kasvuyrityksiä. Varallisuustili ratkaisee tämän ongelman kertaheitolla. Se vapauttaa verotussyistä lukkiutuneen omaisuuden tuottavampaan käyttöön.

Voit vapaasti myydä sijoituksesi ja ostaa tilalle uutta ilman, että joudut maksamaan veroa välistä. Maksat veron vasta siinä vaiheessa, kun siirrät rahat tililtä omaan elämiseesi. Tämä tekee pääomamarkkinoistamme dynaamisemmat ja ketterämmät.

Hyöty 4/4: Verotetaan kulutusta, ei vaurastumista

Varallisuustili toimii käytännössä kuten progressiivinen menovero. Se ei estä pääomien muodostumista työtä tekemällä, mutta verottaa kertyneen varallisuuden kuluttamista. Järjestelmä ei siis suosi suihkuseurapiirien elämäntapaa ja turhaa luksuskulutusta, vaan kannustaa säästäväisyyteen ja oman talouden turvaamiseen.

Kun säännöt ovat kaikille reilut, poistuu tarve kalliille verosuunnittelulle. Järjestelmä on myös suunniteltu vedenpitäväksi: kokonaisjärjestelmässä pitää olla arvonnousuvero (eli maastapoistumisvero), jotta tuottoja ei voi tulouttaa ulkomailla verovapaasti. Et siis voi kiertää veroja muuttamalla ulkomaille.

"Vaurastumiseen pitää kannustaa, verojen välttelyyn ei. Siksi järjestelmän pitää olla sellainen, ettei veroista pääse eroon kalliilla verosuunnittelulla tai muuttamalla varallisuutensa kanssa ulkomaille."

— Essi Lindberg

Kenelläkään ei myöskään ole mahdollisuutta pakoilla veroja hautaan saakka. Tilin avulla ei voi ikuisesti lykätä verotusta, koska tili realisoidaan kuoleman yhteydessä kuolinpesän tuloksi. Näin varmistetaan, että verot tulevat maksetuiksi ja järjestelmä pysyy reiluna kaikkia kohtaan.

"Sen lisäksi, että näin verotus kohdistuu paremmin luonnonvarojen kulutukseen, voi tämä järjestelmä kannustaa ihan tavallisia ihmisiä kiinnostumaan taloudesta ja ylipäätään suunnittelemaan omaa talouttaan ja rahan käyttöään."

— Johanna Muurinen

Tehdään vaurastumisesta jokaisen oikeus

Varallisuustili tarttuu kiinni yhteen suurimmista esteistä suomalaisten vaurastumisen tiellä: siihen, että ahkeralla palkkatyöllä on tuskallisen vaikeaa kerätä omaisuutta. Kun säästöt voi siirtää sijoituksiin ennen verojen maksamista, annamme työnteolle ja yritteliäisyydelle sen arvon, joka sille kuuluu.

"Varallisuustili on meille tavan palkansaajille tehokas ja reilu työkalu sekä erinomainen kannustin varallisuuden kerryttämiseen."

— Arttu Laitinen

Tämä on markkinataloutta parhaimmillaan. Se ei suojele vain jo valmiiksi varakkaiden etuja, vaan antaa kaikille tasapuoliset säännöt rakentaa omaa taloudellista turvaa. Se poistaa markkinoiden tehottomuudet, ohjaa rahat tuottaviin kohteisiin ja valjastaa korkoa korolle -ilmiön hyödyttämään koko Suomea.

"Lisäksi, kun yhteiskunnassa siirrytään perustuloon, pystyvät myös epäsäännöllisesti ansaitsevat ainakin järjestelmätasolla kerryttämään säästöjä varallisuustilin turvin."

— Taru Hallikainen

Tule mukaan tekemään kansankapitalismista totta. Valitaan ratkaisu, joka palkitsee ahkeruudesta ja tuo reilun markkinatalouden jokaisen palkansaajan ulottuville.

Miksi tämä avaus on täälläkin?

Olen yksi tämän avauksen kirjoittajista. Markkinavihreät on Vihreiden markkinamyönteinen verkosto, jonka perustin – julkaisen avauksen myös omilla sivuillani, koska talous on yksi eduskuntavaalikampanjani painopisteistä. Varallisuustili jatkaa samaa linjaa kuin aiempi avauksemme lisää markkinoita. Lisää markkinavihreitä kirjoituksia löydät kategoriasivulta, ja avauksen alkuperäinen versio on luettavissa markkinavihreiden sivuilla.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Digitaalinen itsenäisyys: Suomen kyky valita

Wed, 07 Oct 2026 00:00:00 GMT

Mitä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa?

Digitaalinen itsenäisyys on kykyä valita ja tarvittaessa vaihtaa toimittajaa. Se on huoltovarmuutta, jota sovellamme jo polttoaineeseen, ruokaan ja lääkkeisiin, ja ohjelmistot ovat saman listan seuraava kohta. Syyllisen etsiminen ei sitä rakenna. Kyky valita rakennetaan kolmella vivulla, jotka Suomella ja Euroopalla jo on:

hankinnat, jotka ratkaisevat, millaisia teknologiamarkkinoita syntyy
standardit, jotka ratkaisevat, miten data liikkuu ja kuka pääsee kilpailemaan
koodi, eli avoin lähdekoodi ja eurooppalaiset vaihtoehdot, joita on jo olemassa

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin: digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys, ja se rakennetaan askel kerrallaan. Kaikki aiheen kirjoitukset löytyvät digitaalisen itsenäisyyden kategoriasta.

Mistä puhuin Happy Hacking Dayssä?

Pidin 1.10.2026 Haaga-Helian Pasilan kampuksella Happy Hacking Dayssä englanninkielisen puheen digitaalisesta itsenäisyydestä. Yleisö oli teknistä väkeä. Kävin läpi, kuinka syvä riippuvuutemme Euroopan ulkopuolisesta teknologiasta on, mitä on jo tapahtunut, kun pääsy on katkaistu, ja millä keinoilla Suomi ja Eurooppa voivat rakentaa valinnanvapautta.

Vanhempainvapaa näkyi lavalla: pidin suurimman osan puheesta yksivuotiasta lastani sylissä.

Puheen lähtökohta oli tuttu poliittinen lausahdus: siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Luvut ovat karuja. Kolme yhdysvaltalaista yhtiötä hallitsee noin 70 % Euroopan pilvipalvelumarkkinasta. Tekoälyn laskentakapasiteetista EU:lla on noin 5 %, ja ennusteiden mukaan osuus pysyy samana vuoteen 2031. Kesäkuussa Yhdysvaltain hallitus määräsi katkaisemaan muiden kuin yhdysvaltalaisten pääsyn Anthropicin kehittyneimpiin tekoälymalleihin. Schleswig-Holsteinin ja Airbusin esimerkit näyttävät silti, että irtautuminen on oikeaa työtä, mutta se onnistuu.

Diat ovat ladattavissa PDF-tiedostona.

Mitä yleisö kysyi?

Puheen jälkeisessä keskustelussa yleisö kysyi erityisesti kahdesta aiheesta. Ensimmäinen oli Chat Control, EU:n ehdotus viestien valvonnasta. Toinen oli maksujärjestelmien itsenäisyys. Molemmat palaavat puheen ydinkysymykseen: kuka viime kädessä päättää niistä digitaalisista palveluista, joiden varassa julkiset palvelut, yritykset ja kansalaiset toimivat joka päivä.

Mitä puheessa sanottiin?

Puhe pidettiin alun perin englanniksi Happy Hacking Dayssä 1.10.2026. Tämä on suomennos.

Hyvää iltapäivää. Olen Lauri Lavanti. Koska nyt on Happy Hacking Day, ajattelin aloittaa kertomalla vähän omasta taustastani tietokoneiden ja hakkeroinnin parissa. Ensimmäiset kokemukseni tietokoneista sain isäni vanhalla Macintoshilla. En muista paljoakaan, mihin sitä käytettiin, paitsi hyvin yksinkertaisia mustavalkoisia pelejä, mutta se sytytti kipinän. Myöhemmin teininä, kun minulla oli ihan oma PC, tunsin itseni oikeaksi hakkeriksi, kun sain pelit toimimaan ilman CD-levyä. Nykyään tiedän, ettei sillä ollut juuri mitään tekemistä hakkeroinnin kanssa.

Sen jälkeen olen keskittynyt ohjelmistokehitykseen. Olen kirjoittanut koodia työkseni yli vuosikymmenen, ja nykyään olen johtava ohjelmistokehittäjä suuressa suomalaisessa pankissa. Juuri nyt olen tosin vanhempainvapaalla nuorimman lapseni kanssa, ja hän on tänään täällä mukana. Vapaa-ajallani istun Kirkkonummen kunnanvaltuustossa, joten olen nähnyt sekä sisältä että ulkoa, miten julkisen sektorin teknologiapäätökset syntyvät.

Puheen otsikko viittaa tunnettuun lausahdukseen suomalaisesta politiikasta: "Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu." Se on tämän puheen henki. Puhun siitä, missä oikeasti olemme nyt, en siitä, missä toivoisimme olevamme. Minua kiinnostaa erityisesti se Venn-diagrammin leikkauskohta, jossa ohjelmistot ja teknologia kohtaavat politiikan ja koko yhteiskunnan. Väittäisin, että se on meille teknologia-alalla liian usein sokea piste.

Olen myös Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitteen alullepanija ja vetäjä. Aloite keräsi tarvittavat kannatusilmoitukset heinäkuussa. Se koskee juuri tätä leikkauskohtaa: sitä, että teknologiapäätöksemme kestävät aikaa.

Onko digitaalinen itsenäisyys siis pelkkä muotisana? Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA kysyivät asiaa suomalaisilta. Vastaajista 79 % kannatti EU:n strategista autonomiaa kriittisissä teknologioissa, 77 % halusi vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista teknologiassa ja taloudessa ja 76 % kannatti yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten teknologiajättien vallan rajoittamista. Se on poikkeuksellisen laaja yksimielisyys mistä tahansa poliittisesta kysymyksestä. Vastaavia lukuja ei ole nähty sen jälkeen, kun Suomi liittyi Natoon.

Missä seisomme

Aloitetaan luvuista. Mikä tilanne on nyt?

Seitsemänkymmentä prosenttia Euroopan pilvipalvelumarkkinasta kuuluu Amazonille, Microsoftille ja Googlelle, kun eurooppalaisten palveluntarjoajien osuus on vain noin 15 %. Luvut ovat Synergy Research Groupin vuoden 2025 markkinatiedoista. Noin 80 % eurooppalaisten yritysten ohjelmistomenoista menee yhdysvaltalaisille toimittajille. Eurooppalaiset organisaatiot käyttävät vuodessa noin 264 miljardia euroa Euroopan ulkopuolella tehtyyn digitaaliseen teknologiaan, ja lisenssikulut nousevat noin 10 % vuodessa.

Sitten on tekoälyn laskentakapasiteetti, eli käytännössä ne paljon parjatut ja kiistellyt datakeskukset. EU:lla on noin 5 % maailman kapasiteetista, ja nykyiset ennusteet vuoteen 2031 pitävät osuuden suunnilleen samana, vaikka maailman kapasiteetti kasvaa yli kymmenkertaiseksi. Keskisuuret vallat, kuten Arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Intia, Etelä-Korea, Kanada ja Brasilia, rakentavat yhdessä enemmän kuin EU:n koko ennustettu kapasiteetti. Suhtautuipa tekoälyyn miten tahansa, meillä kaikilla taitaa jo olla käsitys siitä, kuinka tärkeää laskentateho on.

Seuraavat luvut ovat tämän vuoden toukokuulta. Saksassa juhlittiin miljardin euron datakeskusta Münchenissä. Samana vuonna neljä suurinta yhdysvaltalaista pilvi- ja tekoälyyhtiötä investoivat yli 350 miljardia euroa, siis yli 350 kertaa enemmän. Tekoälyn kärjessä tilanne on samanlainen: edeltävän vuoden noin sadasta merkittävästä tekoälymallista EU:sta tuli tasan yksi.

Tämä ei ole hypoteettista

"Eihän kukaan nyt oikeasti vetäisi töpseliä seinästä."

Yhdysvaltain hallitus määräsi 12.6.2026 kello 17.21 itärannikon aikaa Anthropicin katkaisemaan kaikkien muiden kuin yhdysvaltalaisten kansalaisten ja organisaatioiden pääsyn sen kehittyneimpiin malleihin, Fableen ja Mythokseen. Varmistaakseen, että se noudattaa määräystä, Anthropic sulki mallit kaikilta. Sen jälkeen se avasi pääsyä hitaasti uudelleen, ensin Yhdysvaltain hallinnolle ja valikoidulle joukolle yhdysvaltalaisia yrityksiä. Fable avattiin pian taas kaikille, mutta etumatka olisi voinut olla pidempi, emmekä olisi voineet tehdä asialle mitään.

Jopa Suomen suurimmassa sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa, kolumnisti totesi suoraan, että niin sanottua kill switchiä oli käytetty.

Voimme siis kiistellä siitä, kuinka todennäköisiä tällaiset tapahtumat ovat, kuinka laajoja ne ovat tai millainen politiikka niiden takana on. Meillä on kuitenkin todiste siitä, että näin voi käydä.

Toinen yleinen harhakuvitelma on tämä: "Datamme on datakeskuksessa kotimaassa, joten kaikki on hyvin." Näin ajattelevat varsinkin ihmiset, jotka eivät työskentele teknologian parissa. Datan sijainti ei kuitenkaan ratkaise suvereniteettia. Ratkaisevaa on se, kuka dataan pääsee käsiksi.

Yhdysvaltain CLOUD Act (Clarifying Lawful Overseas Use of Data Act) antaa viranomaisille oikeuden määrätä yhdysvaltalaiset yritykset luovuttamaan dataa riippumatta siitä, missä palvelimet sijaitsevat. Voi kiistellä, kuinka todennäköistä se on tai kuinka suurta vahinkoa siitä seuraisi, mutta mekanismi on olemassa. Sähköpostit, jotka Hollannin digipalveluja valvovat viranomaiset lähettivät yhdysvaltalaisyrityksille, luovutettiin Yhdysvaltain edustajainhuoneelle kongressin haasteen perusteella.

Lisäksi Atlantin yli kulkevien tietovirtojen oikeudellinen pohja murenee kerta toisensa jälkeen. Aiemmat järjestelyt, Safe Harbor ja Privacy Shield, kaatuivat tuomioistuimessa, Privacy Shield Schrems II -tuomiossa, C-311/18. Nykyinen Data Privacy Framework on vakavissa vaikeuksissa, koska Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ratkaisu heikensi aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltain kilpailu- ja kuluttajansuojaviranomaisen FTC:n (Federal Trade Commission) riippumattomuutta, jonka varaan järjestely rakentuu. Kolme järjestelyä, sama rakenteellinen ongelma: EU-oikeus ja Yhdysvaltain valvontalainsäädäntö eivät näytä sopivan yhteen, eivätkä sopimukset voi sitä korjata.

Miksi tämä on politiikkaa

Mikään näyttämästäni ei tapahtunut vahingossa, eikä mikään siitä korjaannu vahingossa.

Ensimmäinen keino korjata tilanne on hankinnat. Ne rakentavat markkinoita ja myös tuhoavat niitä. Julkinen sektori on valtava ostaja, niin suuri, että sen ostotavat määrittävät, millaisia teknologiamarkkinoita ylipäätään syntyy. Suomen riippuvuus ei ollut kohtalo. Se kertyi vuosikymmenten aikana yksittäisistä hankintapäätöksistä, jotka kukin näyttivät järkeviltä. En syytä ketään niistä päätöksiä tehneistä. Julkisen sektorin IT-osastot ovat useimmiten puun ja kuoren välissä.

Toiseen suuntaan liikkuminen on oppikirjaesimerkki koordinaatio-ongelmasta. Yksittäisen tietohallintojohtajan ei kannata lähteä liikkeelle ensimmäisenä, eikä yksikään avoimen lähdekoodin toimittaja pysty yksin rahoittamaan puuttuvia yritysominaisuuksia. Klassinen muna vai kana -ongelma. Siksi todella uraauurtava politiikkatyö tarttuu itse koordinaatio-ongelmaan eikä yksittäiseen siirtymään. Esimerkki tästä on EuroCommons-hanke, joka kokoaa nyt eurooppalaisia siirtymäkoalitioita yhteen.

Toinen keino on standardit. Standardit ratkaisevat, miten data liikkuu ja mikä teknologia ylipäätään pääsee kilpailemaan. Se on tietopolitiikkaa, jota tehdään komiteoissa eikä parlamenteissa.

Anu Bradford kuvaa kirjassaan Digital Empires kolmea maailmanlaajuisesti kilpailevaa sääntelymallia: amerikkalaista markkinavetoista, kiinalaista valtiovetoista ja eurooppalaista oikeuksiin perustuvaa mallia. Euroopan vipuvarsi, niin sanottu Brysselin efekti, tarkoittaa, että EU:n säännöistä tulee käytännössä maailmanlaajuisia standardeja.

Ajankohtainen esimerkki: EU:n tekoälyasetus on nyt vertailukohta jopa Yhdysvalloissa. Illinoisissa käsittelyssä oleva lakiesitys SB3444 antaisi kärkimallien kehittäjille mahdollisuuden täyttää vaatimukset noudattamalla EU:n tekoälyasetusta. Eurooppa tarjoaa digipalveluja selvästi vähemmän kuin Kiina tai Yhdysvallat, mutta vaikutusvaltaa meillä on silti paljon.

Kolmanneksi kannattaa ajatella huoltovarmuutta: kauppasota, lokalisointilait, pakotteet ja toimittajan kaatuminen. Tämä ei tarkoita, että eristäytyisimme maailmasta tai tekisimme kaiken itse, vaikka tekoäly onkin pudottanut koodin kirjoittamisen hintaa rajusti. Kyse on huoltovarmuudesta. Tavoitteena ei ole ajaa aina omia palvelimia omassa kellarissa. Tavoitteena on varmistaa, ettei meitä yllätetä housut kintuissa, kun tilanne kärjistyy.

Nykyinen suunta

Mitä siis on tulossa?

Suomen hallitus laati digitaalisen suvereniteetin tiekartan tämän vuoden 27. huhtikuuta. Sen linjasi yhteiskunnan uudistamisen ministerityöryhmä, ja tiekartta määrittelee suvereniteetin kyvyksi hallita digitaalista infrastruktuuria, dataa ja teknologioita ilman kohtuutonta riippuvuutta EU:n ulkopuolisista toimijoista. Se nostaa esiin irtautumiskyvyn ja avoimet rajapinnat.

EU:ssa yhteisten digitaalisten resurssien kerros saa institutionaalisen muodon: EuroCommons ja Digital Commons -konsortio rakentavat yhteistä eurooppalaista digi-infrastruktuuria, ja EU:lla on avoimen lähdekoodin strategia. Tahdista voi kiistellä, mutta suunta on kirjattu paperille.

Myös markkinat liikkuvat. Eurooppalaiset vaihtoehdot eivät ole enää symbolisia. Suomalainen GPU-pilviyhtiö Verda nousi juuri yksisarviseksi.

Aiven kuuluu niihin eurooppalaisiin avoimen lähdekoodin yrityksiin, joihin EU:n päättäjät viittaavat, Mistralin, Nextcloudin, SUSEn, Odoon ja Arduinon kaltaisten nimien rinnalla. Jyväskyläläinen Opinsys rakentaa Linux-pohjaisia tietokoneita opetuskäyttöön Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä.

Mitä voidaan tehdä

Mitä siis voidaan tehdä, ja mitä on jo tehty? Puhumme kuitenkin pitkäjänteisistä hankkeista ja niin suurista luvuista, ettei useimpien meistä tarvitse arjessa käsitellä niitä.

Saksan Schleswig-Holsteinin osavaltio aloitti vuonna 2024 täyden irtautumisen yhdysvaltalaisista toimisto-ohjelmistoista. Se siirsi 40 000 sähköpostitiliä noin puolessa vuodessa, ja Linux-siirtymä on käynnissä. Siirtymä vaati raporttien mukaan 9 miljoonan euron kertainvestoinnin, kun lisenssimaksut olivat noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Siirtymä ei ole ollut kivuton. Esimerkiksi oikoluku oli rikki kuukausia, ja ammattiliitot vaativat kunnollista koulutusta. Siirtymä on oikeaa työtä eikä budjettileikkaus. Se on kuitenkin työtä, joka pystytään tekemään: toimiva eurooppalainen osavaltiohallinto siirtyy avoimeen lähdekoodiin.

Yritykset puhuvat riskienhallinnasta eivätkä ideologiasta. Airbus laajensi kriittisten sovellustensa siirtoa AWS:ltä ranskalaiselle Scalewaylle alun 70 sovelluksesta yli 900:aan ja perusteli sitä nimenomaan CLOUD Actilla.

Sveitsiläinen internetpalveluyritys Infomaniak meni vielä pidemmälle siinä, miten lupaus saadaan kestämään. Se siirsi äänivallan enemmistön yleishyödylliselle säätiölle oikeudellisesti peruuttamattomasti, jotta lupaus suvereniteetista säilyy, vaikka yhtiö myytäisiin.

Itsenäisyys on kykyä valita

Palataan alkuun. Tässä olemme nyt: 70 % pilvipalveluistamme, 80 % ohjelmistomenoistamme, yksi todistettu kill switch ja oikeudellinen todellisuus, jossa datan sijainti ei suojaa meitä.

Digitaalinen itsenäisyys, jota jokainen vakavasti otettava toimija Suomen hallituksesta Airbusiin oikeasti tavoittelee, ei kuitenkaan ole eristäytymistä, eikä se ole minkään vastustamista.

Se on kykyä valita ja kykyä lähteä. Tuo kyky rakennetaan arkisissa ja näkymättömissä paikoissa: tarjouspyyntöjen kriteereissä, rajapintastandardeissa ja lisenssiehdoissa. Ne ovat poliittisia valintoja, ja juuri niissä tässä salissa istuvilla on osaamista ja vaikutusvaltaa.

Se, mihin suuntaan menemme seuraavaksi, on meidän päätettävissämme.

Toimituksen huomautus: Julkaistu teksti poikkeaa 1.10.2026 pidetystä puheesta seuraavissa kohdissa.

Puheessa kill switch -huomautus liitettiin Helsingin Sanomien kolumniin. Sen esitti LUT-yliopiston professori Paavo Ritala Uuden Jutun Pihvi-uutisohjelmassa 16.6.2026.

Pilvimarkkinan 70 %:n luvun lähteeksi mainittiin Euroopan parlamentin selvitys. Lähde on Synergy Research Group. Puheessa mainittu jako 85 % / 15 % on korvattu lähteistetyllä vertailulla 70 % / 15 %.

Puheessa Illinoisin SB3444 esitettiin hyväksyttynä lakina. Se on yhä osavaltion lainsäätäjän käsittelyssä oleva lakiesitys.

Kahta väitettä on lievennetty: EuroCommonsin tavoite 30 miljoonasta käyttäjästä vuoteen 2030 mennessä on poistettu, eikä Aivenia enää kuvata yhdeksi EU:n avoimen lähdekoodin strategian kuudesta menestystarinasta.

Schleswig-Holstein: siirtymän aikainen 10–20 %:n lisätyöaika on poistettu, ja Linux-siirtymä kuvataan käynnissä olevaksi eikä vuoteen 2028 jatkuvaksi.

Vertailukohtana oleva 79 prosentin Nato-kannatus mitattiin kesäkuussa 2022 jäsenyyden hakuvaiheessa, ennen Suomen liittymistä huhtikuussa 2023.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Satojen miljoonien bensatuki syventäisi tuontiriippuvuutta

Mon, 05 Oct 2026 00:00:00 GMT

Bensiinin ja dieselin hinnat ovat nousseet voimakkaasti, ja se näkyy monien suomalaisten arjessa. Vastauksena tähän RKP on esittänyt polttoaineiden arvonlisäveron puolittamista ja perussuomalaiset jakeluvelvoitteen laskemista.

Molemmat keinot maksaisivat valtiolle satoja miljoonia euroja. Veronalennus leikkaisi suoraan verotuloja, kun taas jakeluvelvoitteen alentaminen vaikeuttaisi päästövähennystavoitteissa pysymistä, jolloin päästökiintiöitä jouduttaisiin ostamaan muista EU-maista kovaan hintaan tai tekemään huomattavasti kalliimpia vähennystoimia.

Jos rahaa on käytettävissä tällaisia summia hintojen alentamiseen, ne pitäisi käyttää mahdollisimman viisaasti.

Miksi polttoaineen halventaminen on huono ratkaisu?

Tuen kohdistaminen polttoaineiden ostamiseen on taloudellisesti ja ekologisesti nurinkurinen ratkaisu. Riippuvuus tuontienergiasta on jo nykyisellään uhka maamme omavaraisuudelle ja turvallisuudelle, sillä se alistaa meidät öljyä tuottavien autoritaaristen valtioiden ja suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi. Tästä riippuvuudesta on päästävä eroon, ei syvennettävä sitä. Kun fossiilisista polttoaineista on pulaa ja niistä muutenkin pyritään irtautumaan, niiden keinotekoinen halventaminen vain ylläpitää riippuvuutta ja hidastaa energiasiirtymää.

Miten tuki kannattaa antaa?

Parempi ratkaisu on jättää polttoaineiden hinta markkinoiden päätettäväksi ja ohjata tuki suoraan kansalaisille rahana, esimerkiksi kertasuorituksena. Tällöin ihmisten ostovoimaa tuetaan vaikeina aikoina, eikä tukea sidota fossiilisten polttoaineiden hankintaan. Ihmiset saavat itse päättää, käyttävätkö he rahat polttoaineiden kohonneisiin kustannuksiin, julkiseen liikenteeseen tai mihin ikinä haluavatkaan. He kyllä tietävät itselleen parhaat ratkaisut paremmin kuin ministerit.

Järkevintä on tukea ihmisten toimeentuloa ja valinnanvapautta tuontienergian polttamisen sijaan.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kuka omistaa julkishallinnon datan?

Fri, 25 Sep 2026 00:00:00 GMT

Kun kunta tai valtio ostaa tietojärjestelmän, se ostaa samalla kodin valtavalle määrälle veronmaksajien dataa. Liian usein jää kysymättä, kuka tuota dataa lopulta hallitsee. Olen johtavana ohjelmistokehittäjänä rakentanut yli vuosikymmenen ajan järjestelmiä, joissa jokaisen kerroksen on oltava vaihdettavissa, jotta yhden komponentin tai toimittajan pettäminen ei kaada koko järjestelmää. Julkisissa IT-hankinnoissa tätä periaatetta kutsutaan siirrettävyydeksi: kyvyksi siirtää järjestelmän data, prosessit ja integraatiot toiselle toimittajalle, kun nykyinen ei enää palvele tarkoitustaan. Ilman sitä data on lukittu yhden toimittajan suljettuun järjestelmään, ja sen hallinta on tosiasiassa luovutettu pois. Julkishankintojen osalta siirrettävyys ja avoimet rajapinnat pitäisi kirjata hankintalakiin pakollisena ehtona jokaiselle kriittiselle järjestelmälle.

Mitä julkishankintojen siirrettävyys tarkoittaa käytännössä?

Siirrettävyys on hankinnan ominaisuus, joka takaa, että järjestelmän data, prosessit ja integraatiot voidaan siirtää toiselle toimittajalle ilman kohtuutonta kustannusta. Siirrettävyys syntyy vain, jos se kirjataan sopimukseen ja tekniseen määrittelyyn jo ennen hankintapäätöstä. Käytännössä tämä edellyttäisi kolmea asiaa jokaiselta kriittiseltä hankinnalta:

Dataformaatit olisivat julkisesti dokumentoituja ja avoimesti kuvattuja.
Integraatiot rakentuisivat tunnettujen rajapintastandardien varaan.
Sopimukseen kirjattaisiin aina irtautumislauseke, joka määrittäisi, miten data ja dokumentaatio siirtyisivät seuraavalle toimittajalle.

Kun nämä puuttuvat, toimittajan vaihtaminen on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä usein liian kallista.

Ohjelmistoyhtiö Haltu Oy:n toimitusjohtajan Otso Kivekkään havainto asiasta on osuva: asiakas ei saa koskaan jäädä kiinni yhteen toimittajaan, koska kyky vaihtaa toimittajaa on koko hankinnan arvolupauksen ydin. Tämä on suunnittelun perusperiaatteita. Rajapinnat suunnitellaan avoimiksi alusta asti, koska jälkikäteen se maksaa moninkertaisesti. Jokaiseen kriittiseen ICT-hankintaan kuuluisi myös pakollinen toimittajariippuvuusarvio, joka sisältäisi komponenttiluettelon, toimitusketjun varmennuksen ja päivitysprosessin kuvauksen, jotka kirjattaisiin jo tarjouspyyntöön.

Toimittajaa ei voi vaihtaa, jos sitä vaihtoehtoa ei ole sovittu alusta alkaen.

Miksi toimittajariippuvuus tulee veronmaksajalle kalliiksi?

Kun toimittajaa ei voi vaihtaa, hinta lakkaa ohjautumasta markkinaehtoisesti. Palvelun toimittaja tietää, ettei asiakas voi lähteä, ja neuvotteluasema siirtyy pysyvästi sille. Helsingistä löytyy kaksi opettavaista esimerkkiä siitä, mitä huono hankinta maksaa. Ne ovat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen Asti-asiointijärjestelmä sekä henkilöstöhallinnon Sarastia365-palkkajärjestelmä. Alla oleva esimerkinomainen vertailu avoimen eVakan ja suljetun Astin välillä ei ole täysin tasapuolinen, mutta se paljastaa mallien eron.

eVaka (Espoo, Tampere, Oulu, Turku): avoin lähdekoodi ja jaettu ylläpito, laajuutena varhaiskasvatus. Kustannus oli noin 9 M€ vuoteen 2023 mennessä, ja järjestelmä on runsaan kymmenen kunnan käytössä.
Helsingin oma asiointijärjestelmä (Asti): suljettu ja yksin rakennettu, laajuutena varhaiskasvatus ja perusopetus. Kustannus oli noin 32 M€ vuosina 2019–2023, alun perin arvioitu 60 M€. Kehitys keskeytettiin, eikä järjestelmä valmistunut.

Järjestelmät eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asti kattoi varhaiskasvatuksen lisäksi myös perusopetuksen asioinnin, joten suora vertailu ei kerro koko totuutta. Olennaisin ero on kuitenkin toteutustapa. eVakan toimittajan voi vaihtaa, ja ylläpito jakautuu usean kunnan kesken. Astin kehitys sen sijaan pysähtyi yhden kaupungin sisällä ilman ulkopuolista kilpailua.

Helsingin henkilöstöhallinnon Sarastia365 HR -järjestelmä otettiin käyttöön keväällä 2022, ja tuhannet työntekijät saivat vääriä tai kokonaan maksamattomia palkkoja. Ongelma oli pikemminkin hallitsematon käyttöönotto kuin yksittäinen toimittaja, mutta opetus on sama. Kriittinen hankinta ilman selkeää suunnitelmaa hallinnasta ja vaihdettavuudesta tulee kalliiksi. Kuvio toistuu lähes aina, kun hankitaan uusia järjestelmiä, ilman että mietitään, miten niistä pääsee tarvittaessa pois.

Sama logiikka näkyy Saksassa. Schleswig-Holsteinin osavaltio investoi kertaluonteisesti noin 9 miljoonaa euroa siirtyessään pois Microsoftista avoimeen lähdekoodiin perustuviin järjestelmiin, ja osavaltion digitalisaatioministeriö arvioi vuotuisiksi säästöiksi noin 15 miljoonaa euroa, jolloin investointi maksaa itsensä takaisin alle vuodessa. Komission ehdottama Cloud and AI Development Act esittää avointa lähdekoodia oletukseksi nimenomaan julkisten pilvi- ja tekoälyohjelmistohankintojen kohdalla, samasta syystä.

Kilpailu ei ole ideologiaa. Se on halvempaa.

Miten kilpailu palautetaan julkisiin IT-hankintoihin?

Kilpailu palautuisi, jos hankintalaki vaatisi siirrettävyyden jo tarjouspyynnöstä alkaen. Käytännössä tarvittaisiin kolme rakenteellista muutosta, jotka yhdessä murtaisivat nykyisen toimittajakeskeisen mallin ja antaisivat myös pienemmille suomalaisille ohjelmistoyrityksille aidon mahdollisuuden tarjota osan kokonaisuudesta yhden suuren toimittajan sijaan, riippumatta siitä, kuinka pieni tai suuri hankintayksikkö on.

Avoin lähdekoodi asetettaisiin oletukseksi kriittisissä järjestelmissä.
Hankinnat pilkottaisiin moduuleiksi yhden ison sopimuksen sijaan.
Jokaiseen hankintaan liitettäisiin toimittajariippuvuusarvio ennen päätöstä.

Tämä ei tietenkään olisi ilmaista, mutta vaihtoehtoiskustannus pitäisi vähitellen olla kaikille selkeä. Rajapintojen dokumentointi ja riippuvuusarvioinnit vaativat hankintayksiköltä osaamista ja aikaa, jota pieneltä kunnalta voi puuttua kokonaan. Jokaisen kunnan ei tarvitse rakentaa tätä osaamista yksin. Hankintayksiköt voisivat jakaa saman arviointimallin, aivan kuten ne jo jakavat eVakan ylläpidon. Vastapainoksi avautuisi markkina, jossa suomalainen pk-yritys pystyisi tarjoamaan osan kokonaisuudesta, ilman että sen tarvitsisi voittaa koko monoliittia yksin. Usealle kunnalle jaettu ylläpito on myös luotettavuuskysymys. Kun yksikään yksittäinen toimittaja ei omista koko järjestelmää, kunta säilyttää otteen palvelustaan myös silloin, kun yksi kumppani ajautuu vaikeuksiin.

Olen Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä, ja aion viedä nämä vaatimukset hankintalakiin. Olen työssäni nähnyt molemmat puolet. Tiedän, mitä avoimen rajapinnan päälle voi rakentaa ja mitä suljettu musta laatikko maksaa, kun se rikkoutuu. Sama periaate pätee riippumatta siitä, rakentuuko järjestelmä yritykselle vai kunnalle.

Käytännön ensimmäinen askel on pieni. Jokaiseen uuteen kriittiseen ICT-hankintaan lisättäisiin siirrettävyysvaatimus ja toimittajariippuvuusarvio jo tämän vaalikauden aikana, sen sijaan että koko hankintalaki kirjoitettaisiin uusiksi kerralla. Digitaalinen itsenäisyys rakennetaan juuri näin, askel kerrallaan. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten sama toimittajariippuvuuden logiikka näkyy kuntien tekoälyhankinnoissa.

Digitaalisesti itsenäinen Suomi rakentuu, kun talous, sivistys ja vapaus toimivat yhdessä tekoälyn aikakaudella. Se alkaa siitä, että julkishankinnat ovat järkeviä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

YEL ei saa nostaa yrittäjyyden kynnystä

Wed, 23 Sep 2026 00:00:00 GMT

Käytän tekoälyä päivittäin ohjelmistotyössä ja näen, miten se laajentaa sitä, mitä yksi ihminen voi rakentaa. Kun teknologia laskee yrittäjyyden kynnystä, politiikan on seurattava samaan suuntaan.

Hallituksen YEL-uudistus on parhaillaan valmistelussa. Esityksen keskeinen osa on parannus nykytilanteeseen: yrittäjä saisi jatkossa valita YEL-työtulonsa pohjaksi joko eläkelaitoksen kokonaisarvion tai yritystoiminnan verotettavan ansiotulon. Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen on todennut mallin korjaavan pienituloisten yrittäjien eläkemaksujen ongelmaa.

Miksi YEL-uudistus nostaa yrittämisen kynnystä?

Esityksessä on kuitenkin kolme päätöstä, jotka nostavat kynnystä yrittämiselle. Aloittavan yrittäjän nykyinen 22 prosentin alennus YEL-maksuun ensimmäisten neljän vuoden ajalta poistuisi. Verotettavaan tuloon perustuva malli edellyttäisi yhä työtulon olevan vähintään puolet todellisista tuloista, mikä rajoittaa sivutoimisen kokeilijan mahdollisuutta käyttää sitä. Lisäksi YEL-velvoitteen vuosittainen vähimmäismaksu, joka syntyy työtulon alarajasta 9 423 euroa vuodessa, jäisi ennalleen, vaikka Mikro- ja yksinyrittäjät ry ehdotti sen laskua.

Yhdessä nämä kolme päätöstä nostavat kynnystä samaan aikaan, kun teknologia sitä purkaa. Sama muutos tapahtuu muuallakin kuin koodissa. Se pätee freelance-kääntäjään, konsulttiin ja siivousalan ammatinharjoittajaan: tekoälytyökalut tekevät liiketoiminnan skaalaamisesta helpompaa kuin koskaan. Olen kirjoittanut siitä, miten tekoäly muuttaa sen, mistä kehittäjälle maksetaan, ja sama rakenteellinen murros ulottuu yhä useammalle alalle.

Ketä aloittavan yrittäjän alennuksen poisto koskee?

Poisto koskee juuri sitä, joka on vasta ylittämässä kynnystä: sivutoimista kokeilijaa ja ensimmäisiä vuosiaan pyörittävää yksinyrittäjää. Suomen on nyt purettava esteitä yrittämisen tieltä, ei lisättävä niitä.

Aloittavan yrittäjän alennus tulee säilyttää joustomekanismin rinnalla, koska ne ratkaisevat eri ongelman. Verotettavaan tuloon perustuva malli on avattava myös sivutoimiselle yrittäjälle ilman puolikkaan rajaa, jotta aloittamiseen on matala kynnys. Vakuuttamisvelvollisuuden alaraja pitää laskea niin alas, ettei pakollinen vuosimaksu enää toimi esteenä.

Miksi joustomekanismi ei riitä aloittavalle yrittäjälle?

Joustomekanismi on aito parannus vakiintuneelle yrittäjälle, jolla on takanaan jo hyviä ja huonompia aikoja. Logiikka on sinällään selkeä: uusi 25 prosentin joustotaso korvaa aloittajan alennuksen ja on kohdennetumpi. Kynnyksen ylittäjällä on kuitenkin eri ongelma.

Aloittavalla yrittäjällä ei ole vielä riittävää historiaa, jota vasten joustoa voisi soveltaa. Kuten Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on todennut, uudistuksen valinnanvapaus jää rajalliseksi. Aloittavalle yrittäjälle valinnanvapautta ei käytännössä ole.

Progressiivinen ja matalakynnyksinen YEL on rakenteellinen kysymys. Tekoäly on laskenut uuden yritystoiminnan marginaalikustannuksen historiallisen alas, ja onnistuneesta kokeilusta voi kasvaa yritys, josta syntyy työpaikkoja ja verotuloja. Sosiaaliturvan on toimittava saumattomasti, jotta tällaisia kokeiluja syntyy mahdollisimman paljon. Talouden pyörät pyörivät työllä ja yrittämisellä. Pakollinen maksu, kun todellisia tuloja ei vielä ole, on kannustinloukku. Markkinatalouden aito puolustaminen on juuri tällaisten esteiden purkamista.

Suomella on mahdollisuus valita, rakentaako se yrittäjyydelle kasvualustan vai esteen. Kumman me valitsemme?

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kirkkonummi ohitti asukkaat metsien hakkuiden suunnittelussa

Wed, 16 Sep 2026 00:00:00 GMT

Esitimme Kirkkonummen kuntakehityksen lautakunnassa 10.9., että metsien hoidon toimenpideohjelma palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Esitys ei mennyt läpi. Kirkkonummi on päättänyt erikseen vuonna 2025 sekä laajemmin kuntastrategiassa, että asukkaat otetaan osalliseksi metsiin liittyvissä toimenpiteissä. Nyt sitä mahdollisuutta ei edes tarjottu. Lähimetsät ovat isolle osalle asukkaita tärkeitä ja keskeinen osa kunnan vetovoimaa. Siksi asukkailla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa näissä metsissä tehtäviin hakkuisiin jo suunnitteluvaiheessa.

Mitä Kirkkonummi on luvannut asukkaille metsien hoidossa?

Päätösten vaikutukset on arvioitava ja asukkaat osallistettava ennen päätöksentekoa, jotta tiedot ovat käytettävissä päätöksenteon tukena. Päätösehdotuksen tulee nojata kunnassa yhdessä sovittuihin ja kuntapolitiikkaa ohjaaviin asiakirjoihin ja toimintatapoihin.

Kunnan oma metsäohjelma toteaa: "Kuntalaisten mielipiteet ja kommentit ovat osa prosessia. Nämä kerätään ja vaikutuksia käsitellään ennen lopullista hyväksymistä." Lisäksi valtuuston hyväksymässä kunnan toimintaa eniten ohjaavassa dokumentissa, kuntastrategiassa, sanotaan: "Osallisuus on edellytys demokratialle." Kuntastrategia myös määrittelee monimuotoisen luonnon kunnan keskeiseksi arvoksi. Kunnan päätösten tulee aina ohjata samaan suuntaan kuin kuntastrategia, eikä sen noudattaminen ole vapaaehtoista.

Miksi tiedottaminen ei riitä osallistamiseksi?

Tiedottaminen ei ole osallistamista. Osallistaminen olisi kaksisuuntaista. Nyt asukkaat eivät päässeet vaikuttamaan siihen millaisia toimenpiteitä heidän lähimetsiinsä tulee ennen toimenpideohjelman hyväksymistä.

Mitä päätösaineistosta puuttui?

Kuntastrategiassa kerrotaan myös, että päätökset tehdään "korkealuokkaisen valmistelun, laadukkaan tiedon ja ennakkoarvioinnin pohjalta". Toimenpideohjelman liitteenä ennakkoarviointia ei ole. Päätöksiä ei myöskään tule tehdä ennen kuin siitä pyydetyt lausunnot ovat käytettävissä. Nyt päätös tehtiin ennen kuin liikuntapalveluiden ja kaavoituksen lausunnot oli annettu. Eikä ympäristönsuojelun lausunto ollut myöskään saatavilla. Lautakunnalla ei siis ollut mahdollisuuksia arvioida päätöksen vaikutuksia ympäristöön.

Miten osallisuus toteutuisi?

Kuntastrategiassa olennaiseksi määritelty osallisuus toteutuu, mikäli toimenpideohjelman luonnos asetetaan nähtäville ennen sen täytäntöönpanoa. Silloin asukkaat näkisivät myös arvion, jonka pohjalta päätös tehdään.

Valmistelun ongelmat eivät rajoitu metsiin. Kirjoitimme aiemmin yhdessä siitä, miten joukkoliikenteen hinnankorotukset osuvat Kirkkonummeen. Sama kuvio näkyi Länsiradan päätöksenteossa.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Datakeskukset voivat olla Suomen valttikortti kansainvälisessä politiikassa

Wed, 16 Sep 2026 00:00:00 GMT

Yhdysvaltain ulkoministeriön helmikuussa 2026 vuotanut sähke paljasti maan ohjeistaneen diplomaattinsa vastustamaan muiden valtioiden aloitteita datasuvereniteetistä ja luonnehtineen EU:n tietosuoja-asetusta tarpeettoman kuormittavaksi sääntelyksi. Tapahtuma osoittaa, miten digitaalinen infrastruktuuri on muuttunut geopoliittiseksi taistelukentäksi ja miten Suomen kaltaisten pienten maiden on vaikea vastustaa supervaltojen painostusta. Datakeskukset voivat auttaa tässä, mikäli ne rakennetaan meidän ehdoillamme.

Keväällä 2026 raportoitiin tapauksesta, jossa yhdysvaltalainen digijätti jakoi hollantilaisten viranomaisten lähettämiä sähköposteja Yhdysvaltain edustajainhuoneelle. Kyseisten viranomaisten tehtäviin kuului valvoa EU:n digipalvelusäädöksen toteutumista, joka velvoittaa suuret digitaaliset alustat avoimuuteen sisällönmoderoinnissa ja riskienhallinnassa. Mikäli Suomi ja EU eivät toimi määrätietoisesti, menetämme mahdollisuuden vaikuttaa.

Miksi datakeskukset ovat ulkopolitiikkaa?

Digitaaliset palvelut vaativat fyysisiä komponentteja, jotka sijaitsevat datakeskuksissa. Toisin kuin perinteistä teollisuustuotetta, palvelua voi käyttää ja tuottaa missä tahansa, mutta fyysinen sijainti ratkaisee, kenen säännöillä se toimii. Datakeskukset eivät ole pelkkiä palvelimia. Niissä syntyy tekoälyä, pilvipalveluita ja kriittisiä digitaalisia palveluja pankeista terveydenhuoltoon. Ne ovat osa nykyajan keskeistä infrastruktuuria ja siksi myös meidän neuvotteluvoimaamme. Suomen etu on aina ollut olla osa länsimaiden kriittisiä toimintoja, olipa kyse kuparista, matkapuhelimista tai jäänmurtajista. Nyt sitä ovat datakeskukset.

Datakeskukset eivät ole vain investointeja. Ne ovat ulkopolitiikkaa, ja sen vuoksi niitä ei kannata rakentaa millä tahansa ehdoilla. Meidän on vaadittava, että ne palvelevat myös Suomen etua.

Kenen ehdoilla datakeskukset pitäisi rakentaa?

Datakeskuksilta pitää vaatia ekologista kestävyyttä siinä missä kaikelta teollisuudelta. Arvokkaita luontokohteita pitää suojella, ympäristölle koituvia haittoja minimoida ja kompensoida sekä vähäpäästöisyyteen pyrkiä. Suomen puhdas sähkö, kylmä ilmasto ja hukkalämmön kytkeminen kaukolämpöön tekevät datakeskuksista Suomessa kestävämpiä kuin muualla, ja kotikuntani Kirkkonummen tuleva datakeskus on tästä hyvä esimerkki, vaikka näin tehokas hukkalämmön talteenotto ei ole vielä kaikkialla sääntö. Se on suunniteltu tuottamaan hukkalämpöä, joka kattaa valmistuessaan noin 40 prosenttia Kirkkonummen, Espoon ja Kauniaisten kaukolämmön tarpeesta ja korvaa jatkossa alueen kaukolämmössä huippukysynnän aikaista maakaasua.

Luonnon kannalta olennaisia ovat luvitus, kaavoitus ja haittojen hinnoittelu. Päästökauppa ja sähkömarkkinan spot-hinnoittelu luovat jo vahvat kannustimet energiatehokkuuteen, mutta hukkalämmön laajempi hyödyntäminen on enemmän kaavoituksen ja luvituksen kuin markkinasignaalin varassa. Myös Suomen luonnonsuojeluliitto on korostanut, ettei datakeskuksille pidä luoda uutta tukijärjestelmää ja että hukkalämmön hyötykäyttö kannattaa ottaa huomioon jo sijoittelussa, ja kumpikin sopii markkinaehtoiseen linjaan.

Datakeskukset voivat vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, mutta vain jos hyödynnämme isäntävaltion asemaa älykkäästi. Sähkö ja luvitus ovat vipuvartemme, mutta ilman riittävää eurooppalaista omistusta ja datasuvereniteettia ne jäävät vajaiksi. Yhdysvallat painostaa muita valtioita digitaalisen suvereniteetin kysymyksissä juuri siksi, että isäntämaan päätökset vaikuttavat oikeasti sen omien yritysten toimintaan. Hollantilaisten viranomaisten sähköpostit kuitenkin muistuttavat, että fyysinen sijainti yksin ei riitä suojaksi. Ne olivat eurooppalaisilla palvelimilla, ja silti ne päätyivät Yhdysvaltain edustajainhuoneelle. Eurooppalaisten palveluiden aito itsenäisyys vaatii siis myös eurooppalaisessa omistuksessa olevaa kapasiteettia, joka ei ole ulkovaltojen määräysvallassa.

Mitä hyötyä datakeskuksista on Suomelle?

Lisäksi datakeskusten ympärille pitää rakentaa kokonainen ekosysteemi, kuten aikanaan Nokian ympärille muodostui puhelinteollisuuden verkosto. Esimerkiksi verkkoinfrastruktuurissa, teollisten toimitilojen rakentamisessa ja laitteistossa on paljon mahdollisuuksia saada lisäarvoa Suomeen. Nyt jo suomalaiset yritykset kehittävät maailmanluokan jäähdytys- ja sähkönjakeluratkaisuja. Näiden päälle voi rakentaa korkean tason ohjelmisto- ja tutkimustyötä, jolla Suomi kilpailee globaaleilla markkinoilla. Tällöin merkittävä osa arvosta jää tänne palkkoina, verotuloina, työpaikkoina ja osaamispääomana.

Ohjelmistokehittäjänä olen nähnyt, miten riippuvuus ulkomaisista alustoista rakentuu hiljalleen. Yksi ominaisuus, yksi rajapinta, yksi palvelu kerrallaan. Datakeskusten osalta sama kehitys on todennäköinen, mutta aikajänne on vuosikymmeniä ja sen purkaminen huomattavasti isompi urakka. Tämän vuoksi ei ole merkityksetöntä, mihin keskuksia rakennetaan.

Esimerkiksi Ouluun on suunnitteilla tekoälyvalmis datakeskuskampus, jonka rakentavat pohjoismainen pilvipalvelutalo Glesys ja suomalainen kiinteistövarainhoitoyhtiö Trevian. Ensimmäinen vaihe valmistuu syksyllä 2026, kapasiteettia voidaan kasvattaa moninkertaiseksi, ja tilat ovat Nokian entisiä. Pohjoismaisesti omistettuja skaalausvaihtoehtoja on olemassa. Toisena esimerkkinä Saksan osavaltiossa Schleswig-Holsteinissa siirto pois Microsoftin ohjelmistoista säästää lisenssimaksuissa noin 15 miljoonaa euroa vuodessa noin 9 miljoonan euron kertainvestoinnilla. Irtautuminen voi myös olla taloudellisesti järkevää.

Riittääkö Suomen sähkö datakeskuksille?

Kriitikoiden huoli sähkön hinnasta ei ole täysin aiheeton. Datakeskukset ovat yksittäisinä sähkön kuluttajina kohtalaisen suuria, ja ne yleensä suojaavat itseään hintavaihteluilta pitkäaikaisilla kiinteähintaisilla sopimuksilla. Suomessa on kuitenkin luvitettu valmiiksi paljon uusiutuvaa sähköä, joka vain odottaa pitkäaikaista asiakasta. Todellinen pullonkaula on siirtoverkko, jonka vahvistaminen on hidasta ja kuuluu julkisen sektorin vastuulle, sekä sähkön riittävyys niinä viikkoina, kun on pakkasta ja tyyntä.

Vaihtoehtoja riittävyyteen on silloinkin enemmän kuin usein annetaan ymmärtää: sähkön varastointi vetynä, akut, kysyntäjousto, siirtoyhteydet Ruotsiin ja Norjaan, tuulivoiman rakentamisen mahdollistaminen Itä-Suomeen sekä datakeskusten omat voimalat ja kyky säätää kulutustaan hinnan mukaan. Kokonaisuutena sähköä kyllä riittää, ja ratkaiseva kysymys on, rakentuuko riittävä jousto ajoissa. Vaikka kysyntäjousto ja datakeskusten oma kuormanhallinta ovat tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa monin paikoin vasta suunnitteluasteella, uskon vääristymättömän hintasignaalin ja siirtoverkon vahvistamisen tuovan joustoa esiin ajallaan.

Miksi tämä ratkaistaan nyt?

Nyt rakennetaan tulevien vuosikymmenien kansainvälistä infrastruktuuria. Siihen kytkeytyy paitsi ympäristön kestävyys, myös sen kansakunnan neuvotteluvoima, joka infrastruktuuria isännöi. Fyysinen laitteisto on lisäksi konkreettinen osoitus siitä, että Suomeen kannattaa sijoittaa. Suomen vakaus on myös omistavan yrityksen ja sen kotivaltion intressi, kun arvokas investointi seisoo täällä. Mitä enemmän täällä on aidosti arvokasta ulkomaisille omistajille, sitä useampi taho saa syyn tukea Suomen turvallisuutta ja vakautta.

Joka tapauksessa datakeskukset rakennetaan todennäköisesti jonnekin. Suomen tulisi hyödyntää datakeskuksia strategisena välineenä, mutta vain jos ne rakennetaan meidän ehdoillamme.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Vakaa ympäristö tuo investointeja, poukkoilu vie niitä

Thu, 10 Sep 2026 00:00:00 GMT

Google kertoi keskiviikkona sijoittavansa Suomeen 13 miljardia euroa vuosina 2027 ja 2028. Se on yhtiön suurin yksittäinen investointi Euroopassa. Rahat menevät Haminan datakeskuksen laajennukseen sekä uusiin datakeskuksiin Kajaaniin, Vaalaan ja Muhokselle. Rakennan työkseni ohjelmistoja, jotka pyörivät juuri tämänkaltaisessa infrastruktuurissa, joten sanon sen suoraan: raha ei tullut Suomeen tukien perässä vaan siksi, että sähkömarkkina toimii. Suomi saa pääomaa, kun yritysten toimintakenttä on ennakoitavissa.

Kuinka paljon Googlen 13 miljardista jää Suomeen?

Karkeasti ottaen puolet summasta menee tietokoneiden ja sirujen hankintaan, eikä siis nosta Suomen bruttokansantuotetta suoraan, arvioi Etlan vanhempi tutkija Sakari Lähdemäki. Loppuosa näkyy rakennustyömaina, verotuloina ja pysyvinä työpaikkoina Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa. Ennen kuin yksikään uusista datakeskuksista on täydessä käytössä.

Google arvioi hankkeen työllistävän rakennusaikana noin 37 000 ihmistä eri puolilla Suomea, joista noin 16 000 rakennusalalla, ja ylläpitovaiheessa noin 7 000 ihmistä vuosittain. Vaikka Google arvioisi luvut yläkanttiin, on kyse uudesta rahasta ja uusista työpaikoista, joita ei Suomeen muuten tulisi, ja ne tulevat ilman valtion velkaa tai tukia. Fyysinen infrastruktuuri myös jää tänne, vaikka Google joskus päättäisi, että se ei enää tarvitse niin merkittäviä datakeskuksia Suomessa.

Se, kuinka suuri osa summasta jää tänne, on lopulta kysymys siitä, miten paljon lisäarvoa kykenemme keskukseen ja sen ympärillä tuottamaan. Mitä suurempi osa datakeskusten arvosta syntyy suomalaisella osaamisella ja suomalaisilla tuotteilla, sitä pienempi osa valuu ulos.

Miksi Google rakentaa Suomeen omaa sähköntuotantoa?

Samassa yhteydessä Google tiedotti tehneensä Fortumin kanssa 22 vuoden pitkäaikaisen sähkönostosopimuksen, joka takaa yhtiölle jopa puolet Loviisan ydinvoimalan tuotannosta vuodesta 2028 alkaen, käytännössä siis kokonaisen ydinreaktorin. Laitos työllistää noin 580 henkilöä ja tuottaa noin kymmenesosan Suomen sähköstä. On myös hyvin todennäköistä, että laitos ei olisi jatkanut tuotantoaan vuoden 2030 jälkeen ilman tätä sopimusta.

Loviisan sopimus on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Google on lisäksi hankkinut sääriippumatonta ja sääriippuvaista tuotantoa:

kaksi uutta tuulivoimasopimusta, Valorem ja Suomen Hyötytuuli, yhteensä 629 megawattia
94 megawatin akkuvarasto Kajaanin lähelle, valmis vuoden 2027 lopulla
aiesopimus uudesta ydinvoimasta ja kulutusjoustosta

Loviisan sopimus, tuulivoima ja akkuvarasto ovat yksityisen ostajan rahoittamia hankkeita, ilman julkista tukea tai veronmaksajalle siirrettyä riskiä. Aiesopimus uudesta ydinvoimasta ei ole vielä sitova, mutta sama periaate pätee siihenkin: jos uutta ydinvoimaa rakennetaan, riskin kantaa ostaja, ei valtio. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen totesi julkistuspäivänä, ettei datakeskusten houkuttelemiseksi tarvita ylimääräisiä yritystukia eikä niitä pidä antaa. Tämä on sitä keinovalikoimaa, jolla puututaan sähkön niukkuuteen: sääriippumatonta tuotantoa, akkuja ja kulutusjoustoa. Nyt sen toteuttaa yksityinen pääoma, koska hintasignaali kertoi markkinalle, että rakentaminen kannattaa.

Miksi hintakatto rikkoisi sähkömarkkinan?

Hintakatto vaimentaisi juuri sen signaalin, jota tarvitaan eniten silloin, kun sähköstä on niukkuutta. Sähkön hinta on markkinamekanismia parhaimmillaan. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinta nousee, kunnes kysyntä ja tarjonta jälleen kohtaavat. Kuitenkin pääministeri Petteri Orpo totesi julkistuksen yhteydessä: "Hallitus valmistelee lisäksi hintakattoa tavallisille kotitalouksille mahdollisten kriisitilanteiden varalle."

Olen sanonut saman ennenkin:

Sähkö on aina niin halpaa kuin kallein sillä hetkellä tarvittava tuotantomuoto.

Korkea hinta on markkinan ominaisuus, joka tekee kannattavaksi tarjota lisää tuotantoa, akkuja ja kulutusjoustoa juuri silloin, kun niitä tarvitaan.

Hallitus tosiaan valmistelee työ- ja elinkeinoministeriössä lakiluonnosta (TEM081:00/2025), joka mahdollistaisi hintakaton asettamisen vain, jos EU:n neuvosto toteaisi sähkön hintakriisin. Katto olisi tällöinkin vähintään 18 senttiä kilowattitunnilta ilman arvonlisäveroa. Hallituksen esitystä ei ole vielä annettu, ja sen arvioidaan tulevan eduskuntaan vasta myöhemmin syksyllä. Näin kapea kriisikatto ei sinänsä pysäytä yhtään investointia. Sen vaikutus on toinen. Kun hinta voidaan katkaista poliittisella päätöksellä, jokainen pitkä sopimus hinnoittelee tuon riskin valmiiksi, ja se maksetaan korkeampana tuottovaatimuksena. Energiateollisuus ry totesi lausunnossaan maaliskuussa 2026: "Tarve varautua hintakriisiin on olemassa, mutta emme voi tukea esitettyä keinoa."

Onko Suomi vakaa investointiympäristö?

Ei riittävän vakaa. Hallitus siirsi datakeskusten sähköveron yleiseen luokkaan, 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattitunnilta, mikä tuo valtiolle noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Muutoksen tausta on keväällä 2025 tehty päätös perua suunniteltu makeisveron korotus ja kattaa aukko poistamalla datakeskusten ja kaivosten sähköveron huojennuksen. Veroluokan muutoksen voi sinänsä perustella, ja olisi varmasti paikallaan keskustella alennetusta sähköverosta kaiken teollisuuden osalta. Google lopulta investoi korkeammallakin verolla. Ongelma oli kuitenkin muutoksen toteutustapa. Ympäristö vaihtui äkkiä kesken investointilaskelmien, ja hallitus kiisteli tasosta vuoden.

Seuraukset näkyivät puolessa vuodessa:

huhtikuussa 2025 Googlen Antti Järvinen totesi: "Suomen hallituksen suunnitelma sähköverosta laittaa investointilaskelmat ihan uuteen asentoon"
lokakuussa 2025 Google jäädytti Kajaanin ja Muhoksen investointipäätöksen, kunnes verotaso selviäisi

"Kokonaisuus antaa kuitenkin huonon vaikutelman Suomesta investointiympäristönä." (Jukka Leskelä, Energiateollisuus ry, 1.9.2026)

Datakeskusteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Antti Poikola totesi 2.9.2026, että viestit antavat kuvan, jossa "Suomi on varsin epäluotettava investointiympäristö", ja piirtävät "erittäin reaktiivisen ja poukkoilevan kuvan". Datakeskusteollisuuden tehtävä on toki edistää datakeskusten etua, mutta huomio osuu. 13 miljardin investointi tuli ennakoitavuuden puutteesta huolimatta. Ennakoitava sääntely pitää seuraavatkin investoinnit tulossa. Oras Tynkkynen muistuttikin tiedotteessaan: "Vihreys on yksi Suomen suurimpia valtteja kovassa kansainvälisessä kilpailussa investoinneista, eikä sitä ole varaa politiikalla tärvätä." Sama ennakoimattomuus ei saisi toistua hintakaton kohdalla.

Markkinatalous ei ratkaise itsestään kaikkea. Se on väline, joka toimii, kun ulkoisvaikutukset on hinnoiteltu oikein ja säännöt pysyvät samoina riippumatta siitä, kuka niitä koettelee. Päästökauppa ja toimiva sähkömarkkina ovat tehneet osansa. Suomeen syntyy puhdasta tuotantoa ja miljardiluokan investointeja, kun hintasignaali saa toimia rauhassa. Seuraava koettelemus on kuitenkin tulossa. Jos hallitus vaimentaa sähkön hintasignaalin juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan, mikä takaa, että seuraava investointi tulee Suomeen?

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

HSL:n matkalippujen hintojen korottaminen on virhe

Wed, 09 Sep 2026 00:00:00 GMT

Joukkoliikenteen matkalippujen hintoihin suunnitellaan taas korotusta. HSL:n alustavassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2027–2029 lippujen hintoja esitetään korotettavaksi noin kolme prosenttia vuodessa. Kauden loppuun mennessä kertynyt korotus olisi lähes kymmenen prosenttia verrattuna nykyisiin hintoihin. Se ei ole kirkkonummelaisten edun mukaista.

Miksi tasakorotus osuu kovimmin Kirkkonummeen?

Kun joukkoliikenteen lipun hintaa korotetaan kaikilla vyöhykkeillä samalla prosentilla, kauimpana asuvat maksavat aina eniten. Kirkkonummella se tarkoittaa joukkoliikennettä käyttävää ja työssä käyvää. Työmatkat ja muut toistuvat matkat Kirkkonummelta Helsinkiin vaativat ABCD-lipun. HSL:n voimassa olevan hinnaston mukaan 30 päivän kausilippu maksaa aikuiselle 121,80 euroa. Sama korotusprosentti kaikille lipuille tarkoittaa kirkkonummelaiselle isompaa euromääräistä korotusta kuin esimerkiksi Espoosta Helsinkiin matkustaville, koska he voivat matkustaa edullisemmalla kahden tai kolmen vyöhykkeen lipulla.

Miksi vastustimme lippujen korottamista?

Jäsenkunnat antavat suunnitelmasta lausuntojaan. Kirkkonummen kuntakehityksen lautakunta käsitteli kunnan lausunnon aiemmin elokuussa, ja kunnanhallitus elokuun viimeisenä päivänä. Me vihreät vastustimme lippujen korottamista, sillä emme pidä matkalippujen hintojen korotusta oikeana keinona tasapainottaa HSL:n taloutta. Kirkkonummi kaavoittaa asemanseutuja ja raidekäytäviä, jotta kasvu asettuisi sinne, missä juna kulkee. Se investointi tuottaa vain, jos juna pysyy kuntalaisille järkevänä vaihtoehtona autolle. Jokainen korotus kaventaa sitä eroa, jonka varaan koko kaavoitus on rakennettu.

Mikä korjaisi HSL:n rahoitusmallin?

HSL:n talous on tiukalla, mutta lippujen isot hinnankorotukset eivät ratkaise asiaa. Liikennöinnin kustannukset nousevat koko ajan, ja kuntaosuuksien kasvattaminen olisi kunnille raskasta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Valinta ei silti ole korotuksen ja toimenpiteiden tekemättä jättämisen välillä. Lausuntokierros on se hetki, jolloin kunnat voivat vaatia rahoitusmallin korjaamista. Esimerkiksi luopumalla infrakorvaussopimuksesta, jossa muut HSL:n kunnat maksavat korvauksia isojen kaupunkien infrahankkeista, HSL:n taloudellinen tilanne paranisi huomattavasti ja kustannukset jakautuisivat oikeudenmukaisemmin.

Kuka kulkee joukkoliikenteellä kymmenen vuoden kuluttua?

Raideyhteys on perusinfrastruktuuria samalla tavalla kuin tie tai vesijohto. Kun joukkoliikenteen kustannukset siirretään vuosi vuodelta enemmän käyttäjän maksettavaksi, se muuttuu vähitellen palveluksi niille, joilla on siihen varaa. Kirkkonummen kokoisessa kunnassa se näkyy jo yhden suunnitelmakauden aikana. Auto on jo nyt monelle ainoa realistinen vaihtoehto, ja kallis lippu tekee siitä myös järkevän. Kuitenkin kunnan strategian mukaan joukkoliikenteen käyttäjämääriin halutaan kasvua. Tässä on ristiriita.

Vaikka yksittäinen korotus on pieni, on korotuksilla ratkaiseva merkitys sille, kulkevatko kirkkonummelaiset kymmenen vuoden päästä julkisilla liikennevälineillä vai omilla autoillaan.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Avoin lähdekoodi on digitaalisen itsenäisyyden kulmakivi

Tue, 08 Sep 2026 00:00:00 GMT

Euroopan komissio julkisti kesäkuussa teknologiasuvereniteettipakettinsa. Digitaalinen itsenäisyys ei vaadi, että teemme kaiken itse. Se on kykyä korjata ja vaihtaa se, mitä tuomme ulkoa. Avoin lähdekoodi on tuon kyvyn kulmakivi.

Mitä digitaalinen itsenäisyys vaatii?

Komission paketin mukaan EU käyttää nykyisin noin 264 miljardia euroa vuodessa pääosin yhdysvaltalaisiin suljettuihin ohjelmistoihin ja pilvipalveluihin. Samaan pakettiin kuuluukin monivuotinen strategia avoimen lähdekoodin tukemisesta ja laajemmasta käyttöönotosta Euroopassa. Saksa rahoittaa jo avoimen koodin ylläpitoa Sovereign Tech Fund -ohjelmallaan, Ranska Horizon Numérique 2030 -kokonaisuudessaan. Sama valinta toistuu joka tasolla: digitaalinen itsenäisyys rakennetaan askel kerrallaan, ei yhdellä päätöksellä.

Miksi suljettu järjestelmä on riski?

Olen rakentanut ohjelmistoja suurten kansainvälisten alustojen päälle ja nähnyt, ettemme voi tehdä kaikkea itse. Kaikki ohjelmistot rakentuvat toisten työn päälle, ja riippuvuus on väistämätöntä. Olennaista on sen muoto.

Suljettu järjestelmä on musta laatikko. Kun se rikkoutuu, kun hinta moninkertaistuu, kun pakotteet katkaisevat pääsyn, ei vaihtoehtoa ole. Avoin lähdekoodi on kuin mikä tahansa itse korjattava kone: sen osat ovat vaihdettavissa, toimittaja korvattavissa, koodi auditoitavissa. Jotta voimme olla digitaalisesti itsenäisiä, järjestelmäkerrosten on oltava joko vaihdettavissa tai itse korjattavissa ja avattavissa.

Onko avoin lähdekoodi hauras?

Jotkut avoimen lähdekoodin projektit ovat sellaisia, että niitä ylläpitää vain yksi henkilö vapaaehtoisvoimin. Tämä ei tarkoita, että kaikki avoin lähdekoodi olisi haurasta. Rahoitusaukkoa voivat paikata esimerkiksi Saksan jo käynnistämä rahoitusmalli ja komission julkaisema ylläpitoinstrumentti.

Avoin koodi tuo myös uuden turvan tekoälyn aikakaudella. Kielimalli osaa lukea avointa lähdekoodia, mutta suljettuun se ei pääse käsiksi. Kun käyttäjän pulma ei ratkea ohjeesta, tekoäly pystyy auttamaan aivan toisella tavalla silloin, kun koodi on luettavissa, riippumatta siitä, kuinka moni projektia ylläpitää. Riski ei ole avoin lähdekoodi. Riski on tietämättömyys.

Syntyykö avoimesta lähdekoodista liiketoimintaa?

Avoimen lähdekoodin päälle on rakennettu teollisen mittaluokan maailmanlaajuista liiketoimintaa. Komissio nimeää paketissaan esimerkkeinä suomalaisen Aivenin ja saksalaisen SUSEn, jonka tuote perustuu Suomessa kehitettyyn avoimen lähdekoodin Linuxiin.

Avoimuus ei estä liiketoimintaa vaan sujuvoittaa sitä. Palveluun, jonka koodi on avointa, on helpompi kytkeytyä kuin sokkona suljetun rajapinnan taakse. Avointa toteutusta voi myös laajentaa ja sen päälle rakentaa lisäpalveluita. Suljetun tuotteen päälle rakennettu liiketoiminta on sen sijaan riippuvainen itse tuotteesta ja sen kehityspolusta, ja kun toimittaja muuttaa suuntaa, lisäpalvelu on sen armoilla.

Tarkoittaako avoin lähdekoodi eristäytymistä?

Avoin lähdekoodi ei tarkoita eristäytymistä. Eurooppa ei voi rakentaa täysin omavaraista teknologiapinoa eikä sen pidäkään yrittää. Suvereniteetti on sitä, että pysymme avoimina maailmalle mutta säilytämme kontrollin siitä, mitä tuomme sisään. Itse korjattava kone voidaan ostaa ulkomailta, mutta mustaa laatikkoa ei saa auki edes kotona. Sama kysymys lainsäädännön piiristä koskee niin ohjelmistoa kuin pilveäkin.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC ilmoitti lokakuussa 2025 vaihtavansa Microsoftin toimistotyökalut saksalaiseen avoimen lähdekoodin Open Deskiin sen jälkeen, kun Yhdysvallat asetti pakotteita tuomioistuimen tuomareille ja syyttäjille. Komission julkaiseman strategian mukaan julkisilla varoilla rakennetun ohjelmiston on oltava julkista koodia. Sama periaate skaalautuu pikkukunnan hankinnoista unioniin asti.

Kun seuraava julkisen sektorin tietojärjestelmiin liittyvä päätös tulee pöydälle, kysymys ei ole pelkästään hinnasta tai alkuperämaasta. Kyse on myös siitä, ostetaanko musta laatikko vai korjattavissa oleva kone.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Airbus valitsi Scalewayn myös lainsäädännön piirin takia

Mon, 07 Sep 2026 00:00:00 GMT

Yritykset ostavat pilvipalveluita kriittisimpiinkin järjestelmiinsä, eikä palvelimen sijainti enää riitä vastaukseksi turvallisuuskysymykseen. Ratkaisevaa on, minkä maan lainsäädännön piirissä palveluntarjoaja itse toimii.

Miksi Airbus siirtää järjestelmänsä Scalewaylle?

Tästä on tuore esimerkki eurooppalaiselta lentokonevalmistajalta Airbusilta. The Register kertoi heinäkuussa, että yhtiö siirtää parhaillaan noin 70 kriittistä sovellustaan Amazonin pilvipalvelusta ranskalaiselle Scalewaylle. Siirto kuuluu laajempaan ohjelmaan, jota Airbus kutsuu nimellä Minimum Viable Company. Sillä tarkoitetaan järjestelmien ydinjoukkoa, jonka varassa yhtiön toiminta pysyy pystyssä poikkeustilanteessakin. Ensimmäinen vaihe on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2028 mennessä.

Airbus ei valinnut Scalewayta pelkän hinnan takia eikä pelkän teknisen suorituskyvyn takia. Lehden mukaan yhtiö punnitsi tarjouksia teknisen suorituskyvyn, toiminnan häiriönsietokyvyn ja oikeudellisten suojatoimien kannalta, ja kysymys lainsäädännöstä kuului juuri viimeiseen näistä. Scalewayn tarjous oli myös kaupallisesti kilpailukykyinen, vaikka vastassa olivat alan suuret pilvijätit.

Mitä lainsäädännön piiri tarkoittaa?

Kyse on tavallisesta riskiarviosta. Palvelimen sijainti kertoo, missä data fyysisesti on, mutta ei sitä, kuka siihen pääsee käsiksi viranomaispäätöksellä. Sen määrää se, minkä maan lainsäädännön piirissä toimittaja toimii. Yhdysvaltain CLOUD Act velvoittaa yhdysvaltalaisen yrityksen luovuttamaan hallussaan olevan datan viranomaisille, vaikka data sijaitsisi fyysisesti Euroopassa. Siksi lainsäädännön piiri ansaitsee paikkansa muiden hankintakriteerien, kuten toimitusvarmuuden, tietoturvan ja hinnan, joukossa. Se on yksi rivi riskiarviossa, ei erikoistapaus.

Riittääkö eurooppalainen versio pilvipalvelusta?

Suuret pilvipalveluntarjoajat tarjoavat nykyään eurooppalaisia versioita palveluistaan, joissa data pysyy EU:n alueella ja henkilöstö on eurooppalaista. Tämä ei kuitenkaan poista alkuperäistä kysymystä. Niin kauan kuin emoyhtiö on yhdysvaltalainen, CLOUD Act ulottuu todennäköisesti myös sen eurooppalaiseen tytäryhtiöön. Alan asiantuntijoiden mukaan ylin määräysvalta jää käytännössä yleensä sinne, missä yhtiön juridinen kotipaikka on.

Mikä on lopulta ratkaisevaa?

Ratkaisevaa ei ole toimittajan kansallisuus. Ratkaisevaa on toimivalta eli se, kenen lait säätelevät pääsyä dataan. Sama koskee yhtä lailla yhdysvaltalaista, ranskalaista ja kiinalaista toimittajaa. Kun organisaatio rakentaa kriittisen toimintansa yhden toimittajan pilven varaan, se rakentaa samalla polkuriippuvuutta.

Airbus ei tehnyt ratkaisuaan periaatteen vuoksi. Se teki sen riskiarvion perusteella. Samaa harkintaa voi tehdä jokainen, joka ei halua miettiä, kenen käsissä data lopulta on.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kolme keinoa yrittämisen helpottamiseen

Thu, 03 Sep 2026 00:00:00 GMT

Yrittäminen on rohkeutta. Se on ahkeruutta, organisointikykyä ja valmiutta ottaa vastuuta omista ja usein myös muiden teoista. Mutta Suomessa ja EU:ssa yrittäjyyden ympärillä on liikaa esteitä, jotka eivät palvele ketään – eivät yrittäjää, eivät työntekijää, eivätkä yhteiskuntaa.

Markkinavihreiden ratkaisut nojaavat markkinamekanismeihin: kun sääntely on johdonmukaista, ennakoitavaa ja kevyttä, markkinat löytävät itse tehokkaimmat ratkaisut. Kun esteitä puretaan, yrittäjyyden ja kestävän kasvun potentiaali vapautuu. Alla kolme konkreettista keinoa.

Keino 1/3: YEL-uudistuksen suurin lupaus jää toteutumatta – pienituloisin yrittäjä maksoi

Yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL) piti uudistua niin, että se perustuisi vihdoin todellisiin ansiotuloihin. Hallituksen esitysluonnos kesäkuulta 2026 tuottaa selvän pettymyksen: periaate tunnustetaan oikeaksi, mutta sitä ei uskalleta toteuttaa johdonmukaisesti. Myös Suomen Yrittäjät on tuonut saman kritiikin esiin.

Pienituloinen tai aloittava yrittäjä törmää edelleen samaan epäselvään ja keinotekoiseen YEL-alarajaan kuin ennenkin. Vakuuttamisvelvollisuuden alaraja säilyy arvioperusteisena, eikä ansiotulojen reaaliaikaisuutta edes tavoitella. Käytännössä ansiotiedot voivat olla kaksikin vuotta vanhoja. Aloittavan yrittäjän alennus on poistettu kokonaan, ja sen tilalle tarjotaan maksujoustoa, mutta maksut eivät koskaan jousta alle minimimaksun, vaikka tuloja ei olisi lainkaan. Yrittäjälle jää aina vähintään noin 200 euron kuukausimaksu, oli tuloja tai ei.

Sairastuessaan yrittäjä ei saa maksuja poikki ellei sairausloma kestä vähintään kolme kuukautta. Se ei ole se apu, jota sairastunut yrittäjä tyypillisesti tarvitsee.

Vihreiden varapuheenjohtaja Allu Pyhälammi ja puoluevaltuuston varapuheenjohtaja Pyry Väre ovat vaatineet, että maksun pitäisi olla progressiivinen sen sijaan, että tietyn rajan kohdalla tulee täysi prosenttiosuus heti. Hallituksen esitys ei tarttunut tähän. Tarkoituksena oli tehdä järjestelmästä ymmärrettävämpi ja selkeämpi, mutta siinä onnistuttiin todella heikosti. Vihreiden talouspoliittisessa ohjelmassa YEL-järjestelmää on vaadittu uudistettavaksi jo pitkään.

Markkinavihreiden ratkaisut:

YEL-maksujen on perustuttava todellisiin, reaaliaikaisiin ansiotuloihin – ei kaksi vuotta vanhoihin tietoihin tai arvioihin. Kun maksut heijastavat todellista markkinatuloa, järjestelmä on oikeudenmukainen ja ennakoitava. Yrittäjä voi suunnitella liiketoimintansa ilman että eläkevakuutus muodostuu piiloveroksi, joka ei vastaa todellista ansaintaa.

Sairausjousto heti, ei vasta kolmen kuukauden jälkeen. Jos yrittäjä sairastuu ja tulot katoavat, maksut on katkaistava välittömästi. Joustamaton minimimaksu on keinotekoinen este, joka vie yrittäjältä kyvyn selviytyä markkinoiden luonnollisista notkahduksista.

YEL-järjestelmän rahoitus kuntoon. Valtion rahoitusosuus kasvaa, mutta järjestelmän rahastointia ei aloiteta. Kestävän rahoituksen puute siirtää taakan yrittäjille, jotka maksavat epäsuhtaisesti suuria maksuja suhteessa saamaansa turvaan. Kestävällä rahoituksella maksut voidaan kohdistaa oikeudenmukaisesti.

"Kaavailtu YEL, uudistuksen jälkeen, hankaloittaa tai joskus jopa estää yritystoiminnan aloituksen 'autotallimittakaavasta' suuremmaksi."

— Minna Roukkio-Taipale

Keino 2/3: Selkeä määritelmä yrittäjyydelle ja sen loppumiselle

Konkurssiin päättynyt yritystoiminta on kerryttänyt yrittäjälle valtavasti osaamista ja kokemusta. Silti Suomessa konkurssiin liittyy epäonnistumisen leima, jota ankara konkurssilainsäädäntö korostaa. Maksuhäiriömerkintä voi estää starttirahan saamisen ja yritystilin avaamisen pankissa. Verottaja voi evätä uuden yrityksen merkitsemisen ennakkoperintärekisteriin pelkän konkurssin vuoksi. Suomen Yrittäjät on esittänyt samaa: konkurssin tehneen paluuta takaisin yrittäjäksi tulisi helpottaa. Vihreiden ylivelkaantumisratkaisuissa todetaan, että "haluamme yhteiskunnan jossa epäonnistuminen ei ole häpeä, vaan uusi alku".

Markkinatalouden perusidea on, että epäonnistuminen kuuluu prosessiin. Yrittäjä, joka on oppinut virheistään, on arvokkaampi resurssi seuraavalla kierroksella. Jos järjestelmä estää uuden aloittamisen, se menettää kalleimman pääoman: kokemuksen.

Markkinavihreiden ratkaisut:

Uusi yritys konkurssin jälkeen ilman esteitä. Poistetaan verottajalta oikeus evätä uuden yrityksen perustaminen, kun konkurssiin ei liity väärinkäytöksiä eikä yrittäjällä ole liiketoimintakieltoa. Markkinat päättävät, onko yrittäjä luotettava, ei viranomainen, joka rankaisee jo epäonnistumisesta.

Maksuhäiriö ei estä yrittämistä. Varmistetaan, ettei maksuhäiriömerkintä estä starttirahan myöntämistä tai yritystilin avaamista. Hakijan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti ja yrittäjyysmyönteisesti. Kohdentamalla starttirahan yrittäjyyteen, ei maksuhistoriaan, yhteiskunta hyödyntää olemassa olevaa osaamista markkinoille palauttamalla.

Lakkautetun yrityksen velkojen vähentäminen. Mahdollistetaan lakkautetun yrityksen velkojen maksun vähentäminen yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tämä vähentää epäonnistumisen kustannuksia ja rohkaisee uutta yritystoimintaa.

"Haaveilen yrittäjyydestä ja olen tehnyt alustavaa liiketoimintasuunnitelmaa. Näiden ratkaisujen myötä uskaltaisin ehkä kokeilla siipiäni."

— Johanna Muurinen

Keino 3/3: Raivataan esteitä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tieltä

Moni yrittäjä haluaisi kasvaa ja työllistää, mutta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koetaan liian suurena riskinä. Sivukulut, byrokratia ja epävarmuus tekevät rekrytointikynnyksestä korkean. Tämä kynnys estää yrityksiä kasvamasta ja yhteiskunnallisia hyötyjä syntymästä. Vihreiden elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan ensimmäisten työntekijöiden palkkaus koetaan liian suurena riskinä, ja tämän kynnyksen madaltaminen mahdollistaisi yrityksen kasvun.

Markkinamekanismi toimii vain, jos kasvamisen kynnys on kohtuullinen. Kun yritys haluaa työllistää, siihen pitää kannustaa, ei rankaista. Sivukulujen poistuminen ensimmäisestä työntekijästä on investointi markkinoiden laajenemiseen ja työllisyyteen.

Markkinavihreiden ratkaisut:

Ensimmäisen työntekijän sivukulut pois. Vapautetaan väliaikaisesti itsensä työllistävä yrittäjä ensimmäistä työntekijää koskevista sivukuluista. Kun työn palkkaamisen kustannus on ensimmäisessä vaiheessa pienempi, markkinat luovat työpaikkoja luonnollisesti.

Uusi palkkatukimalli ensimmäiselle työntekijälle. Luodaan palkkatukimalli, joka on suunnattu juuri mikroyritysten ensimmäiseen rekryyn. Kohdennettu tuki madaltaa kynnystä ja antaa markkinoille signaalin: kasvaminen kannattaa.

Yksityishenkilöiden työnantajuuden keventäminen. Helpotetaan yksityishenkilöiden työnantajana toimimisen byrokratiaa luomalla sopivat vakuutus- ja työterveydenhuollon mallit. Kun palkkaaminen on helppoa, markkinat laajenevat alhaalta päin.

"Olen kasvanut yrittäjäperheessä ja toiminut itse yrittäjänä, joten tiedän, miten suuri askel ja taloudellinen riski ensimmäisen työntekijän palkkaaminen voi olla. Tätä kynnystä kannattaa madaltaa, sillä pienelle yritykselle ensimmäinen työntekijä voi olla alku kasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle."

— Ulla Santti

Bonus – EU-pakkausasetus jarruttaa verkkokaupan laajentumista

EU:n uutta pakkaus- ja pakkausjäteasetusta (PPWR) on sovellettu 12. elokuuta 2026 alkaen. Sen tavoite on hyvä: vähemmän jätettä, enemmän kierrätystä. Vihreiden ohjelmissa tuetaan pakkausmateriaalien vähentämistä ja kertakäyttöpakkausten verottamista. Mutta toteutus iskee raskaasti juuri pieniin verkkokauppoihin. Myös Iltalehti raportoi asetuksen iskusta pienyrittäjille.

Jos pieni verkkokauppa haluaa myydä pakattuja tuotteita suoraan kuluttajalle toiseen EU-maahan, se joutuu rekisteröitymään, raportoimaan pakkauksensa, maksamaan tuottajavastuumaksuja (EPR) ja mahdollisesti nimeämään paikallisen edustajan erikseen jokaisessa 27 EU-maassa. Jos vientiä on kymmeneen maahan, sama prosessi käydään läpi kymmenen kertaa. Yhden hengen käsityöyritykselle, erikoiskauppiaalle tai pienelle verkkokaupalle kustannukset voivat ylittää koko kohdemaasta saatavan myynnin. Ilta-Sanomien mukaan jos yrittäjä haluaa myydä suoraan asiakkaalle toisessa EU-maassa, on hänen selvitettävä kyseisen maan järjestelmä, tehtävä sopimus tuottajayhteisön kanssa ja maksettava kierrätysmaksu – jokaisessa maassa erikseen.

Sisämarkkinoiden perusidea on, että yksi unioni, yhdet säännöt. Kun jokainen jäsenmaa vaatii oman rekisteröinnin, oman maksun ja oman edustajan, sisämarkkinat eivät toimi. Tämä on markkinamekanismin vastainen tila, joka suosii suuria yrityksiä ja tukahduttaa pienet.

Ensisijainen ratkaisu: EU-tason yksi luukku pakkaustuottajavastuuseen. Yksi rekisteröinti, yksi ilmoitus, yksi maksu – ei 27 erillistä kansallista rekisteriä. Samalla tavalla kuin ALV:ssä on OSS/IOSS-järjestelmä yhden rekisteröinnin mahdollistamiseksi, tarvitaan yhtenäinen EU-tason tuottajavastuun ilmoitus- ja maksukanava. Tämä on se ratkaisu, jolla ympäristötavoite ja yrittäjyys saadaan sovitettua yhteen. Kun säännöt ovat yhtenäiset koko sisämarkkinalla, kilpailu välittyy hinnan ja laadun kautta, ei byrokratian läpäisykyvyn kautta.

Mikroyritysten kevytmalli yksi luukku -järjestelmän sisälle. Kun yksi luukku on olemassa, mikro- ja yksinyrittäjille (alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 M€) rakennetaan sen sisälle kevyt ilmoituskäytäntö, jossa pakkauskierrätysmaksut ja raportointi pysyvät kohtuullisina suhteessa myyntiin. EU:n asetuksessa säädetään, ettei pienille tuottajille saa tulla kohtuutonta taakkaa – tämä periaate pitää saada elämään yksi luukku -järjestelmässä.

"EU:n vahvuus on suuri sisämarkkina, jossa yritykset Suomesta Portugaliin voivat kilpailla avoimilla markkinoilla. EU:n pakkausasetus rikkoo tämän periaatteen ja asettaa keinotekoisia esteitä markkinoille."

— Lauri Lavanti

Miksi tämä avaus on täälläkin?

Olen yksi tämän avauksen kirjoittajista. Markkinavihreät on Vihreiden markkinamyönteinen verkosto, jonka perustin – julkaisen avauksen myös omilla sivuillani, koska yrittäjyys on yksi eduskuntavaalikampanjani painopisteistä. Lisää markkinavihreitä kirjoituksia löydät kategoriasivulta, ja avauksen alkuperäinen versio on luettavissa markkinavihreiden sivuilla.

Yrittäjyys ei kaipaa uusia tukihimmeleitä vaan vähemmän keinotekoisia esteitä. Kun sääntely on kevyttä, johdonmukaista ja ennakoitavaa, markkinat palkitsevat rohkeutta ja ahkeruutta – eivät byrokratian läpäisykykyä. Tule mukaan rakentamaan Suomea, jossa yrittäminen kannattaa ja jossa markkinat palvelevat ihmisiä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Daavidin linko on osoitus siitä, että Eurooppa on epäonnistunut

Wed, 02 Sep 2026 00:00:00 GMT

Suomen puolustusyhteistyö Israelin kanssa nousi viikonloppuna otsikoihin, ja keskustelu käy kuumana. Haluan tarjota siihen yhden näkökulman lisää. Daavidin linko oli oikea hankinta, ja juuri siksi se on osoitus Euroopan epäonnistumisesta.

Ensin arvot. Gazan sota on kauhea, ja palestiinalaisten siviilien kärsimyksen on loputtava. Israelia ja Hamasia on painostettava kaikin mahdollisin keinoin, jotka eivät vaaranna puolustuskykyämme. Tästä ei pidä tinkiä. Samaan aikaan valtion ensimmäinen velvollisuus on suojella omia kansalaisiaan. Nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois, ja juuri niiden yhteensovittamisesta tässä keskustelussa on kyse.

Miksi Daavidin linko oli oikea hankinta?

Suomen puolustuksen erityispiirre on, että Puolustusvoimat rakentuu tavallisista kansalaisista. Maan turvallisuus ei lepää ammattiarmeijan harteilla. Puolustamisesta vastaavat viime kädessä varusmiehet, reserviläiset ja kriisin hetkellä koko yhteiskunta. Siksi puolustushankintojen tärkein mittari ei ole poliittinen symboliikka vaan se, kuinka paljon turvallisuutta saamme käytettyä euroa kohden.

Jokainen viisaasti käytetty euro tarkoittaa lisää ammuksia, varaosia, koulutusta, drooneja ja suojaa ihmisille, jotka puolustavat meitä kaikkia. Kustannustehokkuus ei ole puolustuksessa säästämistä. Se on turvallisuuden maksimointia.

Julkisessa keskustelussa Daavidin linkoa verrataan usein yhdysvaltalaiseen Patriotiin. Patriot on kiistatta suorituskykyinen järjestelmä, mutta Suomen näkökulmasta kysymys ei ole siitä, mikä järjestelmä on tunnetuin tai kallein. Kysymys on siitä, mikä järjestelmä tarjoaa tarvittavan suorituskyvyn parhaalla kokonaishinnalla. Daavidin linko on noin 316 miljoonan euron järjestelmä, jonka torjuntaohjus maksaa julkisten vertailujen perusteella murto-osan tunnetuimpien kilpailijoiden ohjuksista.

Suomalainen hankintaperinne

Tämä ajattelutapa on ollut suomalaisen puolustuspolitiikan vahvuus vuosikymmeniä. Alankomaista ostettiin sata käytettyä Leopard-panssarivaunua 199,9 miljoonalla eurolla, hinnalla, jota on usein kuvattu lähes romuraudan hinnaksi. Sama ajattelu näkyi K9-panssarihaupitsien hankinnassa. Etelä-Koreasta on hankittu käytettyjä mutta erinomaisessa kunnossa olevia haupitseja murto-osalla uusien hinnasta, viimeksi 112 kappaletta tänä keväänä.

Suomi ostaa suorituskykyä. Daavidin linko jatkaa tätä samaa perinnettä.

Mitä Daavidin linko paljastaa Euroopan puolustusteollisuudesta?

Sitten se epämukava osa. Kun Suomi kilpailutti korkeatorjuntakyvyn, yksikään eurooppalainen järjestelmä ei ollut kilpailukykyinen. Paras saatavilla oleva vaihtoehto löytyi Euroopan ulkopuolelta. Se on eurooppalaisen puolustusteollisuuspolitiikan epäonnistuminen, ei puolustusvoimien.

Olisin paljon mieluummin nähnyt Suomen hankkivan vastaavan järjestelmän Euroopasta. En siksi, että eurooppalainen järjestelmä olisi automaattisesti parempi, vaan siksi, että Euroopan pitäisi kyetä tarjoamaan kilpailukykyisiä vaihtoehtoja myös kaikkein kriittisimmissä puolustusjärjestelmissä. Tällaisten järjestelmien kehittäminen vaatii kymmenien miljardien investointeja ja vuosikymmenten saumatonta yhteistyötä valtioiden, yliopistojen ja teollisuuden välillä.

Riippuvuus vaikeista toimittajista on turvallisuusriski, oli toimittaja mikä tahansa. Gazan sota tekee riippuvuudesta israelilaisesta puolustusteknologiasta erityisen epämukavan tosiasian. Vastaus ei kuitenkaan ole se, että Suomi olisi tehnyt huonomman hankinnan poliittisen symboliikan nimissä. Vastaus on se, että Eurooppa rakentaa puolustusteollisuutta, joka voittaa kilpailutukset suorituskyvyllä, hinnalla ja toimitusvarmuudella.

Avoimuus on osa maanpuolustusta

Vielä sananen prosessista. Ylen paljastama yhteisymmärryspöytäkirja on eri asia kuin itse hankintapäätös vuodelta 2023, ja juuri siksi keskustelu kannattaa käydä tarkasti. Pöytäkirja on todennäköisesti keskeinen väline sille, että Daavidin linkoon saadaan ohjuksia ja varaosia myös jatkossa, sillä järjestelmän ostaminen sitoo ostajan vuosikymmeniksi toimittajan huoltoon ja täydennyksiin. Sisältö voi siis olla puolustuskyvyn kannalta perusteltu. Ongelma on tapa. Näin isojen sitoumusten pitää olla pitkäjänteisesti ja parlamentaarisesti sovittuja, ei salassa tehtyjä. Salailu nakertaa juuri sitä luottamusta, jonka varassa koko maanpuolustus lepää.

Minulle tämä on isänmaallisuutta. Suojaamme suomalaisia viisaasti käytetyillä euroilla ja vaadimme samalla Euroopalta parempaa. Ydinasevalta käy parhaillaan sotaa Euroopassa, ja eurooppalaiset valtiot ovat siihen välillisesti sidoksissa. Juuri siksi seuraavan kerran, kun Suomi kilpailuttaa kriittisen järjestelmän, parhaan tarjouksen pitäisi tulla Euroopasta. Se on tavoite, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Asetun ehdolle eduskuntavaaleihin 2027: Suomi tarvitsee digitaalista itsenäisyyttä tekoälyn aikakaudella

Wed, 26 Aug 2026 00:00:00 GMT

Olen Lauri Lavanti, Kirkkonummen kunnanvaltuutettu ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 2027. Vaadin Suomea varmistamaan digitaalisen itsenäisyyden tekoälyn aikakaudella. Olen mukana perustamassa Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitetta, joka keräsi heinäkuussa 2026 vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta. Aloite viedään eduskuntaan kevään 2027 vaalien jälkeen, jotta uusi eduskunta ehtii käsitellä sen kokonaan. Haluan rakentaa Suomen, joka käyttää tekoälyä ja teknologiaa omilla ehdoillaan, jossa kukaan ei jää kehityksen jalkoihin.

Politiikka on minulle yhteisten asioiden hoitamista, kestävästi ja yli puoluerajojen. Avoimuus, rehellisyys ja eri mielipiteiden kuuleminen ovat avainasemassa, myös haastavissa kysymyksissä.

Mitä osaamista vien eduskuntaan?

Olen Aallosta valmistunut diplomi-insinööri ja johtava ohjelmistokehittäjä, ja minulla on yli 10 vuoden kokemus turvallisten ohjelmistojen ja pankkipalveluiden rakentamisesta. Haluan hyödyntää tätä käytännön osaamista eduskunnassa, jotta päätökset palvelevat jokaisen suomalaisen arkea.

Suomi on jo vuosikymmenten ajan luonut huipputeknologiaa yrityksissä, yliopistoissa ja niiden yhteistyössä: Vaisalasta jäänmurtajiin, Nokiasta Linuxiin ja Supercelliin sekä ICEYEsta IQMään. Tekoäly avaa tähän tarinaan uuden luvun, mutta se edellyttää, että eduskunta ymmärtää teknologian käytännön vaatimukset.

Kampanjani ytimessä on kolme pilaria: talous, sivistys ja vapaus.

Miksi toimittajariippuvuus maksaa veronmaksajille?

Vaadin, että julkiset tekoäly- ja digihankinnat rakennetaan avoinna ja siirrettävinä, jotta toimittajariippuvuus ei kuluta verorahoja vuosi toisensa jälkeen. Esimerkkinä käytän eVakaa, Espoon, Tampereen, Oulun ja Turun yhteistyössä kehittämää avoimen lähdekoodin varhaiskasvatusjärjestelmää. Yli kymmenen kuntaa hyötyy jo järjestelmästä, ja sen ansiosta kehityskustannukset jaetaan ja säästetään joka vuosi. Sama periaate on sovellettava myös tekoälyhankintoihin: avoimuus ja siirrettävyys on asetettava hankinnan ehdoiksi jo alusta alkaen.

Miten sivistys pysyy tasa-arvoisena tekoälyn aikakaudella?

Osaamisen on pysyttävä ajan tasalla läpi elämän ja oltava tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin. Olen syvästi huolissani ammatillisen ja yliopistokoulutuksen rahoituksen leikkauksista, sillä monipuolinen osaaminen on Suomen kilpailukyvyn perusta.

Erityisesti korostan kirjastojen roolia: ne ovat yksi harvoista paikoista, joista löytyy ilmaista tietoa ja osaamista ilman käyttäjädatan keruuta. Tekoälyn aikakaudella tämä tekee niistä tärkeitä tasa-arvon turvaajia.

Miten tekoäly uhkaa perusoikeuksia?

Tekoäly helpottaa massavalvontaa teknisesti, ja siksi lainsäädännön on pidettävä kiinni perusoikeuksista. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi EU:n chat control -esityksen hylkääminen oli oikea päätös: sama periaate koskee kaikkea yksityisviestien automaattista skannausta.

Ilman vahvaa yksityisyydensuojaa demokratia ei voi toimia, eikä tekoälyä saa missään tapauksessa käyttää sen heikentämiseen. Perusoikeuksien tulee olla kaiken lainsäädännön lähtökohta.

Mitä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa?

Talous, sivistys ja vapaus yhdistyvät kampanjassani yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi: digitaaliseksi itsenäisyydeksi. Se ei tarkoita eristäytymistä, vaan aitojen kotimaisten ja eurooppalaisten vaihtoehtojen luomista silloin, kun niitä tarvitaan. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys ja miten se rakentuu askel kerrallaan.

Vaatimukseni saa vahvaa tukea tutkimustiedosta: Sitran ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toukokuussa 2026 julkaiseman kyselyn mukaan 77 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Euroopan on vähennettävä teknologista ja taloudellista riippuvuuttaan Yhdysvalloista, vaikka Yhdysvallat nähdäänkin tärkeänä turvallisuuskumppanina. Tämä laaja huoli vaatii nyt konkreettisia tekoja.

Visioni on selkeä: tekoälyn aikakaudella Suomeen voi syntyä uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja, samalla kun jokaisen vapauden on oltava taattu myös teknologian nopean kehityksen keskellä, eikä kukaan saa jäädä kehityksen jalkoihin.

Korjattu 26.9.2026: kansalaisaloite viedään eduskuntaan vasta vaalien jälkeen.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Digitaalinen itsenäisyys: 5 + 1 valintaa arkeen

Wed, 12 Aug 2026 00:00:00 GMT

Digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa, että Suomi ja suomalaiset käyttävät teknologiaa omilla ehdoillaan eivätkä ole yhden maanosan alustojen varassa. Se ei rakennu vain politiikassa, vaan jokaisessa arjen valinnassa ja vahvistaa samalla digitaalista huoltovarmuutta. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys ja miten se rakentuu julkisissa hankinnoissa askel kerrallaan. Tässä kirjoituksessa keskityn siihen, mitä sinä voit tehdä itse.

Mitä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa arjessa?

Arjessa digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa, että sinä valitset, kuka käsittelee viestisi, hakusi ja tiedostosi. Kun käytät eurooppalaisia tai avoimen lähdekoodin palveluita, tietosi eivät ole yhden maanosan lainsäädännön tai yksittäisen yhtiön ehtojen varassa. Samalla teet itsestäsi vähemmän riippuvaisen palveluista, joiden saatavuus voi muuttua poliittisen tilanteen mukana.

Miksi omilla valinnoillasi on väliä?

Yksittäinen valinta tuntuu pieneltä, mutta jokainen valinta ohjaa kysyntää. Kun valitset eurooppalaisen tai avoimen palvelun, kasvatat markkinaa vaihtoehdoille ja vahvistat digitaalista huoltovarmuutta, samalla tavalla kuin energian huoltovarmuus rakentuu monesta lähteestä. Kysyntä ei ole merkityksetöntä: Sitran ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) kyselyssä 77 prosenttia suomalaisista katsoi, että Euroopan tulisi vähentää teknologista ja taloudellista riippuvuutta Yhdysvalloista. Suomalaiset ymmärtävät eron turvallisuusyhteistyössä ja teknologiariippuvuudessa.

Mitkä ovat ne 5 + 1 keinoa, joilla vahvistat digitaalista itsenäisyyttä ja huoltovarmuutta?

Näillä kuudella valinnalla pääset alkuun. Osa vahvistaa eurooppalaista itsenäisyyttä, osa avointa lähdekoodia ja yksityisyyttä. Jokaisen kohdalla on kerrottu mitä se korvaa ja mihin arvoon se perustuu.

1. Vaihda hakukone ja selain

Hakukoneesi näkee, mitä etsit. Saksalainen Ecosia ja ranskalainen Qwant ovat eurooppalaisia hakukoneita, jotka eivät myy hakujasi mainostajille. Ecosia käyttää lisäksi tuottojaan puiden istutukseen. Selaimeksi sopii Firefox, jonka avoin Gecko-moottori ei ole riippuvainen Googlen teknologiasta. Firefoxin tekijä Mozilla on yhdysvaltalainen, joten kyse on avoimuudesta, ei eurooppalaisesta jurisdiktiosta. Firefox ei ole sidottu suurten teknologiayhtiöiden ekosysteemeihin, ja sitä ylläpitää säätiö. Esimerkiksi Euroopan parlamentti vaihtoi oletushakukoneekseen Qwantin kesäkuussa 2026.

2. Käytä LibreOfficea, kun tarvitset teksti- tai taulukkoeditoria

LibreOffice on ilmainen, avoimen lähdekoodin toimisto-ohjelmisto, jolla teet saman kuin Microsoft Officella. Se toimii suomeksi ja tallentaa tiedostot avoimeen ODF-muotoon, joka ei sido sinua yhden valmistajan tiedostomuotoon. Avoin formaatti on digitaalisen itsenäisyyden vahvistamista. Kun tiedostosi ovat avoimessa muodossa, voit aina vaihtaa ohjelmaa. Saksan Schleswig-Holsteinin osavaltio korvasi Microsoftin ohjelmistot LibreOfficella ja Linuxilla ja arvioi säästävänsä lisenssimaksuissa noin 15 miljoonaa euroa vuodessa, vaikka joutuikin investoimaan siirtymään noin 9 miljoonaa euroa.

3. Viestittele ystäviesi ja sukulaistesi kanssa Signalissa

Signal on avoimeen lähdekoodiin perustuva pikaviestin, jonka viestit on salattu päästä päähän niin, ettei kukaan ulkopuolinen voi lukea niitä. Se on suora korvike Facebookin omistamalle WhatsAppille. Signalin taustalla on yhdysvaltalainen säätiö, joten se on ennen kaikkea yksityisyysvalinta. Jos haluat eurooppalaisen vaihtoehdon, Matrix-verkon Element tai sveitsiläinen Threema ovat vaihtoehtoja, mutta niiden käyttäjämäärät ovat pienempiä.

4. Valitse seuraava puhelin harkiten

Puhelin on henkilökohtaisin laitteesi. Suomalainen Jolla valmistaa puhelimia, joiden Sailfish-käyttöjärjestelmä toimii ilman riippuvuutta Googlen tai Applen ekosysteemeistä. Yhtiön perustajat tulevat Nokian entisestä MeeGo-tiimistä, ja Jolla on selkein askel kohti digitaalista itsenäisyyttä. Jos et halua vaihtaa käyttöjärjestelmää, kotimainen Swappie myy kunnostettuja puhelimia. Se on ennen kaikkea kestävä valinta ja tukee suomalaista yritystä, mutta kunnostettu iPhone pysyy Applen ekosysteemissä. Kaksi eri arvoa, joista valita.

5. Vaihda sähköposti eurooppalaiseen

Sähköpostisi on avain moneen muuhun palveluun. Saksalainen Tuta Mail ja sveitsiläinen Proton Mail ovat yksityisyyttä suojaavia sähköpostipalveluita, joiden viestit on salattu. Molemmat sopivat myös yrityksille, ja Tuta on sitoutunut käyttämään vain uusiutuvaa sähköä. Huomaa, että Sveitsi ei ole EU:n jäsen, mutta sillä on vahva tietosuojalaki (nFADP).

+ 1. Kokeile eurooppalaista tekoälyä

Moni käyttää nykyään tekoälyä arjessa, ja vaikka suosituimmat palvelut ovat yhdysvaltalaisia, myös Euroopasta löytyy vaihtoehtoja. Ranskalainen Mistral on noussut merkittäväksi eurooppalaiseksi tekoälytoimijaksi, ja Protonin sveitsiläinen Lumo yhdistää tekoälyn tiukkaan yksityisyyteen. Lumo nojaa avoimiin malleihin, joten sen eurooppalaisuus perustuu Protonin jurisdiktioon ja lokittomuuteen, ei sveitsiläiseen huippumalliin.

Mistä tunnistat aidosti eurooppalaisen palvelun?

Eurooppalaisuus on todennettava ominaisuus. Kaikki eurooppalaiselta vaikuttava ei sitä ole, esimerkiksi salasanapalvelu Passwork markkinoi itseään eurooppalaisena, vaikka sen tausta on venäläinen, ja moni pitää DuckDuckGoa eurooppalaisena, vaikka se on yhdysvaltalainen. Tarkista siis palvelun kotipaikka ja omistus, suosi avointa lähdekoodia, jonka kuka tahansa voi tarkistaa, ja katso, minkä maan lainsäädännön alaisuudessa tietosi ovat.

Digitaalinen itsenäisyys on omilla ehdoilla toimimista, ei eristäytymistä muusta maailmasta. Yksikään näistä valinnoista ei vaadi kaikkea kerralla. Aloita yhdestä ja katso, miltä se tuntuu. Kun tarpeeksi moni tekee saman valinnan, siitä kasvaa markkina, ja markkinasta huoltovarmuutta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Suomi voi tehdä sähköistymisestä kilpailuedun

Wed, 29 Jul 2026 00:00:00 GMT

Suomen suurin sähkönjakeluverkkoyhtiö Caruna on vaihtamassa omistajaa, kun espanjalainen energiayhtiö Iberdrola sopi ostavansa siitä enemmistön. Yhtiön arvoksi kaupassa arvioitiin noin viisi miljardia euroa. Koska sähköverkot ovat luonnollinen monopoli, ne ovat kuitenkin voimakkaasti säädeltyjä, eikä omistajan vaihtuminen ole niin merkittävää kuin kommenttien perusteella voisi ajatella.

Miksi sähkön riittävyys ei ole pullonkaula?

Datakeskukset sekä sähköistyvä teollisuus, liikenne ja lämmitys kuormittavat sähköverkkoa entistä enemmän. Samaan aikaan Suomeen on valmiiksi luvitettu enemmän puhdasta sähköntuotantoa kuin lähivuosina ehditään rakentaa. Helsingin yliopiston tuoreen datakeskusselvityksenkin mukaan pullonkaula ei ole sähkön riittävyys. Ongelma on siirtoverkko.

Ratkaiseeko omistajuus verkon tulevaisuuden?

Monimutkaisissa järjestelmissä on harvoin yksinkertaisia ratkaisuja. Sähköverkko on hyvä esimerkki. Se on teknisesti monimutkainen kokonaisuus, jonka pitää pysyä aina tasapainossa, ja siihen kytkeytyy siirtoverkon luonnollinen monopoli, joka toimii vain huolellisesti säänneltynä. Hinnoittelua valvotaan omistajasta riippumatta, ja suuret sähkön kuluttajat, kuten datakeskukset, liittyvät Fingridin kantaverkkoon. Pääoma verkon vahvistamiseen on tervetullutta. Omistajuus ei ratkaise verkon tulevaisuutta. Tärkeintä on järkevä sääntely.

Voiko uusi omistaja nostaa siirtomaksuja vapaasti?

Uusi omistaja voi toki nostaa siirtomaksuja, mutta ei vapaasti. Energiavirasto valvoo hinnoittelun kohtuullisuutta. Sääntely, joka nojaa verkkoinvestointeihin, rajoittaa korotuksia. Omistajasta riippumatta verkon vahvistamisen maksaa lopulta kuluttaja, siirtomaksuina tai veroina.

On pitkälle poliittisista päättäjistä kiinni, tehdäänkö Suomen sähköverkosta sellainen, joka mahdollistaa sähköistymisen laajassa mittakaavassa. Parhaimmillaan Suomi voi tehdä sähköistymisestä kilpailuedun. Puhdas sähköntuotanto ja kestävä sähköverkko ovat se infrastruktuuri, jonka päälle modernit palvelut rakennetaan.

Infrastruktuurista olen kirjoittanut lisää myös digitaalisesta itsenäisyydestä ja Länsiradasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Lisää markkinoita!

Tue, 28 Jul 2026 00:00:00 GMT

Politiikan kankeus, talouden tehottomuus ja vanhojen toimijoiden suojelu ovat seisauttaneet Suomen. On aika valjastaa markkinamekanismi ratkaisemaan talouden, ilmaston ja kaupunkien haasteita tehokkaammin.

Markkinatalous ratkaisee ongelmia joita sille asetamme

Markkinatalous on tehokas väline, mutta markkinoiden säännöt ratkaisevat sen, mitä tehokkuudella saavutetaan. Tällä hetkellä käytämme markkinoita osin hyvin, mutta joiltakin osin yhteisen hyvän kustannuksella. Lisäksi osa toimijoista on edelleen rakenteellisesti suojattu aidosti kilpailluilta markkinoilta. Tähän haluamme muutoksen!

Liian pitkään markkinamyönteisillä oli Suomessa valittavanaan vain huonoja vaihtoehtoja. Vanhojen puolueiden linjaa kuvaa pro-business-politiikka eli vakiintuneiden toimijoiden etujen varjeleminen ja tehottoman liiketoiminnan tekohengitys. Se ei ole tervettä kilpailua suosivaa markkinamyönteisyyttä, vaan uusien toimijoiden markkinoille pääsyn vaikeuttamista ja talouden tarpeellisen uudistumisen eli luovan tuhon estämistä.

Me tahdomme edistää parempaa pro-market-politiikkaa, joka helpottaa uusien toimijoiden ja terveen kilpailun syntymistä. Se ei kuitenkaan tarkoita markkinoiden sokeaa vapauttamista, vaan markkinoiden ohjaamista ratkaisemaan oikeita ongelmia.

Tämä tarkoittaa, että haitat, kuten saastuttaminen, luonnon kuormitus, ruuhkat, tai julkisen kaupunkitilan varaaminen, täytyy hinnoitella. Kun ulkoisvaikutuksilla on oikea hintalappu, yrityksille ja kuluttajille syntyy jatkuva kannustin vähentää haittoja. Markkinat ohjaavat toimintaa usein tehokkaammin kuin poliitikkojen keskusjohtoinen mikromanageeraus. Poliitikkojen rooli on määritellä tavoitteita ja pelisääntöjä markkinoille, mutta jättää kilpailulle ja innovaatioille tilaa löytää parhaat ratkaisut.

Samalla korjaamme nykyisen epäoikeudenmukaisuuden: kun haittojen aiheuttaja maksaa enemmän, muiden veronmaksajien taakka kevenee. Vastuullisuus muuttuu taloudelliseksi eduksi. Tämä avaa markkinoita kestävälle liiketoiminnalle ja uusille yrityksille.

Vihreät on Suomen johtava markkinaliberaali puolue. Emme rakenna talouspolitiikkaamme vanhojen rakenteiden tai yksittäisten yritysryhmien suojelemisen varaan, vaan puolustamme avointa kilpailua, uusia toimijoita ja toimivia markkinoita.

Toisin kuin suurilla oikeisto- ja vasemmistopuolueilla, meillä ei ole kytkyjä vanhoihin rakenteisiin tai yrityksiin, joita suojella. Tämä näkyy vanhoilla suurilla puolueilla haluttomuutena leikata säilyttäviä yritystukia.

Me markkinavihreät haluamme lisää markkinoita sinne, missä poliittinen vasemmisto liian yksityiskohtaisella sääntelyllään ja poliittinen oikeisto pro-business-politiikallaan epäonnistuu. Samalla haluamme rakentaa markkinoita, jotka palvelevat paremmin ihmisiä ja ympäristöä.

Esitämme viisi toimenpidettä tilanteen korjaamiseksi:

Vaatimus 1/5: Lisää markkinoita liikenteeseen

Tällä hetkellä veronmaksajat tukevat maakuntalentoja kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia, kuten ylimääräisiä ilmastopäästöjä ja rahan tuhlaamista puolityhjien lentojen muodossa. Se myös vääristää kilpailua eri kulkumuotojen välillä ja asettaa kaupungit eriarvoiseen asemaan: toisten maakuntalentoja tuetaan vain osittain, samalla kun toisten lennot valtio maksaa täysimääräisesti.

Julkisen vallan tehtävä ei ole ylläpitää kysyntää liikennemuodolle, joka ei pärjää markkinaehtoisesti, vaan varmistaa, että eri liikennemuodot kilpailevat mahdollisimman tasapuolisilla pelisäännöillä.

Kaikkien kulkumuotojen autosta ja junasta aina lentokoneeseen saakka tulee perustua reilulle kilpailulle, eri kulkumuotojen aiheuttamat haitat huomioon ottaen. Valinnan tulee olla yksilön, ei valtion. Jos joku haluaa lentää Jyväskylästä Helsinkiin, sen voi tehdä omalla kustannuksellaan ilman, että julkinen maksaa.

Vaatimus 2/5: Lisää markkinoita julkisiin hankintoihin

Julkinen sektori on Suomessa valtava ostaja. Julkisia hankintoja tehdään vuosittain miljardeilla euroilla, joten niillä on suuri vaikutus koko kansantalouteen ja markkinoiden toimintaan. Kun hankinnat tehdään hyvin, ne lisäävät kilpailua, kasvattavat yrityksiä, parantavat palveluja ja ohjaavat markkinoita vastuullisempiin ratkaisuihin. Kun ne tehdään huonosti, ne lukitsevat julkisen sektorin vanhoihin toimittajiin, nostavat kustannuksia ja sulkevat haastajat ulos.

KKV:n mukaan julkisissa hankinnoissa on "hälyttävän vähän kilpailua": noin puolessa kilpailutuksista tarjouksia tulee enintään kolme, ja vuosittain yli tuhat hankintaa saa vain yhden tarjouksen. Kun kilpailua on vähän, julkisen sektorin neuvotteluasema heikkenee ja riski liian korkeista kustannuksista kasvaa. Aidosti toimiva kilpailu auttaa varmistamaan, että hankinnat ohjautuvat niille yrityksille, jotka pystyvät tuottamaan palvelut laadukkaasti, vastuullisesti ja kustannustehokkaasti.

Liian usein julkiset hankinnat rakennetaan tavalla, jossa vain suuret ja vakiintuneet toimijat voivat pärjätä. Hankinnat ovat liian suuria kokonaisuuksia, referenssivaatimukset suosivat vanhoja toimittajia ja kilpailutukset määrittelevät ratkaisun niin tarkasti, ettei yrityksille jää tilaa innovoida. Tämä ei ole aitoa markkinataloutta, vaan kilpailun näennäistä järjestämistä.

Markkinavihreä ratkaisu on avata julkiset hankinnat aidommalle kilpailulle. Hankintoja pitää pilkkoa järkevästi osiin, jotta myös pk-yritykset ja kasvuyritykset voivat osallistua. Turhia referenssi- ja liikevaihtovaatimuksia on kevennettävä silloin, kun ne eivät ole aidosti relevantteja. Julkisen sektorin pitää käydä enemmän markkinavuoropuhelua ennen kilpailutuksia, jotta se ei vahingossa rakenna hankintaa vain yhden vanhan toimittajan näköiseksi.

Samalla hankinnoissa pitää palkita vastuullisia toimijoita. Julkisen sektorin ei pidä katsoa vain halvinta hankintahintaa, vaan laatua, elinkaarta, vaikuttavuutta, ja vastuullisuutta markkinalähtöisesti.

Vaatimus 3/5: Lisää markkinoita kaupunkiliikenteeseen

Eritoten pääkaupunkiseudulla teiden ruuhkautuminen on ollut kasvava ongelma jo pidempään. Tämän vuoksi on kaavailtu jopa 1,4 miljardia maksavan keskustatunnelin rakentamista, mikä nostaisi alueen kunnallisveroastetta merkittävästi. Tunneli tulisi tehdä verorahoilla, sillä jos se rahoitettaisiin käyttömaksuilla, hinta olisi niin kova ettei juuri kukaan sitä käyttäisi (2013 arvio 7,5 € ajokertaa kohden).

Sen sijaan, että louhitaan miljarditunneli peruskallioon, on paljon helpompaa ja järkevämpää ratkaista teiden ruuhkautuminen markkinamekanismia käyttämällä. Dynaamiset tienkäyttömaksut siirtävät parhaan ratkaisun valitsemisen teiden käyttäjille itselleen. Voit valita autoilun aamun työmatkaliikenteessä jos koet sen muutaman euron tienkäyttömaksun arvoiseksi. Korvauksena saat merkittävästi sujuvamman liikenteen ja nopeamman kulkemisen, osan ihmisistä siirtyessä käyttämään muita kulkumuotoja. Tämän lisäksi osa matkoista jää kokonaan tekemättä, jos niitä ei koeta muutaman euron arvoisiksi.

Kokemukset tienkäyttömaksuista ovat olleet niin myönteisiä, ettei yksikään niitä käyttöön ottanut kaupunki ole myöhemmin luopunut niistä. Esimerkiksi Tukholmassa kokeiltiin tienkäyttömaksuja 7 kuukauden ajan vuonna 2006. Maksut vähensivät ruuhkia ja paransivat ilmanlaatua, joten kaupungin asukkaat äänestivät kansanäänestyksessä tienkäyttömaksujen vakinaistamisen puolesta saman vuoden syyskuussa. Myös autoilijat arvostavat sujuvaa liikennettä niin paljon, että kun hyödyt on kerran koettu, takaisin entiseen ei ole haluttu palata.

Mahdollistetaan tienkäyttömaksujen käyttöönotto myös meillä, jotta kasvavilla kaupungeilla on käytössään enemmän työkaluja tehdä järkevämpää, markkinalähtöisempää liikennepolitiikkaa.

Vaatimus 4/5: Lisää markkinoita kaupunkitilaan

Suomalaisissa kaupungeissa tyypillisesti vaaditaan rakentajilta tietty määrä autopaikkoja uusia rakennuksia rakennettaessa. Tämä pysäköintinormi tarkoittaa käytännössä sitä, että markkinoilta piilotetaan autopaikkojen todellinen hinta.

Pysäköintipaikan rakentaminen Helsingin ydinkeskustaan maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Tämä kustannus on kuitenkin piilotettu asuntojen ja toimitilojen hintoihin, eivätkä autoilijat usein maksa sitä suoraan. Seurauksena on markkinavääristymä: julkinen kaupunkitila ja kalliit rakennuskustannukset subventoidaan autoilulle muiden kustannuksella, myös heidän, jotka kulkevat pyörällä tai joukkoliikenteellä.

Pysäköintinormi myös nostaa asumisen hintaa. Kun jokaisen uuden asuinrakennuksen on rakennettava normin mukainen määrä autopaikkoja riippumatta asukkaiden todellisesta tarpeesta, rakentamisen hinta kasvaa ja kustannukset siirtyvät lopulta asuntojen hintoihin. Pahimmillaan parkkihallin rakentaminen maksaa asukkaille enemmän kuin he olisivat valmiita maksamaan autopaikasta vapailla markkinoilla.

Parempaan lopputulokseen päästäisiin siirtämällä päätös pysäköintipaikkojen määrästä markkinoille: kun pysäköintinormi puretaan, rakentajat ja asukkaat saavat itse päättää, kuinka paljon autopaikkoja tarvitaan. Alueilla, joissa joukkoliikenne on hyvä, autopaikkoja rakennetaan vähemmän ja asuminen halpenee. Alueilla, joissa auto on välttämätön, markkinat tuottavat autopaikkoja kysynnän mukaan. Kaupunkitila vapautuu tehokkaampaan käyttöön, asumisen hinta laskee ja liikkuminen ohjautuu markkinaehtoisesti.

Pysäköintinormin purku on esimerkki siitä, miten markkinoiden vääristymiä poistamalla voimme saada sekä taloudellisesti tehokkaamman että inhimillisemmän kaupungin, samalla vähentäen tarpeettoman yksityiskohtaista sääntelyä.

Vaatimus 5/5: Lisää markkinoita metsiin ja maatalouteen

Ilmastopolitiikan epäonnistuminen on johtanut huonoihin kannustimiin ja siihen, että veronmaksajat joutuvat maksamaan vanhojen teollisuusalojen haitallisen toiminnan seurauksista.

Tämä koskettaa erityisesti maankäyttösektoria ja sen osuutta ilmastotavoitteista. Metsien ja maatalousmaan päästöt ovat muodostuneet isoksi ongelmaksi, ja toimet odottavat nyt poliitikoilta tahtoa ja rohkeutta tehdä parannuksia tilanteeseen.

Käytännössä tämä on johtamassa siihen, että esimerkiksi metsäteollisuuden aiheuttamien ilmastopäästöjen kustannukset ovat lankeamassa veronmaksajien maksettavaksi. Tämä aiheuttaa ennen kaikkea merkittävän kannustinongelman, sillä kun veronmaksajat maksavat laskun, ei metsäteollisuudella ole taloudellista kannustinta muuttaa toimintaansa.

Koska ratkaisut on jätetty poliitikkojen keskinäisten lehmänkauppojen ja lobbareiden varaan, tehokkaat toimet eivät etene ja Suomen nielut murenevat. Maankäyttösektori pitää kytkeä osaksi kovaa, markkinaehtoista päästökauppajärjestelmää. Kun hiilitaseelle asetetaan selkeä markkinahinta, markkinat reagoivat ja löytävät järkevimmät ratkaisut. Tällä tavalla myös metsäteollisuuden markkinointipuhe maailman parhaasta metsänhoidosta toteutuu entistä paremmin.

Luodaan markkinat hiilensidonnalle ja luonnon ennallistamiselle. Kun hiilen sidonnalle syntyy rahallinen arvo, voivat metsänomistajat ja maaseudun yrittäjät saada uusia tulonlähteitä luonnon kannalta kestävistä ratkaisuista. Haitallinen ja tehoton suometsien ojitus menettää kannattavuutensa, kun taas metsien jatkuva kasvatus muuttuu kannattavaksi ilman yhtäkään tukihimmeliä. Hiilen tehokkaasta sidonnasta tulee uusi, tuottava liiketoiminnan muoto. Kun saastuttaja maksaa, muut eivät enää joudu kattamaan saastuttamisen kuluja omasta pussistaan.

Yhteenveto: markkinat ratkaisevat tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin

Me emme usko säätelemättömään villiin länteen, mutta emme myöskään usko keskussuunnitteluun tai poliitikkojen kaikkitietävyyteen erityisesti käytettävien keinojen osalta. Kun paljon haittoja aiheuttavalle toiminnalle, kuten fossiilitaloudelle tai kaupunkitilan ylikulutukselle, asetetaan todellinen markkinahinta, kannustimet kohdistuvat vihdoin oikein.

Kun markkinat hoitavat hinnoittelun, vastuuttomuudesta lasku ei enää päädy muiden maksettavaksi ja lopetamme nykyisen rosvouksen, jossa vastuuttomuutta tuetaan muiden pussista. Saastuttaja maksaa, ja vähän haittoja aiheuttava säästää. Se on sekä oikeudenmukaista että taloudellisesti tehokasta.

Poliitikkojen tehtävä on antaa raamit ja määrittää pelisäännöt, ja markkinoiden tehtävä on hoitaa loput dynaamisesti ja tehokkaasti. Hyvin toimiva markkinatalous on väline rakentaa kestävämpää, vauraampaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Markkinamekanismi ei ole taikasauva, mutta nykytilanteessa sen tarjoamia mahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi.

Tule mukaan kanssamme tekemään Suomeen parempaa markkinataloutta, joka työskentelee entistä enemmän yhteisen hyvinvoinnin eteen!

Miksi tämä avaus on täälläkin?

Olen mukana markkinavihreissä ja yksi tämän avauksen allekirjoittajista. Markkinamekanismi on ihmiskunnan tehokkain keksintö resurssien jakamiseen — nyt se pitää valjastaa hyvään. Julkaisen avauksen myös omilla sivuillani, koska markkinavihreys ja talous ovat eduskuntavaalikampanjani ytimessä. Yrittämisen esteiden purkamisesta kirjoitimme tarkemmin Yrittäjän päivän avauksessa, ja koko verkostoon voi tutustua osoitteessa markkinavihreat.fi.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Lippu nousi salkoon. Mitä Kirkkonummi tekee seuraavaksi?

Wed, 01 Jul 2026 00:00:00 GMT

Maanantaina 22.6.2026 nousi sateenkaarilippu salkoon Kirkkonummen kunnantalolla ensimmäistä kertaa. Päätös syntyi maaliskuussa, kun valtuusto hyväksyi aloitteen Pride-liputuksesta äänin 30–14. Jatkossa lippu nostetaan salkoon vuosittain kahdesti.

Onko Pride-liputus pelkkä symboli?

Jotkut väittävät, että Pride-liputus on vain symboli. Heille, jotka ovat kohdanneet syrjintää, ulkopuolisuutta tai kiusaamista oman identiteettinsä vuoksi, liputuksen merkitys on kuitenkin hyvin konkreettinen. Virallinen liputus kertoo, että kunta näkee kaikki asukkaansa, arvostaa heitä ja toivottaa jokaisen tervetulleeksi omana itsenään. Monelle sateenkaari-ihmiselle iästä riippumatta liputus voi olla viesti siitä, ettei ole yksin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan joka seitsemäs seksuaalivähemmistöihin kuuluva yläkoululainen kokee koulukiusaamista vähintään kerran viikossa. Tilanne on lisäksi heikentynyt viime vuosina. Tällaisessa ilmapiirissä näkyvillä teoilla yhdenvertaisuuden puolesta on erityistä merkitystä. Nuorelle, joka pohtii omaa identiteettiään tai kokee jäävänsä ulkopuolelle, sateenkaarilippu voi olla viesti siitä, ettei hän ole yksin.

Mitä konkreettista liputuksen rinnalle tarvitaan?

Kirkkonummen strategiassa korostuvat yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja nuorisoystävällisyys. Pride-liputus on askel kohti näiden arvojen toteutumista käytännössä. Arvot eivät kuitenkaan toteudu pelkillä symboleilla, siksi liputuksen rinnalle tarvitaan myös konkreettisia toimia.

Yhdenvertaisuuden tulee näkyä myös arjen kohtaamisissa. Nuorisotiloissa, kouluissa ja oppilashuollossa on oltava riittävästi osaamista sateenkaarinuorten tarpeiden tunnistamiseen ja tukemiseen sekä niiden nuorten auttamiseen, jotka kokevat yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta tai kiusaamista. Syksyn talousarvioneuvotteluissa on arvioitava, vastaavatko nykyiset resurssit tähän tarpeeseen.

Miksi kuntien rooli korostuu juuri nyt?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa yhdenvertaisuuden merkitystä ja vähemmistöjä tukevien toimijoiden asemaa kyseenalaistetaan tällä hetkellä aiempaa näkyvämmin. Juuri siksi kuntien rooli turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin rakentajina korostuu. Paikallisella tasolla kohtaamme toisemme arjessa, kouluissa, nuorisotiloissa ja harrastuksissa.

Kuntalaki velvoittaa kuntaa edistämään asukkaidensa hyvinvointia. Tämä velvoite ei pääty lippusalkoon. Kirkkonummella on mahdollisuus näyttää, että yhdenvertaisuus on enemmän kuin juhlapuhe tai strategiaan kirjattu tavoite. Yhdenvertaisuus on konkreettisia tekoja, jotka rakentavat turvallisempaa kuntaa meille kaikille.

Lippu on nyt salossa. Seuraavaksi on huolehdittava siitä, että se ei jää pelkäksi eleeksi, vaan meidän on tehtävä töitä sen eteen, että Kirkkonummi on turvallinen ja hyväksyvä kunta kaikille.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Miltä tuntuu olla puolueessa, jossa arvoista ei tarvitse tinkiä?

Fri, 12 Jun 2026 00:00:00 GMT

Julkaisimme perjantaina Kokoomuksen puoluekokouksen kunniaksi vaihdavihreisiin.fi-kampanjan, jonka tavoitteena on madaltaa kynnystä siirtyä Kokoomuksesta (ja sen äänestämisestä) Vihreisiin. Kampanjaa on ollut kanssani tekemässä kymmeniä aktiivisia Vihreitä talousosaajia. Yksi osa kampanjaa on nostaa markkinavihreitä toimijoita, johon nimensä ovat antaneet muun muassa Osmo Soininvaara, Atte Harjanne, Tuuli Kousa ja Kalle Euro.

Miten kampanja sai alkunsa?

Kampanja juontaa juurensa toukokuuhun 2026, Vihreiden puoluekokousta edeltäneelle viikolle, kun perustin WhatsApp-ryhmän "Vihreät sosiaaliliberaalit yhdistykää". Taustalla oli kokemus siitä, että viime vuosina puolueen sosiaaliliberaalit ovat olleet hajallaan ja aliedustettuina, samaan aikaan kun muut suuntaukset ovat olleet entistä voimakkaammin näkyvillä. Saman ovat huomanneet muutkin, kuten Heikki Pursiainen, joka kampanjaamme kritisoi nimenomaan tästä. (Pursiainen on kritiikissään tältä osin oikeassa, siksihän me kampanjan teimme. Hän jätti toki kritiikissään huomiotta, että Vihreiltä on tullut useita näkyviä avauksia taloudesta vuoden 2026 aikana). Ihmisenä, jolle Vihreitä ovat edustaneet erityisesti Jyrki Kasvin ja Osmo Soininvaaran kaltaiset henkilöt, kaipasin tilanteeseen muutosta.

En selkeästi ollut ainoa, joka ajatteli näin. Ensimmäisten vuorokausien aikana ryhmään liittyi toista sataa samanhenkistä Vihreää. Siitä asti keskustelua on käyty lähes lakkaamatta päivästä toiseen. Ryhmän ääneen lausuttu jaettu tavoite on vahvistaa Vihreiden asemaa suomalaisessa puoluekentässä erityisesti talouskysymyksissä, joissa Kokoomus on päässyt viime vuodet aivan liian helpolla. Vihreiden talouslinjat ovat kuitenkin olleet, mielikuvista huolimatta, erittäin markkinamyönteisiä. Tai kuten Sofia Virta sanoi puheenjohtajakautensa alussa: "Vihreät on Suomen johtava markkinaliberaali puolue".

Ryhmässä kehittyi myös ajatus perustaa muille sosiaaliliberaaleille sivusto, jolla kerromme, minkä takia Vihreät on heille paras vaihtoehto. Kirjoitimme myös Markkinavihreän manifestin, jossa on kuvattuna tinkimättä Vihreiden ydinarvoja. Siitä selviää myös hyvin, miten ne liittyvät liberaaliuteen. Se kannattaa käydä lukemassa.

Sivusto ja manifesti saatiinkin valmiiksi sopivasti, ja perjantaina 5.6.2026 alkoi vaihdavihreisiin.fi-kampanja samaan aikaan Kokoomuksen puoluekokouksen kanssa.

Kampanja on saanut valtavasti positiivista palautetta, niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltä ja nukkuvilta. Avoimeen WhatsApp-ryhmäämme on liittynyt runsaasti ihmisiä, ja tuhannet ovat käyneet sivuilla julkaisun jälkeen. Emme selkeästi olleet ainoita, joiden mielestä Vihreiden laajentaminen kohti nelikentän oikeaa reunaa on hyvä idea. Saimme kannatusta jopa Paavo Arhinmäeltä. Myös Helsingin Sanomat ja Verde uutisoivat kampanjasta.

Vastikään Suomen Kuvalehden selvityksessä tulikin ilmi, että Vihreille on tullut kannatusta nimenomaan oikealta. Vasemmalle sitä on vuotanut, vaikka puolue on viestinyt viime vuosina voimakkaasti nimenomaan vasemmalle yhdistetyistä teemoista (kyseisten teemojen oikeasta kytköksestä vasemmistolaisempaan politiikkaan voi sitten perustellusti olla montaa eri mieltä). Selkeästi markkinavihreälle viestinnälle olikin nyt tilausta.

Suomen puoluekenttään tarvitaankin vähintään yksi aidosti sosiaaliliberaali vaihtoehto. Kokoomus olisi voinut olla sellainen, mutta nyt viimeistään on jokaiselle päivänselvää, että se ovi on tällä haavaa suljettu. Täten sinivihreille liberaaleille jää vaihtoehdoiksi äänestää Kokoomuksessa konservatiivien päättämän kannan mukaan tai kärsiä seurauksia. Paljon mieluummin näkisinkin kaikki teidät äänestämässä arvojenne mukaisesti, Vihreissä.

Miksi vaihtaa Vihreisiin?

Vihreiden yhteisiä arvoja ovat luonnon ja ympäristön suojelu sekä ihmisoikeudet. Onkin sekä ympäristön että ihmisoikeuksien etu, että kasvamme sekä vasemmalta että oikealta. Kannatuksemme olikin suurimmillaan Ville Niinistön puheenjohtajakaudella, kun Sipilän hallitus teki historiallisen lyhytnäköisiä koulutusleikkauksia. Kyse ei silloin ollut siitä, että olisimme olleet paras vasemmistopuolue. Kyse oli siitä, että olemme paras koulutuspuolue. Kokoomuksen johtama hallitus tekee nyt täysin samanlaista politiikkaa kuin Sipilänkin.

Vihreissä saa äänestää naisten oikeuksien ja luonnon sekä eläinten puolustamisen puolesta. Vihreissä koulutuslupauksista pidetään kiinni. Kannattaakin kysyä itseltään, miltä tuntuisi olla puolueessa, jossa ei tarvitse selitellä tekojaan?

Mistä saa lisää tietoa markkinavihreästä taloudesta?

Olen kirjoittanut puoluekokouksessa pitämäni puheenvuoron ja muutosesityksen taustasta blogissa Vihreät – Markkinatalouden aito puolustaja. Kaikki talouteen liittyvät kirjoitukseni löydät talous-kategoriasta, ja kaikki Vihreitä koskevat tekstit vihreät-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Vihreät – Markkinatalouden aito puolustaja

Tue, 26 May 2026 00:00:00 GMT

Vihreiden puoluekokous kokoontui Turussa 24.–25. toukokuuta 2026 vahvistamaan uuden puolueohjelman. Tein muutosesityksen 36/Lavanti, jolla olisin lisännyt ohjelman johdantoon lauseen: Vihreille markkinatalous on työkalu, jolla näitä päämääriä voidaan tehokkaasti edistää. Esitys sai vahvan tuen, mutta ääniä ei riittänyt johdantoon saakka – lause lisättiin ohjelman talousosaan. Pidin kokouksessa myös puheenvuoron, joka on kokonaisuudessaan alla.

Arvon puoluekokous

Markkinatalous on yksi ihmiskunnan voimakkaimmista keksinnöistä. Mikään muu keino ei ole yhtä tehokas jakamaan resursseja, oli sitten kyse palveluista tai materiaalista, ja meidän Vihreiden on aika sanoa se nyt ääneen.

Tämän hallituskauden jälkeen pitäisi viimeistään olla kaikille selvää, että Kokoomus ei aja markkina-, vaan kamreeritaloutta. Vaihtoehto sille ei ole Vasemmistoliitto, joka keskittyy lähinnä vastustamaan muutoksia ja ajaa sosialismia. Markkinat eivät toimisi sen paremmin, jos kieltäisimme ja sääntelisimme kaiken. Vaihtoehto ei ole myöskään SDP, joka tekisi kaiken samoin kuin Kokoomus, mutta reilummin. Jos haluamme markkinataloutta, joka huomioi ulkoisvaikutukset ja kestävyyden, ei Vihreitä parempaa vaihtoehtoa ole.

Myös äänestäjät selvästi tietävät sen. Vaikka puolueen viestintä keskittyy lähinnä vasemmalle liitettyihin teemoihin, on meiltä valunut kannatusta meistä vasemmalla oleviin puolueisiin. Samaan aikaan kasvu tulee lähinnä oikealta ja keskeltä. Toisin sanoen kansa hakee nyt selvästi vaihtoehtoa Kokoomukselle. Paras vaihtoehto siihen on Vihreät. Markkinat toimivat parhaiten, kun saastuttaminen maksaa. Kun ulkoisvaikutukset on hinnoiteltu. Kun kilpailu on reilua eikä rahalla voi ostaa monopoliasemaa. Se ei ole ideologiaa — se on tervettä järkeä.

Markkinatalous ei tietenkään voi olla vapaa kaikesta sääntelystä — vaan vapaa epäreilusta kilpailusta. Se ei ole suuryritysten etuoikeus, vaan pienten ja uusien yritysten mahdollisuus. Se ei ole lyhyen tähtäimen voittojen tavoittelua, vaan pitkän tähtäimen kestävää kasvua. Kun verot kerätään haitoista, ei työstä. Kun markkinat ovat läpinäkyvät ja reilut.

Nostakaamme markkinatalous poliittisen ohjelmamme johdantoon — mihin se kuuluu, kuten esitin muutosesityksessä 36/Lavanti.

Me haluamme Suomen, jossa talous kasvaa, mutta luonto ei tuhoudu. Me haluamme Suomen, jossa innovaatiot kukoistavat, eivätkä monopolit hallitse. Me haluamme Suomen, jossa kilpailu on reilua ja jokainen pääsee toteuttamaan itseään.

Tämä on meidän hetkemme. Olkaamme se puolue, joka huolehtii taloudesta ja hyvinvoinnista.

Kiitos.

Miksi Vihreät on markkinatalouden aito puolustaja?

Vihreä talouspolitiikka rakentuu kolmelle periaatteelle: haitat maksavat, kilpailu on reilua, ja markkinat ovat läpinäkyvät. Olen kirjoittanut tästä tarkemmin aiemmin: velkajarrussa tehdään vihreää talouspolitiikkaa. Markkinatalous ja kestävyys eivät ole vastakkaisia – ne ovat saman asian kaksi puolta. Katso myös, miten tekoäly muuttaa julkisten palvelujen taloutta ja mitä se tarkoittaa markkinoiden kehitykselle. Kaikki talouteen liittyvät kirjoitukseni löydät talous-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Velkajarrun ulkopuolelta ei tehdä vihreää talouspolitiikkaa

Wed, 20 May 2026 00:00:00 GMT

Viime syksynä edustin Vihreitä Kirkkonummen talousarvioneuvotteluissa valtuustoryhmämme puheenjohtajana. Saimme ilmastokoordinaattorin puolipäiväisestä kokopäiväiseksi. Saimme korkeammat tavoitteet kävelyn ja pyöräilyn lisäämiselle. Saimme järjestöavustukset palautettua edellisen vuoden tasolle. Hävisimme koulujen resurssien osalta, ja Kirkkonummella ei vakinaistettu aiemmin määräaikaisia kouluvalmentajia. Kompromisseja oli, ja osa niistä kirpaisi.

Mutta pöydässä oltiin. Ja siellä saatiin se, mitä saatiin.

Vihreiden puoluekokouksessa on käsittelyssä aloite, jossa 45 jäsentä esittää, että Vihreiden tulisi irtautua parlamentaarisesta velkajarrusopimuksesta. Aloite on sama valinta, mutta paljon isommassa mittakaavassa: olemmeko mukana vaikuttamassa asioihin vai emme?

Mikä velkajarrusopimus on?

Aloitteen huoli on aito ja hyvin perusteltu. Tällä hallituskaudella on nähty, miten vastuun valtion talouden tilanteen parantamisesta kantavat lapset, vammaiset ja heikosti toimeen tulevat. Eikä velkajarru millään tavalla estä samanlaisen politiikan jatkumista. Samaan aikaan usko siihen, että velkajarru pannaan sellaisenaan täytäntöön, vaikuttaa heikolta. Kuten Fatim Diarra tiivisti: "En usko, että löytyy semmoista poliittista pohjaa, jolla niin suuria leikkauksia tullaan toteuttamaan".

Onkin syytä katsoa tarkasti, mitä on tullut sovittua. Puolueet sitoutuivat sopeuttamaan julkista taloutta 8–11 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella. Numerot ovat suuria. On kuitenkin tärkeä huomata, kuten Atte Harjanne muistuttaa, että velkajarru "ei ole jäykkä leikkauspakko, eikä se poista hallituksen valtaa ja vastuuta talouspolitiikasta". Tai kuten Saara Hyrkkö korosti, että "taloustehostaminen ei ole synonyymi leikkauksille". Toisin sanoen, määrä on päätetty, mutta tapaa ei. Jokainen tuleva hallitus päättää, miten tavoitetta kohti kuljetaan.

Mitä tapahtuu, jos Vihreät irtautuvat?

Mikäli Vihreät poistuvat sopimuksesta, sopeutuksen määrä ei muutu — mutta sisältö muuttuu, olennaisesti. Tai kuten puolueen varapuheenjohtaja Allu Pyhälammi asian sanoi: “Kun kävi kuitenkin selväksi, että valtaosa muista puolueista tulisivat siihen [velkajarruun] lähtemään mukaan joka tapauksessa, eduskuntaryhmämme teki päätöksen lähteä mukaan neuvottelemaan sovusta – ja saikin sinne useita parannuksia”.

Toki velkajarru sitoo tulevien hallitusten käsiä toimien etumerkin ja suuruuden suhteen. Parlamentaarisilla sopimuksilla nimenomaan haetaan pitkäjänteisyyttä, kuten Oras Tynkkynen asiaa kuvasi. Ne ovatkin käytännössä ainoa keino, jolla ylivaalikautisia ongelmia voidaan ratkoa. Suomen julkisen velan suunnan taittaminen on sellainen ongelma. Toinen vastaava on ilmastonmuutoksen torjuminen. Ratkaisut molempiin vaativat sitoutumista yli yksittäisten hallitusten, eikä sellaisten kanssa haluta neuvotella, jotka eivät pidä sovitusta kiinni.

Kun olemme mukana, voimme edistää vihreää talouspolitiikkaa. Kuten markkinoiden tehokasta käyttöä, ulkoisvaikutusten hinnoittelua ja niiden kannattelua, joita markkinat eivät palvele. Tämä raami on kirjattu myös puolueen ohjelmiin. Periaateohjelman mukaan veroja peritään maksukyvyn ja aiheutuvien haittojen mukaan. Ulkoisvaikutukset hinnoitellaan, jotta markkinat toimivat oikein.

Mitä vihreä talouspolitiikka tarkoittaa käytännössä?

Vihreiden talouspolitiikka on vastasyklistä. Siinä vastataan kroonisiin alijäämiin rakenteellisilla uudistuksilla ja siirretään verotusta työstä haittoihin — tinkimättä hyvinvointivaltion perustasta.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten nämä periaatteet näkyvät myös kuntatasolla, kun talousarvioneuvotteluissa joudutaan valitsemaan, mihin rajalliset resurssit suunnataan. Sama logiikka pätee valtiontasolla: ilman pöydässä istumista valinnat tekevät muut.

Nevanperä tiivisti asian Threadsissa osuvasti:

Suomi ei tarvitse uutta puoluetta, joka väistää julkisen talouden kysymykset. Velkaantuminen ja hyvinvointivaltio pitää ottaa vakavasti. Nykyhallitus leikkasi vain köyhimmiltä, ja teki ekonomistien kritisoimia veronalennuksia. Tämä tie on kuljettu loppuun. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, joka uskaltaa sanoa, että kaikkien pitää osallistua. Heikompiosaiset ovat osansa tehneet. Vihreiden pitää olla vaihtoehto, jonka politiikkaa ohjaa taloustiede, ei eturyhmät tai vaalimatematiikka.

Vihreät on Suomen johtava markkinaliberaali puolue. Ja velkajarrussa on kysymys suomalaisen talouspolitiikan suunnasta seuraavalla vaalikaudella.

Haluammeko vaikuttaa, vai olla ulkopuolella?

Kuntabudjetin reunaehdoista kirjoitin tarkemmin tekstissä Tekoäly auttaa palvelujen turvaamisessa, mutta se ei ole ilmaista. Lue lisää talousaiheisista kirjoituksistani ja kansallisen politiikan kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Tekoäly auttaa palvelujen turvaamisessa, mutta se ei ole ilmaista

Wed, 13 May 2026 00:00:00 GMT

Mitä tekoäly on jo saavuttanut kuntien palveluissa?

Koska viimeksi olet tarvinnut Kirkkonummen kunnan palveluita? Konnevedellä kokeiltiin tekoälyn käyttöä yksityistieavustusten hakemisessa ja maksattamisessa. Automatisoinnilla lyhennettiin keskimääräinen käsittelyaika kahdesta ja puolesta kuukaudesta päiviin.

Sitran rahoittamassa hankkeessa tekoäly valmistelee päätösehdotuksen, jonka jälkeen viranhaltija tarkistaa ehdotuksen ja tekee päätöksen. Pienellä kunnalla ei yksinään olisi ollut resursseja tällaiseen, mutta yhteistyössä seitsemän muun kunnan kanssa hanke onnistui. Tekoälyä ei voi lisätä kunnan toimintaan ilman merkittäviä panostuksia.

Yksi merkittävimmistä syistä, miksi lähdin kunnallispolitiikkaan, on palvelujen turvaaminen. On tärkeää varmistaa, että yhteisiä varoja käytetään vastuullisesti ja järkevästi. Yhtä lailla on tärkeää, että kirkkonummelaiset saavat niitä palveluita, mitä varten maksamme veroja. Sekä suomeksi että ruotsiksi.

Miten tekoälyn käyttöönotto kunnassa kannattaa tehdä?

Tekoäly on lunastamassa odotuksia automatisaatiosta ja nopeista muutoksista. Konneveden hanke on malliesimerkki tästä. Ensin sähköistetään lomakkeet, sitten tekoäly valmistelee ehdotukset, ja lopulta ihminen tarkistaa ne. Hyvä nyrkkisääntö on, että kone ei saa koskaan tehdä kielteistä päätöstä. Epäselvät tapaukset menevät aina ihmisen tarkistettavaksi.

Tekoäly ei ole kuitenkaan työkalu, jota voitaisiin sisällyttää kunnan toimintaan noin vain, vaan kyse on pitkäjänteisestä investoinnista. Pitää tunnistaa, mitä palveluja halutaan kehittää. Lisäksi ne tulisi suunnitella automatisoitaviksi. Vasta sitten voidaan ottaa kone mukaan. Pikavoittoja tekoälyn avulla ei ole tarjolla, vaan se vaatii rahaa. Kirkkonummella onkin pitkään ollut talouden kanssa haasteita. Lähivuosina ei näyttäisi olevan helpompia aikoja luvassa, tarpeellisten kouluhankkeiden ja huonon työllisyystilanteen myötä.

Miksi pienten kuntien kannattaa tehdä yhteistyötä tekoälyssä?

Kirkkonummi ei ole riittävän suuri, että meidän kannattaisi itse kehittää omia tekoälypohjaisia palveluita. Koko Suomen kannalta olisi parasta levittää Konneveden kaltaisia uudistuksia laajasti kuntien keskuudessa. Näin yksittäisen kunnan resurssit eivät olisi este palveluiden parantamiselle. Samalla vapautuisi kallisarvoista osaamista monimutkaisempien tapausten hoitamiseen ja palvelujen jatkokehittämiseen.

Tekoäly on täällä jäädäkseen. Nyt kysymys kuuluu, miten kirkkonummelaiset haluavat ottaa sitä osaksi kunnan palveluita. Tekoäly muuttaa myös yksityisen sektorin työtä — ohjelmistokehittäjäkin teki saman matkan epäilystä hyväksyntään. Digitaalinen kehitys ei tapahdu tyhjiössä: digitaalinen itsenäisyys rakentuu askel kerrallaan, ja vuosi 2026 on tekoälyn vuosi myös kuntien palveluissa.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Valtuustoaloite: Kirkkonummen digitaalisen huoltovarmuuden vahvistaminen

Mon, 11 May 2026 00:00:00 GMT

Vihreä valtuustoryhmä ja Lauri Lavanti 11.5.2026

Kirkkonummen kunta nojaa lähes kaikessa toiminnassaan digitaalisiin järjestelmiin — etäkokouksista ja arkistointipalveluista sähköposteihin ja koulujen ja kodin väliseen yhteydenpitoon. Jos nämä palvelut eivät olisi saatavilla, suuri osa kunnan ja sen asukkaiden toiminnasta halvaantuisi tai vaikeutuisi merkittävästi. Globaalin turvallisuusympäristön muutokset ovat osoittaneet, että digitaaliseen itsenäisyyteen on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota.

Miksi digitaalinen huoltovarmuus koskee kuntia?

Useat Euroopan maat — Ranska, Alankomaat ja Saksa — pyrkivät aktiivisesti rajaamaan digitaalisia riippuvuuksiaan Euroopan ulkopuolisista toimijoista. Saman työn aloittaminen myös Suomessa on välttämätöntä, ja asukkaita lähimpänä olevat palvelut ovat siinä ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

Täysi irtautuminen Euroopan ulkopuolisista palveluista ei ole realistista eikä edes tavoiteltavaa. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä hyötyjä voidaan saavuttaa ottamalla eurooppalaisia palveluita käyttöön nykyjärjestelmien rinnalle. Pitkällä aikavälillä kuntien kysyntä eurooppalaisille palveluntarjoajille tukee eurooppalaisen tarjonnan kehittymistä entistä vahvemmaksi.

Toinen tärkeä näkökulma on data. Suurin osa kunnassa käytettävistä tiedostoista tallennetaan ja jaetaan suljetuissa tiedostomuodoissa — mikä tarkoittaa, että kunta on myös siltä osin riippuvainen kyseisten muotojen palveluntarjoajista. Saksan liittovaltio on reagoinut tähän asettamalla vaatimukseksi avoimiin standardeihin nojaavat tiedostomuodot: joko ODF-standardin mukaisesti tai PDF/UA.

Mitä aloitteessa esitetään?

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kirkkonummi selvittää riippuvuutensa Euroopan ulkopuolisista tietojärjestelmistä ja digiyhtiöistä sekä laatii tarkoituksenmukaiset varautumissuunnitelmat tilanteisiin, joissa palvelu ei olisi saatavilla. Lisäksi Kirkkonummi siirtyy käyttämään tiedostojen jakamisessa avoimiin standardeihin perustuvia tiedostomuotoja, kuten ODF:ää ja PDF/UA:ta.

Vihreä valtuustoryhmä

Olen kirjoittanut digitaalisesta itsenäisyydestä enemmän: miksi se on välttämättömyys mitä se tarkoittaa arjen hankintapäätöksissä ja millaisia valintoja jokainen voi tehdä itse arjessa. Lue lisää digitaalista itsenäisyyttä käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Äänestin Västraa vastaan

Mon, 11 May 2026 00:00:00 GMT

Kirkkonummen kunnanvaltuusto päätti 11.5.2026 liittymisestä Västra-yhteistyöhön Siuntion, Inkoon, Raaseporin ja Hangon kanssa. Tein esityksen sopimuksen hylkäämisestä, mutta hävisimme äänestyksen.

Miksi äänestin Västraa vastaan?

Kirkkonummen menestys rakentuu pääkaupunkiseudun läheisyyden varaan. Meillä on jo toimivat kanavat vaikuttaa lähialueen kehitykseen: HSL-joukkoliikenne, MAL-yhteistyö (maankäyttö, asuminen ja liikenne pääkaupunkiseudulla), naapurikunnat Siuntio ja Inkoo. Västra ohjaa huomion ja rahat väärään suuntaan.

Kustannus on yli 38 000 euroa vuodessa. Sopimuksesta ei voi irtautua ennen vuotta 2029, eikä irtautuminen edes silloin onnistu yksipuolisesti – se vaatii muiden kuntien hyväksynnän. Lisäksi sopimus sisältää mahdollisuuden yllättäviin lisäkuluihin, joista ei äänestettäisi valtuustossa.

Samaan aikaan sivistys, koulutus ja varhaiskasvatus ovat joka vuosi leikkausuhkien alla. Nämä ovat palveluja, joihin asukkaat odottavat meidän panostavan, ja joissa jokainen euro näkyy suoraan lapsen arjessa. Näihin meidän pitää ohjata varamme, varsinkin tiukassa taloustilanteessa.

Alla puheenvuoroni asiasta päättäneessä kunnanvaltuustossa 11.5.2026.

Puheenvuoroni valtuustossa 11.5.2026

Kiitos puheenjohtaja, tack ordförande.

Kirkkonummi on kunta, jonka menestys ja tulevaisuus ovat kiinteästi sidoksissa pääkaupunkiseutuun. Asukkaamme työskentelevät, opiskelevat ja käyttävät palveluja pääkaupunkiseudulla. Kirkkonummesta tekevät halutun asuinpaikan luonto, elinympäristö, hyvät liikenneyhteydet ja laadukkaat palvelut. Nämä ovat vahvuuksiamme, ja niihin meidän tulisi panostaa.

Västra-yhteistyö ohjaa meidän huomiomme ja resurssimme pois pääkaupunkiseudulta. Meidän tulisi keskittää voimavaramme siihen, mikä on jo todistettu toimivaksi: yhteistyö pääkaupunkiseudun suuntaan ja oman kuntamme kehittäminen.

Samaan aikaan kunnan taloustilanne vaatii meiltä vastuullisia ja harkittuja päätöksiä. Joka vuosi joudumme tekemään talousarvion yhteydessä kipeitä päätöksiä. Lisäksi kunnan palvelurakenteen kannalta välttämättömät investoinnit vaativat talouden tarkkaa suunnittelua.

Västra-yhteistyön kirjatut kustannukset Kirkkonummelle ovat yli 38 000 euroa vuodessa, ja sopimuksesta ei voi irtautua ennen vuotta 2029. Lisäksi yhteistyöhön sisältyy mahdollisuus yllättäviin lisäkuluihin, joista ei päätettäisi valtuustossa. Myöskään irtautuminen ei ole yksipuolisesti mahdollista, vaan vaatii muiden kuntien hyväksynnän.

Me voisimme käyttää näitä rahoja tärkeämpiin ja asukkaitamme suoremmin palveleviin tarkoituksiin. Esimerkiksi sivistys, koulutus ja varhaiskasvatus ovat jatkuvasti erinäisten leikkausuhkien alla. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka ovat keskeisiä kunnan strategiassa ja joihin asukkaamme odottavat meidän panostavan.

Meillä on jo paljon toimivia kanavia vaikuttaa lähialueen kehitykseen sekä yhteistyöhön lähialueiden kuntien, kuten Siuntion ja Inkoon, kanssa. Meillä on mahdollisuus osallistua pääkaupunkiseudun liikennehankkeisiin, palvelujen kehittämiseen ja alueelliseen suunnitteluun.

Meidän tulisi myös muistaa, että Kirkkonummi on kasvanut ja menestynyt juuri siksi, että olemme osanneet hyödyntää pääkaupunkiseudun läheisyyttä. Meidän tulisi jatkaa tätä linjaa ja varmistaa, että teemme päätöksiä, jotka vahvistavat asemaamme pääkaupunkiseudun osana.

Esitän, että valtuusto hylkää Västra-yhteistyösopimuksen. Tämä päätös olisi taloudellisesti vastuullinen ja strategisesti järkevä. Se varmistaisi, että voimme keskittää rahamme ja huomiomme siihen, mikä on tärkeää Kirkkonummen asukkaille ja yrityksille: pääkaupunkiseudun yhteistyön vahvistaminen ja oman kuntamme palveluiden ja elinvoiman kehittäminen.

Kiitos, tack.

Valtuusto päätti liittyä Västraan. Onko tässä kyse vain 38 000 eurosta, vai siitä, mihin suuntaan Kirkkonummi katsoo tulevaisuudessa? Vastaava päätöksentekohaaste nousi esiin myös Länsirata-päätöksessä. Kunnan taloudellisesta liikkumavarasta kirjoitin laajemmin tekstissä Joukkoliikenne ei voi kallistua loputtomiin. Lue lisää Länsi-Uusimaa-aiheisista kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Tekoäly muuttaa kehittäjän palkan perustan

Wed, 22 Apr 2026 00:00:00 GMT

Tekoäly ei korvaa koodareita. Se muuttaa sen, mistä heille maksetaan. Ohjelmistoala on ensimmäinen ala, jossa tämä erottelu näkyy jo euroina ja irtisanomisina.

Istun tietokoneeni äärellä ja tarkistan koodia, jonka tekoäly on kirjoittanut kahdessa minuutissa. Sama työ olisi aiemmin vienyt minulta viikkoja. En enää kirjoita koodia — määrittelen, arvioin, päätän ja vastaan tekoälyn kysymiin kysymyksiin.

Miksi koodin tuottamisen hinta romahtaa?

Tampereen yliopiston professori Pekka Abrahamssonin mukaan tekoäly suorittaa kahdessa minuutissa sen, mihin ohjelmistokehittäjältä aiemmin meni kaksi viikkoa. Se tarkoittaa, että koodin tuottamisen hinta on romahtanut. Ohjelmistoala on jo reagoinut: Etteplan ja Vincit ovat ilmoittaneet irtisanomisista, jotka yhtiöt itse kytkivät tekoälyn aiheuttamiin rakenteellisiin muutoksiin. Nordea ilmoitti irtisanovansa arviolta 1 500 työntekijää vuoden 2026 loppuun mennessä — syiksi mainittiin tekoäly ja prosessien optimointi. Ohjelmistokehitys on ensimmäinen ala, jossa tämä muutos näkyy euroina ja irtisanomisina. Se ei tule olemaan viimeinen.

Mistä kehittäjälle maksetaan jatkossa?

Olen itse käynyt muutoksen läpi. Epäilyn, vastustuksen ja lopulta hyväksymisen kautta. Yksi ketterän manifestin tekijöistä, Kent Beck, kiteyttää sen niin, että valtaosa taidoista, joissa ihminen oli etulyöntiasemassa, on nyt arvottomia. Se, mitä ei voi delegoida, on osoittautunut arvokkaammaksi kuin koskaan: kyky tehdä päätöksiä, tunnistaa konteksti ja kantaa vastuu. Koodin tuottaminen ei enää erottele senioria juniorista — tekoäly tekee sen nopeammin kuin kokenutkaan kehittäjä, ja riittävän laadukkaasti. Yrityksen näkökulmasta tämä tarkoittaa, että kehittäjästä maksetaan entistä enemmän — mutta eri perusteella kuin ennen. Ohjaammeko tätä siirtymää vai reagoimmeko sen seurauksiin perästä?

Mitä käy junioriohjelmoijien polulle?

Teknologiaoptimistit esittävät, että ohjelmistojen kysyntä kasvaa kokonaisuudessaan, kun tuotanto halpenee — ja olen samaa mieltä. Kun tekoäly muuttaa työn luonnetta, auki jäävät kysymykset siitä, keille hyödyt muutoksesta kasautuvat ja ketkä oppivat niistä eniten. Kun rutiinituotanto automatisoituu, monelta kehittäjältä katoaa se, mistä heille maksetaan. Kaikkein vaikeimmat taidot, kuten päätöksenteko, vastuu ja kokonaisuuksien hahmottaminen, kasvattavat arvoaan entisestään. Ongelma ei ole, etteikö taitaville kehittäjille olisi kysyntää. Ongelma on, että ala on rakentunut siten, että ensin ohjelmoidaan ja vasta sitten hallitaan kokonaisuuksia. Jos junioripolku kaventuu, mistä seuraavan vuosikymmenen seniorit kasvavat?

Mitä Suomi tarvitsee nyt?

Sama mullistus ei koske vain koodia. Jokainen ala, jossa on toistuvaa tietotyötä, kohtaa saman rakenteellisen muutoksen. Suomessa on yksittäisten alojen yksittäisiä vastauksia, mutta ei juuri lainkaan koordinoituja aloitteita. Ei siitä, miten osaamista uudistetaan, eikä siitä, miten turvaverkkoja sovelletaan uuteen tilanteeseen. Digitaalinen itsenäisyys ja osaamispolitiikka kuuluvat samaan kokonaisuuteen — kumpikaan ei etene koordinoidusti. Teknologinen murros ei odota, kunnes olemme valmiita, eikä yksikään kilpailijamme odota meidän puolestamme.

Milloin suomalaiset yritykset ja päättäjät sopivat, mistä kehittäjälle maksetaan — ja kuka vastaa siitä, että seuraava sukupolvi kasvaa?

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Lähteelä — yhteinen helmi Kirkkonummen rannikolla

Wed, 15 Apr 2026 00:00:00 GMT

Porkkalan lintuviikolla seurataan merilintuja, kuljetaan opastetuilla retkillä Räfsöön ja tarkkaillaan muuttoa Haahkan tornista. Kirkkonummi on rannikkokunta, jossa luonto, meri ja saaristo ovat tärkeä osa arkea ja identiteettiä. Juuri tässä ympäristössä sijaitsee Lähteelä — laaja ja monimuotoinen alue rantaa ja saaria, jonka Kirkkonummen kunta on nyt hankkinut omistukseensa.

Miten Lähteelä tuli kunnan omistukseen?

Lähteelä on pitkään ollut helsinkiläisten omistuksessa. Kun Helsinki luopui rajojensa ulkopuolisista virkistysalueista, Kirkkonummella nähtiin mahdollisuus toimia. Kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti ostaa Lähteelän. Päätös on ilahduttava ja kertoo vahvasta yhteisestä tahdosta turvata alueen tulevaisuus ja varmistaa toiminnan jatkuminen mahdollisimman pian.

Mitä Lähteelä tarjoaa?

Alueella on vierasvenesatama, saunoja, kahviokioski sekä Stora Svartön saari lähisaarineen. Vielä tärkeämpää kuin yksittäiset rakenteet on kuitenkin se, mitä Lähteelän hankinta merkitsee periaatteellisella tasolla.

Se tarkoittaa, että Kirkkonummen rannikko säilyy aidosti kaikkien saavutettavissa. Lähteelä on yksi harvoista paikoista, jonne pääsee myös ilman omaa venettä. Rannikkokunnassa tämä ei ole itsestäänselvyys — ja onkin todella hienoa, että myös veneettömät pääsevät nauttimaan tästä monien suosikkipaikasta.

Luonto vetää ihmisiä puoleensa

Porkkalan luonto vetää puoleensa vuodesta toiseen. Saaristo, rannikon reitit ja tapahtumat kuten lintuviikko kertovat aidosta kiinnostuksesta ja tarpeesta yhteisille luontokokemuksille. Lähteelä vastaa tähän tarpeeseen konkreettisesti. Se on rannikko, joka on oikeasti yhteinen.

Kohti kestävää kehitystä

Kun Lähteelää kehitetään, on tärkeää vaalia sen luontoarvoja ja ainutlaatuista merellistä ympäristöä. Samalla on syytä olla rohkea ja antaa tilaa myös uusille ideoille, jotka lisäävät alueen viihtyisyyttä ja houkuttelevuutta kestävällä tavalla. Näin Lähteelä voi palvella kuntalaisia sekä muita kävijöitä nyt ja tulevaisuudessa.

Rannikko kuuluu kaikille

Kirkkonummi on rannikkokunta. On hyvä, että tämä näkyy myös siinä, miten meri ja rannat ovat kaikkien käytettävissä. Lähteelän hankinta on askel kohti kuntaa, jossa luonto yhdistää ja yhteinen ympäristö koetaan aidosti yhteiseksi.

Lue lisää Kirkkonummen luonnosta ja yhteisistä tiloista: luontomme on valttimme vuodesta toiseen, lähiluontoa pitää vaalia sekä kasvava kunta tarvitsee elinvoimaisen keskustan.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kirkkonummi sanoo: sinä kuulut tänne

Thu, 09 Apr 2026 00:00:00 GMT

THL:n kouluterveyskyselyn luvut eivät ole pelkkiä tilastoja. Ne ovat nuoria, jotka istuvat luokissa, käyvät harrastuksissa ja kulkevat kunnassamme päivittäin. Maaliskuun 10. päivänä 2026 Kirkkonummen valtuusto äänesti 30–14 sateenkaariliputuksen puolesta. Päätös on pieni. Sen merkitys niille nuorille, joita varten se tehtiin, ei ole.

Mitä THL:n kouluterveyskysely kertoo sateenkaarinuorista?

THL:n kouluterveyskysely osoittaa, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista joka viides on kokenut toistuvaa koulukiusaamista, vähintään kerran viikossa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista joka seitsemäs. Verrattuna muihin nuoriin kiusaaminen on kaksin- tai kolminkertaista.

Nämä luvut ovat huolestuttavia jo sinänsä. On myös tärkeää huomata, että kyse on nuorista, jotka ovat uskaltaneet vastata kyselyyn omalla identiteetillään. Kaikki eivät sitä tee.

Vuoden 2023 jälkeen tilanne ei ole parantunut. Se on pahentunut. Tämä ei tapahdu tyhjiössä: yhteiskunnallinen ilmapiiri on monessa maassa ja myös Suomessa koventunut sateenkaareviin ihmisiin kohdistuvassa puheessa. Kun suvaitsemattomuus normalisoidaan julkisessa keskustelussa, se heijastuu suoraan myös kirkkonummelaisten nuorten arkeen.

Miksi liputus ei ole pelkkää symboliikkaa?

Tutkimus osoittaa johdonmukaisesti, että sateenkaarinuorten hyvinvointia tukee ennen kaikkea kaksi asiaa: hyväksytyksi tulemisen kokemus ja näkyvyys — tieto siitä, ettei ole yksin.

Kun nuori näkee, että hänen kuntansa tunnustaa hänen olemassaolonsa, se ei ole tyhjä ele. Se on viesti: sinä kuulut tänne.

Yhteisöllinen hyväksyntä on tutkitusti yhteydessä alentuneeseen masennusriskiin, vähentyneeseen yksinäisyyteen ja parempaan koulunkäyntiin. Kun kunta näkyvästi osoittaa arvostavansa kaikkia asukkaitaan, se tekee ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ilman erillistä ohjelmaa tai budjettiriviä.

Lippu ei ole sisäinen raportti tai strategiakirjaus. Se on näkyvä, fyysinen viesti, jonka jokainen ohikulkija voi havaita. Juuri siksi sen merkitys on suurempi kuin sen koko antaa ymmärtää.

Miten liputuspäätös syntyi Kirkkonummella?

Liputuspäätös syntyi valtuustoaloitteestani vuosittaisesta sateenkaariliputuksesta, jonka valtuusto hyväksyi maaliskuussa. 9. maaliskuun valtuustossa pidin asiasta puheenvuoron ja toistin saman argumentin, jonka toistan tässäkin: pienen eleen kustannus on minimaalinen, mutta sen vaikutus niille nuorille, joita se koskee, voi olla mittaamaton. Kuten olen kirjoittanut aiemmin: puheilla muovaamme yhteistä todellisuuttamme — tämä liputus on yksi tällainen ele.

Äänestystulos 30–14 kertoo, että enemmistö valtuutetuista ymmärsi luvut ja teki päätöksen niiden pohjalta. Kirkkonummen strategia lupaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kuntalaki velvoittaa edistämään asukkaiden hyvinvointia. Liputuspäätös vie nämä lupaukset käytäntöön.

Mitä pieni ele maksaa verrattuna syrjäytymisen kustannuksiin?

Lippu maksaa muutaman kymmenen euroa. Syrjäytyneen nuoren yhteiskunnalliset kustannukset (menetetyt työvuodet, sosiaalipalvelut, terveydenhuolto) ovat kymmenien tuhansien euron luokkaa per henkilö, joissain laskelmissa huomattavasti enemmän.

Ennaltaehkäisy on aina halvempaa. Tämä pätee niin terveydenhuollossa kuin nuorisotyössäkin.

En väitä, että liputus yksin ratkaisee sateenkaarinuorten hyvinvointihaasteen. Se ei tee sitä. Tarvitaan kouluihin kohdistuvaa konkreettista kiusaamisen vastaista työtä, riittävästi kuraattori- ja psykologipalveluja sekä yhteisöllinen kulttuuri, jossa erilaisuus on hyväksyttyä, ei pelkästään sallittua. Lippu on alkupiste. Se viestii, millaiseen suuntaan kunta haluaa kehittyä, ja velvoittaa jatkamaan samaan suuntaan.

Kirkkonummi on tänään tasa-arvoisempi kuin eilen. Se ei ole loppupiste — se on lähtölaukaus. Montako muuta pientä elettä odottaa vielä tekemistään?

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Chat control: parlamentti toimi oikein

Sat, 04 Apr 2026 00:00:00 GMT

Euroopan parlamentti hylkäsi 26. maaliskuuta 2026 äänin 331–228 jatkoajan chat control -nimellä tunnetulle väliaikaislainsäädännölle, joka antoi palveluntarjoajille oikeuden skannata käyttäjiensä viestejä lasten seksuaalisen hyväksikäyttömateriaalin (CSAM) varalta. Suomessa päätöksestä huolestui Keskusrikospoliisi: sen mukaan palveluntarjoajat tekivät viime vuonna lähes 14 500 ilmoitusta epäillystä materiaalista, mikä vastaa noin viidennestä kaikista uusista rikostutkinnassa avatuista jutuista. Luvut ovat todellisia ja ongelma on vakava. Juuri siksi se ansaitsee paremman ratkaisun kuin kohdentamaton massavalvonta — ja juuri siksi parlamentin päätös oli oikea.

Mitä parlamentti kielsi — ja mitä se ei kieltänyt?

Parlamentti ei kieltänyt lasten hyväksikäyttömateriaalin tunnistamista. Se kieltäytyi jatkamasta väliaikaista poikkeusta, joka koski ainoastaan salaamattomia alustoja. Raukeava laki ei käsittänyt lainkaan salattua viestintää: WhatsApp-viestit eivät olleet sen piirissä, toisin kuin esimerkiksi Instagramin salaamattomat yksityisviestit. Tämä ei ole juridinen pikkuseikka. Viestit joko ovat päästä päähän salattuja tai sitten eivät ole — välitilaa ei ole. Salatun kanavan avaaminen valvonnalle tarkoittaa salauksen murtamista kaikilta sen käyttäjiltä, ei vain rikoksista epäillyiltä.

Laajempi, käynnissä oleva chat control -liike tähtää kuitenkin myös salatun viestinnän murtamiseen. Parlamentti hylkäsi polun, joka olisi avannut oven siihen suuntaan. Siinä on äänestyksen todellinen merkitys.

Oikeusvaltion minimi on, että konkreettinen epäily edeltää skannausta — ei toisin päin.

Voivatko yritykset silti tunnistaa lasten hyväksikäyttömateriaalia?

Kyllä voivat. Lain rauetessa yritykset menettävät oikeudellisen suojan ilmoitusten tekemiselle — eivät kykyä tunnistaa materiaalia. Tekniset työkalut ja osaaminen säilyvät ennallaan. Suurilla alustoilla on sekä kaupallinen että eettinen kannustin jatkaa vapaaehtoisesti: mainehaitta CSAM-materiaalin levittämisestä on valtava, ja monilla alustoilla vapaaehtoinen valvonta on ollut käytössä vuosia ennen väliaikaislainsäädäntöä.

Tämä ei tarkoita, että nykyinen tilanne on riittävä. Vapaaehtoinen toiminta ilman oikeudellista kehikkoa on epätasaista ja altis muutoksille. Pienet alustat eivät välttämättä investoi tunnistustyökaluihin ilman juridista velvoitetta, ja suuret toimijat voivat muuttaa käytäntöjään liiketoimintapäätösten mukaan. Mitä tarvitaan on uusi ja kunnolla rajattu oikeudellinen pohja. Sen on annettava yhtiöille selkeä suoja ilmoitusten tekemiselle — ilman, että se samalla avaa tietä laajaan massaskannaukseen. Parlamentin äänestys ei sulkenut tätä tietä; se ainoastaan sanoi, ettei vanha, huonosti rajattu väliaikaisratkaisu saa jatkoaikaa.

Miksi kohdentamaton massaskannaus ei toimi?

Konkreettinen epäily ennen skannausta ei ole yksityisyyden suojan erikoiskohtelua — se on oikeusvaltion minimi. Tämä periaate on jo vakiintunut muualla: poliisi ei saa kotietsintälupaa ilman perusteltua syytä, ja puhelinkuuntelua varten tarvitaan tuomioistuimen päätös. Samat periaatteet kuuluvat digitaaliseen ympäristöön. Olen kirjoittanut samasta logiikasta tiedustelulainsäädännön ja biometristen tunnisteiden yhteydessä: valvonnan laajentaminen ilman yksilöityä epäilyä ei ole tehokkuuskysymys, vaan periaatekysymys. Sama logiikka koskee digitaalista itsemääräämisoikeutta: perusoikeuksien suojaaminen ja digitaalinen suvereenisuus kulkevat käsi kädessä.

Massaskannaus on myös käytännössä tehotonta. Järjestäytynyt rikollisuus on jo siirtynyt kanaviin, joita avoin skannaus ei tavoita — pimeään verkkoon ja salattuihin sovelluksiin, joihin väliaikaislainsäädäntö ei ulottunut eikä laajempikaan chat control -asetus välttämättä ulottuisi. Laajentuneen valvonnan kohteeksi jäisivät tavalliset käyttäjät, eivät järjestäytyneet verkostot. Tehoton työkalu ei muutu hyväksi sillä, että tavoite on oikea.

Mitä Suomi voi tehdä seuraavaksi?

Suomella on mahdollisuus olla muotoilemassa ratkaisua, joka oikeasti toimii. Malli on selkeä: kohdistettua valvontaa, jossa skannausta edeltää konkreettinen epäily ja tuomioistuimen lupa. Sama standardi kuin puhelinkuuntelussa, ei enempää eikä vähempää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uudessa laissa skannausoikeus sidottaisiin yksilöityyn epäilyyn ja ennakkoon hankittavaan tuomioistuinlupaan — ei automaattiseen kaikkien viestien skannaukseen ilman syytä. Tällainen järjestelmä suojelee lapsia tehokkaammin, koska se kohdistuu sinne missä epäilyt ovat, ja pitää samalla kiinni oikeusvaltioperiaatteesta — eikä luo pohjaa laajemmalle massavalvonnalle.

Luottamus eurooppalaisiin instituutioihin rakentuu samalla logiikalla: se ei synny kohdentamattomasta valvonnasta, vaan siitä, että Euroopan unionin jäsenenä kansalaisten oikeuksia suojataan myös silloin, kun se on hankalaa.

Euroopan kilpailuetu ei synny halvoista palveluista, vaan luottamuksesta — siitä, että täällä yksityisyys on aito perusoikeus. Sitä luottamusta ei voi rahalla ostaa.

Parlamentti toimi oikein. Seuraava kierros on jo tulossa — ja Suomen on oltava valmiina muotoilemaan siitä parempi. Vaihtoehto on jättää kenttä muille, jolloin seuraava asetus on taas huono kompromissi oikeusvaltion kustannuksella.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Digitaalinen itsenäisyys rakennetaan askel kerrallaan

Sat, 28 Mar 2026 00:00:00 GMT

Helsinki valitsi julkisten palveluidensa ydintietojärjestelmän alustaksi kotimaisen UpCloudin — ei yhdysvaltalaista IT-jättiä. Se ei ollut ideologinen ele, vaan tietoinen lähtökohta: digitaalinen itsenäisyys rakennetaan yksittäisissä hankintapäätöksissä, ei yhdellä suurella linjauksella. Olen kirjoittanut digitaalisen itsenäisyyden välttämättömyydestä aiemmin. Tässä kirjoituksessa katsomme konkreettisesti, mitä se tarkoittaa arjen hankintapäätöksissä.

Miksi Helsinki valitsi suomalaisen pilven kansainvälisen sijaan?

Kodan kehittää Helsingille kriittistä julkisten palveluiden ydintietojärjestelmää. Pilvipalvelutarjoajaksi valikoitui suomalainen UpCloud — valintakriteereinä korostuivat tekninen suorituskyky, tietoturva ja kotimainen infrastruktuuri. Data pysyy ensisijaisesti Suomessa, varmistuskopiot Ruotsissa. Valinnassa ei ollut kyse siitä, ettei kansainvälisiä toimijoita olisi arvioitu — ne arvioitiin ja todettiin sopimattomiksi.

Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Hannu Heikkinen tiivisti valinnan merkityksen: on hienoa, että kaupungille kriittinen ydintietojärjestelmä voidaan toteuttaa suomalaisen toimijan moderneilla pilviratkaisuilla niin, että palvelun saatavuus poikkeuksellisissa olosuhteissa turvataan ja täysi kontrolli tiedonhallintaan säilyy.

Valinta tehtiin tietoisena vastauksena muuttuneeseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kun geopoliittinen ympäristö muuttuu, julkisen sektorin on voitava luottaa siihen, että kriittiset järjestelmät pysyvät omassa hallinnassa. Se on vaatimus, johon eurooppalainen toimija pystyy vastaamaan. Yhdysvaltalainen toimija taas kytkeytyy väistämättä maan poliittiseen tilanteeseen — ja kuten viime vuodet ovat osoittaneet, se tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä.

Mitä tapahtuu, kun polkuriippuvuus on jo syntynyt?

Helsingin tapaus on kuitenkin kahtiajakoinen. Samalla kun kaupunki rakentaa uutta oikein, se kantaa mukanaan muistutusta siitä, kuinka vaikeaa on irtautua jo olemassa olevista, syvälle integroituneista järjestelmistä.

Kaupunginhallitus myönsi alkuvuodesta, että Microsoftin pilvipalveluista irtautuminen olisi "erittäin haastavaa" ja vaatisi merkittäviä taloudellisia investointeja sekä "huomattavia käytettävyyshäviöitä". Riippuvuus ei koske vain yhtä ohjelmistoa: se ulottuu pilvi-infrastruktuurista toimistosovelluksiin ja käyttöjärjestelmiin — kokonaisuudesta, jonka jokainen osa tukeutuu seuraavaan.

Tässä on nykyisen digitaalisen riippuvuuden ydin: se on rakentunut pala kerrallaan, ilman ohjausta, ja nyt polkuriippuvuus on suuri.

Helsinki ei ole silti jäänyt odottamaan: ICT-hankintaohjeita päivitetään eurooppalaisia toimittajia suosiviksi, ja kriisitilanteiden varalta on neuvoteltu eurooppalaisesta varasuunnitelmasta. Oikea suunta on löytynyt, mutta matka on pitkä. Sama tilanne toistuu sadoissa kunnissa ympäri Suomen.

Ovatko eurooppalaiset vaihtoehdot riittäviä?

Eurooppalaiset vaihtoehdot ovat riittäviä useimpiin julkisen sektorin tarpeisiin — ja usein myös hinnaltaan kilpailukykyisiä. Kriitikko voi perustellusti huomauttaa, että niillä on paikoin suppeampi valikoima ominaisuuksia kuin suurilla yhdysvaltalaisilla alustoilla. Se on totta. Mutta oikea kysymys kuuluu: tarvitaanko kaikkia niitä ominaisuuksia?

Olen työssäni ollut rakentamassa ja ylläpitämässä ohjelmistojärjestelmiä, joissa pohjalla on ollut ison kansainvälisen toimijan alusta. Olen nähnyt toistuvasti, miten paljon kehutut erityisominaisuudet jäävät käyttämättä. On lähestulkoon poikkeuksellista nähdä järjestelmiä, jotka eivät olisi toteutettavissa vähemmilläkin ominaisuuksilla. Sama logiikka pätee tekoälyyn julkisissa palveluissa: tekniset mahdollisuudet ja todelliset tarpeet ovat eri asioita.

Kun järjestelmä rakennetaan alusta, voidaan valita juuri se, mitä tarvitaan — ilman vuosien kertymää tai toimittajan asettamia rajoitteita. Olemassa olevista järjestelmistä irtautuminen on kallista, eikä muutosta kannata tehdä hätiköidysti. Mutta uudet hankinnat ovat eri asia: ne pitää rakentaa alusta oikein, eikä toistaa aiempaa virhettä.

Miten digitaalinen itsenäisyys rakentuu käytännössä?

Digitaalinen itsenäisyys rakentuu kuten energiahuoltovarmuus: rauhallisesti ja ennakoiden, ennen kuin tilanne pakottaa. Se ei ole yhden suuren päätöksen asia, vaan jokaisen hankinnan asia.

UpCloudin perustaja Joel Pihlajamaa tiivisti sen hyvin: eurooppalaisen toimijan valinta ei ole pelkkä tekninen kysymys — se on tietoinen arvovalinta digitaalisen omavaraisuuden ja eurooppalaisen riippumattomuuden puolesta. Julkinen organisaatio, joka tekee tämän valinnan nyt, ei ainoastaan hallinnoi omia riskejään. Se rakentaa samalla markkinaa eurooppalaisille vaihtoehdoille ja edesauttaa niiden valintaa tulevissakin tilanteissa.

Tarvitaan myös kokonaisnäkemys siitä, mitä kohti ollaan menossa. Yksittäiset hankintapäätökset eivät riitä, jos kukin organisaatio tekee ne omassa siilossaan ilman yhteistä suuntaa. Nyt tarvitaan kansallinen tavoite ja sen toteuttamiseen tarvittava ohjaus. Digitaalisen itsenäisyyden kansalaisaloite vaatii juuri tätä — ja on jo kerännyt tuhansia allekirjoituksia.

Hankintojen yhteydessä tehtävät valinnat ovat halvempia kuin kriisitilanteen pakottamat muutokset — niin taloudellisesti kuin strategisesti. Energiahuoltovarmuudesta opimme, että varautuminen kannattaa aloittaa ennen kuin on pakko. Digitaalinen infrastruktuuri ei ole erilainen.

Mitä tapahtuisi, jos jokainen kunta päättäisi, että seuraava järjestelmähanke rakennetaan ensisijaisesti eurooppalaiselle alustalle? Lue samasta teemasta: vuosi 2026 on tekoälyn vuosi — ja samalla valintojen vuosi.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Suomi ja suomalaiset ovat vaarassa menettää hallinnan omista tiedoistaan – ja se maksaa kalliisti

Fri, 27 Mar 2026 00:00:00 GMT

Ajattele hetki seuraavaa: Tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjätietosi sekä vaalien tulostiedot tallentuvat ensimmäistä kertaa historiassa maan rajojen ulkopuolelle – yhdysvaltalaisen Amazonin datakeskukseen. Samaan aikaan Verohallinto siirtää suomalaisten verotietoja Microsoftin pilveen, ja Kela suunnittelee siirtävänsä etuuksien käsittelyn amerikkalaisille palvelimille.

Tämä ei ole vain tekninen yksityiskohta. Tässä on kyse siitä, kuka päättää minne suomalaisten tiedot päätyvät – ja kenellä on niihin pääsy. Standardivastaus julkishallinnon päättäjiltä on ollut, että tiedot pysyvät Euroopassa. Teknisesti tämä on totta, mutta juridisesti se on harhaanjohtavaa.

Miksi tietojen säilyttäminen Euroopassa ei riitä?

Yhdysvaltain CLOUD Act -laki velvoittaa amerikkalaiset teknologiayhtiöt luovuttamaan hallussaan olevat tiedot Yhdysvaltojen viranomaisille – riippumatta siitä, missä palvelimet fyysisesti sijaitsevat. Samalla tavalla kiinalainen laki velvoittaa kiinalaiset yritykset yhteistyöhön maan tiedusteluviranomaisten kanssa. Venäjällä tilanne on vielä yksinkertaisempi: valtion kontrolli teknologiasta on suoraa ja läpinäkyvää.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, missä palvelimet sijaitsevat. Kyse on siitä, minkä maan lakeja ja valvontaa noudatetaan. Jos pilvipalvelun saatavuus katkeaa tai luottamus sen sisältämän tai tuottaman tiedon oikeellisuuteen rikkoutuu, yhteiskuntamme digitaalinen perusta heikkenee – ja meillä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä tapahtuu.

Mitä riippuvuus ulkomaisista teknologiayhtiöistä maksaa Suomelle?

Tähän liittyy myös rahallinen puoli, jota harvoin tuodaan esiin. Julkinen sektori maksaa vuosittain yli miljardin verran lisenssimaksuja yhdysvaltalaisille teknologiayhtiöille. Tämä ei ole vain kustannustehotonta – se on digitaalisen huoltovarmuuden puuttumista. Samalla rahat valuvat pois Suomesta muiden maiden teknologiajättien taskuihin, eivätkä edistä suomalaista työtä ja osaamista.

Mitä Suomi voittaisi digitaalisella itsenäisyydellä?

Onneksi tähän tilanteeseen liittyy myös suuri mahdollisuus. Suomessa on maailmanluokan ohjelmisto-osaamista, jonka juuret ulottuvat Linux-käyttöjärjestelmän kehittämiseen. Jos edes osa näistä rahoista ohjattaisiin kotimaiseen teknologiakehitykseen, syntyisi uusia korkean teknologian työpaikkoja, kilpailukykyisiä digitaalisia ratkaisuja ja aivan uusia vientimahdollisuuksia. Ranska, Saksa ja Tanska ovat jo heränneet tähän – ja meidän olisi typerää jäädä jälkeen.

Euroopassa käynnissä oleva digitaalisen suvereniteetin liike tarjoaa suomalaisille ohjelmistoyrityksille ainutlaatuisen tilaisuuden päästä mukaan. Tämä ei tarkoita eristäytymistä. Se tarkoittaa sitä, että Suomi itse päättää omista digitaalisista perusrakenteistaan – aivan kuten se päättää omasta puolustuksestaan. Näin palvelut pysyvät pystyssä sekä hyvinä että vaikeina aikoina, ja meillä on valta päättää siitä, mihin tietomme päätyvät ja kuka niitä hallitsee.

Tämä on mahdollista. Se vaatii vain päätöksen – ja rohkeutta tehdä se nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

Allekirjoita kansalaisaloite Digitaalisesta itsenäisyydestä ja vaadi, että Suomen kannalta kriittiset digipalvelut rakennetaan jatkossa suomalaiseen hallintaan: digitaalinenitsenaisyys.fi

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kirkkonummi on tänään tasa-arvoisempi kuin eilen

Tue, 10 Mar 2026 00:00:00 GMT

Valtuusto käsitteli 9.3. tekemääni valtuustoaloitetta Pride-liputuksen aloittamisesta Kirkkonummella. Aloitteessa toivoimme alunperin liputusta Helsinki Pride-viikon yhteydessä, mutta viranhaltijat esittivät tämän lisäksi liputusta myös Kirkkonummen seurakuntien sateenkaarimessun yhteydessä. Pidin valtuustossa myös puheenvuoron, jonka löydät alta.

Puheenvuoroni valtuustossa

Kiitos puheenjohtaja, tack ordförande.

Kuntalain mukaan kunnan tehtäviin kuuluu edistää asukkaidensa hyvinvointia. Tämä ei ole vain tavoite — se on lakisääteinen velvollisuus. Kirkkonummen strategia vie tätä velvoitetta käytäntöön lupaamalla, että kunta on lapsi-, nuori- sekä ikäystävällinen, ja että Kirkkonummi edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja huomioi eri väestöryhmien tarpeita.

THL:n kouluterveyskysely kertoo kuitenkin karua kieltä. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista joka viides ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista joka seitsemäs kertoi joutuneensa koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa lukukauden aikana. Ne sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret, jotka uskaltavat kertoa siitä, että kuuluvat näihin vähemmistöihin, olivat kokeneet kaikkia mitattuja koulukiusaamisen muotoja kaksin- tai jopa kolminkertaisesti muihin nuoriin verrattuna. Eikä Kirkkonummi ole tässä mikään poikkeus.

Vain osa nuorista uskaltaa edes kertoa kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Kertoneiden kohtaama kiusaaminen on kaksin- tai jopa kolminkertaista muihin verrattuna.

Vuoden 2023 jälkeen sateenkaarinuorten kiusaaminen on jopa lisääntynyt. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri on monessa paikassa koventunut. Kun sateenkaarevien ihmisten oikeuksia polkevaa puhetta kuulee eduskunnasta ja valtuustosalista asti, heijastuu se suoraan sateenkaarinuorten kokemuksiin ja hyvinvointiin.

Mitä me täällä Kirkkonummella voimme sitten tehdä? Sateenkaarinuorille suunnattu toiminta on viime vuosina yleistynyt, ja sen on havaittu vähentävän yksinäisyyttä. Näkyvyys ja hyväksyntä eivät ole pelkkää symboliikkaa — ne ovat konkreettista ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.

Viranhaltijat esittävät aloitteen hyväksymistä. Liputus toteutettaisiin kahdesti vuodessa: Helsinki Pride-viikon aikana sekä Kirkkonummen seurakunnan kaksikielisen sateenkaarimessun yhteydessä syyskuussa. Kirkkonummi on jo päättänyt vuonna 2022, että vesitorni valaistaan sateenkaaren värein messun aikaan. Liputus on luonteva jatko tälle. Kustannuskin on lähestulkoon huomaamattoman pieni.

Pieni ele, jolla on suuri merkitys. Esitän suurella ilolla ja lämmöllä, että valtuusto hyväksyy viranhaltijoiden esityksen.

Miten Pride-keskustelussa kävi?

Erittäin värikkäästä ja tunteikkaasta väittelystä huolimatta valtuusto hyväksyi aloitteen lopulta selvin luvuin. 30 puolesta ja 14 vastaan. Kiitos tästä kaikille puolesta äänestäneille kollegoille valtuustossa!

Lue lisää tasa-arvosta ja pienten eleiden merkityksestä: valtuustoaloite vuosittaisesta sateenkaariliputuksesta, Kirkkonummi sanoo kaikille: sinä kuulut tänne sekä puheilla muovaamme yhteistä todellisuuttamme.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys

Thu, 05 Mar 2026 00:00:00 GMT

Suomi on liian riippuvainen yhdysvaltalaisista pilvipalveluista — ja koska USA ei ole enää luotettava kumppani, digitaalinen itsenäisyys on välttämätön turvallisuuskysymys. Venäjän naapurina Suomi on oppinut varautumaan. Huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus ovat politiikassamme keskeisiä termejä – paitsi digitaalisessa maailmassa. Vaikka yhteiskuntamme toiminta riippuu yhä enemmän ulkomaisista ohjelmistoista ja pilvipalveluista, emme ole riittävästi varautuneet niiden äkilliseen loppumiseen. Suurimman osan näistä palveluista tuottaja, Yhdysvallat, ei ole enää luotettava kumppani. Sen piittaamattomuus kansainvälisistä sopimuksista ja arvaamaton voimapolitiikka koskevat myös digitaalisia palveluita.

Miksi digitaalinen huoltovarmuus on tärkeää?

Valtiovarainministeriön muistion mukaan merkittävä osa julkishallinnon digitaalisista palveluista nojaa juuri näihin yhdysvaltalaisiin alustoihin – Amazoniin, Microsoftiin, Googleen ja Oracleen. Muistiossa todetaan myös suoraan, että näiden palveluiden estyminen voisi johtaa kriittisten järjestelmien käyttökatkoksiin ja viranomaistoiminnan lamaantumiseen. Silti toimenpiteiksi ehdotetaan lähinnä kartoituksia ja suosituksia. Esimerkiksi aiemmin käynnistetty Turvasatama-konsepti pysähtyi asiakkaiden kiinnostuksen ja rahoituksen puutteeseen.

Vaikka digitaalisen itsenäisyyden saavuttaminen ei ole helppoa, se on välttämätöntä.

Digitaalinen itsenäisyys ei ole utopiaa, vaan konkreettinen tavoite, joka vaatii investointeja kotimaiseen ja eurooppalaiseen digitaaliseen infrastruktuuriin sekä avoimen lähdekoodin käyttöön. Esimerkiksi Saksa ja Viro ovat jo panostamassa järjestelmällisesti digitaaliseen suvereniteettiin. Suomella on pitkä historia ja laaja osaaminen digitaalisten palveluiden tuotannossa. Markkinoilla on kysyntää eurooppalaisille vaihtoehdoille, joita Suomi voisi tarjota. Suomi voisi rakentaa maineen ja järjestelmät luotettaville digitaalisille ratkaisuille.

Mitä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa?

Digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa, että hallitsemme yhteiskuntaamme. Vaikka todennäköisyys sille, että Yhdysvallat tai jokin muu valtio käyttäisi riippuvuuttamme hyväkseen, on pieni, toteutuessaan tämän riskin seuraukset olisivat katastrofaalisia. Siksi sitä ei voi ohittaa. Yhteiskunnan kriittisten palveluiden osalta päätösvallan palveluiden saatavuudesta ja tietoon pääsystä pitää sijaita Suomessa. Muuten itsenäisyytemme on vajavaista, ellei jopa näennäistä.

Teema kytkeytyy laajempaan kysymykseen siitä, kuka hallitsee digitaalista infrastruktuuriamme: algoritmit ja poliittinen vaikuttaminen, tekoälyn käyttö julkisissa palveluissa ja tekoälyn vaikutus arkeemme vuonna 2026 ovat saman kokonaisuuden osia. Lue lisää digitaalista itsenäisyyttä koskevista kirjoituksistani.

Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitteesta löydät lisää tietoa aloitteen nettisivuilta. Aloite keräsi kansalaisaloite.fi-palvelussa 50 819 kannatusilmoitusta ennen keruuajan päättymistä 4.8.2026.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Länsirata nosti esiin ongelmia Kirkkonummen päätöksenteossa

Thu, 19 Feb 2026 00:00:00 GMT

Kirkkonummen valtuuston päätös vetäytyä Länsirata-hankkeesta tehtiin ilman vaikutusten arviointia — ja kunta saa näillä näkymin Länsiradan haitat ilman hyötyjä. Viimeaikaisissa uutisissa on kirjoitettu siitä, että joukko asukkaita selvittää Veikkolan eroa Kirkkonummesta. Selvitys kertoo osaltaan, miten pettyneitä asukkaat ovat Kirkkonummen kunnanvaltuuston päätökseen vetäytyä Länsirata-hankkeesta ja hylätä yksi Kirkkonummen merkittävimmistä kehitysinvestoinneista vuosikymmeniin.

Pohjois-Kirkkonummen suunnittelu on pitkään nojannut aseman mahdollisuuteen. Aseman kannalta keskeinen päätös vetäytyä Länsirata-hankkeesta tehtiin kuitenkin ilman arviointia päätöksen vaikutuksista ja vastoin viranhaltijoiden esitystä. Nyt on tiedossa, että Länsiradan kunnat ja valtio jatkavat hanketta ilman Veikkolan asemaa. Länsirata-sopimusta vastustaneiden esittämää jatkoneuvottelun mahdollisuutta ei todellisuudessa ollut ja Kirkkonummi tulee näillä näkymin saamaan Länsiradan haitat, mutta ei hyötyjä.

Luuloista huolimatta, ei erillisneuvotteluita Länsiradan kanssa ole näillä näkymin tulossa.

Mitä Länsirata-päätös tarkoittaa Kirkkonummen strategialle?

Kirkkonummi on asettanut tavoitteekseen olla metropolialueen halutuin, virein ja elinvoimaisin kunta. Laadukas asuminen ja toimivat yhteydet pääkaupunkiseudulle ovat jo pitkään olleet Kirkkonummen tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. Pohjois-Kirkkonummen asema olisi vastannut strategian tavoitteisiin tarjoamalla asumista lähellä palveluita ja toimivan joukkoliikenteen äärellä sekä uusia mahdollisuuksia yritystoimintaan.

Ketkä kannattivat hanketta?

Päätöstä tehdessä mitattiin päättäjien kykyä tehdä koko kunnalle strategisesti tärkeitä, tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja. Vihreät oli ainoa Kirkkonummen suurista puolueista, jonka enemmistö kannatti Länsirata-sopimusta ja sen myötä Pohjois-Kirkkonummen asemaa. Sen sijaan SDPn valtuutetuista vain yksi, ja esimerkiksi RKP:n, Pro Kirkkonummen ja perussuomalaisten valtuutetuista ei yksikään. Me, jotka kannatimme hanketta, näimme sen osana pitkäjänteistä kunnan kehittämistä ja koko Kirkkonummen tulevaisuutta. Nyt meillä Kirkkonummen päättäjillä on näytön paikka varmistaa, että koko Kirkkonummi pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa ja palauttaa Pohjois-Kirkkonummen asukkaiden luottamus päätöksentekoon.

Ennen päätöstä kirjoitin, miksi äänestin Länsiradan puolesta. Joukkoliikenteen rahoituskriisin laajempi kuva löytyy kirjoituksesta Joukkoliikenne ei voi kallistua loputtomiin. Lue lisää Länsirata-kategoriasta ja infra-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Sivistyksen talo Lyyra – mahdollisuuksia Kirkkonummelle

Wed, 04 Feb 2026 00:00:00 GMT

Kirkkonummen keskustaa remontoidaan nyt kattavasti. Vaikka sen aiheuttamat tilapäiset ratkaisut ovatkin hankalia, on tehtävän remontin vaikutus laskettavissa vuosikymmenissä. Kirkkonummen tulevaisuutta rakennetaan tänään, ja meillä on harvinainen mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen se tulee olemaan.

Miksi Kirkkonummi on harvinaisen vahvassa asemassa?

Pääkaupunkiseudun kupeessa, hyvien junayhteyksien varrella, Kirkkonummen asema on harvinaisen vahva. Samalla kun suurin osa Suomesta kärsii väestökadosta, Kirkkonummi ja laajemmin Helsingin metropolialue houkuttelee yhä enemmän uusia asukkaita. Vaikka kuntien välinen kilpailu uusista asukkaista ei olekaan nollasummapeliä, osa kunnista pärjää tässä kilpailussa paremmin kuin toiset. Useimmille ihmisille kunnan keskusta on se sydän, johon kunta tiivistyy ja juuri sen takia sen kehittäminen on niin tärkeää.

Kirkkonummen asema on harvinaisen vahva.

Sain kunnian olla mukana sivistyksen talo Lyyran harjannostajaisissa. Ensi vuodesta alkaen Lyyra tulee tarjoamaan tilat Kirkkonummen molemmille lukioille, musiikkiopistolle, kuvataidekoululle ja kansalaisopistolle. Vierekkäin olevat Lyyra ja pääkirjasto Fyyri tulevat muodostamaan Rovastinpuiston kanssa Kirkkonummen kulttuurin, sivistyksen ja tapahtumien keskittymän, jollaiselle ei lähialueilla ole verrokkia. Moderneja, hienoja puitteita niin sisä- kuin ulkotapahtumien järjestämiseen ei ole joka kunnassa.

Elinvoimainen kunta ei ole pelkästään paikka, jossa käydään töissä tai nukkumassa. Siellä pitää myös viihtyä. Tässä kulttuurilla ja yhteisöllisyydellä on äärimmäisen tärkeä tehtävä. Nyt sille on valmistumassa hyvät tilat – seuraavaksi meidän pitää alkaa käyttää niitä. Suurista maata kiertävistä tuotannoista aina paikallisyhdistyksiin.

Lähialueilla ei ole verrokkia.

Mitä Lyyra tarjoaa Kirkkonummelle?

Lyyra ei ole pelkkä oppilaitos, vaan se on investointi koko kunnan, ja erityisesti siellä opiskelevien nuorten, tulevaisuuteen. Se tarjoaa nuorille modernit oppimisympäristöt, mutta myös koko yhteisölle tilan kohtaamisille, tapahtumille ja yhteisöllisyydelle. Lyyra voi toimia kunnan elävöittäjänä, joka houkuttelee alueelle uusia asukkaita ja yrityksiä. Nyt meillä on tilaisuus rakentaa Kirkkonummesta Uudenmaan helmi.

Olen kirjoittanut Kirkkonummen kehittämisestä lisää: kasvavan kunnan tarpeesta elinvoimaiselle keskustalle, kunnan pitkäjänteisen suunnittelun tarpeesta sekä koulutuksesta kunnan tärkeimpänä tehtävänä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Passien biometristen tunnisteiden käyttöä ei pidä laajentaa

Fri, 23 Jan 2026 00:00:00 GMT

Hallituksen esitys avata passirekisterin biometriset tiedot poliisin käyttöön on erittäin ongelmallinen — kansalaiset on käytännössä pakotettu luovuttamaan sormenjälkensä, joten rekisteriä ei tule laajentaa alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Vuosina 2006-2009 Suomessa käytiin kiivasta keskustelua EU:n passiasetuksen toimeenpanosta, joka edellytti sormenjälkien lisäämistä passien tietoihin. Lopulta useimmista EU-maista poiketen Suomessa päädyttiin asetuksen toimeenpanon yhteydessä perustamaan kansallinen passirekisteri, johon on tätä nykyä tallennettu jokaisen suomalaisen passin tai henkilökortin omaavan sormenjäljet ja kasvokuva. Esimerkiksi Saksa ja Ruotsi sen sijaan päätyivät ratkaisuun, jossa jäljet tallennettiin vain passista löytyvään siruun.

Suomen kansallinen passirekisteri on poikkeus EU:ssa.

Miten passirekisteri syntyi?

Passirekisteriä perustettaessa oltiin huolissaan rekisterin käyttötarkoituksen laajentamisesta. Poliisi olisi jo tuolloin halunnut rekisterin tiedot hyödynnettäväkseen, mutta eduskuntakäsittelyssä tämä mahdollisuus rajattiin pois. Passirekisterin toimeenpanosta alkaen kansalaiset ovat siis ainakin periaatteessa voineet luottaa siihen, että rekisterin biometriset tiedot ovat vain henkilöllisyyden todistamiseen liittyvässä käytössä.

Keskustelu rekisterin tietojen avaamisesta poliisin laajempaan käyttöön on silti jatkunut läpi vuosien. Lopulta pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite arvioida ja parantaa edellytyksiä biometriikan käyttöön lainvalvonta- ja rikoksentorjuntatarkoituksissa. Syyskuussa hallituksen esitys lähetettiin eduskuntaan, jossa se on tällä hetkellä valiokuntakäsittelyssä.

Esityksen mukainen passirekisterin biometristen tietojen käytön laajentaminen olisi erittäin ongelmallista.

Miksi laajentaminen on ongelmallista?

Teknologinen kehitys on laajentanut sormenjälkien ja kasvojen merkitystä keinoina tunnistaa ihminen. Tämänkin kirjoituksen lukemiseksi merkittävä osa lukijoista on näyttänyt kasvoaan tai sormenjälkeään tietokoneelleen, tabletilleen tai puhelimelleen. Sormenjälki tai kasvot ovat korvanneet monen arjessa salasanojen käyttöä, ja periaatteessa niiden avulla voi päästä käsiksi valtavaan määrään yksityistä ja arkaluonteista tietoa.

Sormenjälki on nykyään kuin salasana.

Tämän kehityksen myötä biometristen tunnisteiden merkitys yksityisyyden suojaamisessa on olennaisesti kasvanut siitä, kun passirekisteri aikanaan perustettiin. Kaikki kansalaiset kattava biometrinen rekisteri on ongelma jo itsessään, ja sen käytön laajentaminen lisää tiedon haavoittuvuutta.

Perustavanlaatuisempi ongelma on silti luottamus. Jotta yhteiskunta voi toimia, kansalaisten enemmistöllä pitää olla riittävä luottamus julkisen vallan käyttöä kohtaan. Kun Suomen kansalaiset on käytännössä pakotettu luovuttamaan viranomaisille biometriset tietonsa, on erittäin kyseenalaista avata tämän tiedon käyttöä alkuperäisen tarkoituksen ulkopuolelle. Vaikka nyt käsillä oleva esitys rajaa käytön vain erittäin vakavien rikosten selvittämiseen ja torjuntaan, on karkuun päässyttä pullon henkeä vaikea sulloa sinne takaisin. On varsin todennäköistä, että vuosien edetessä poliisin toimivaltuuksia passirekisterin hyödyntämiseen halutaan aina vain laajentaa ja kynnystä madaltaa.

Karannutta pullon henkeä ei noin vain sullotakaan takaisin pulloon.

Mitä tulisi tehdä sen sijaan?

Passirekisterin biometristen tietojen käytön laajentamisen sijaan Suomessa tulisikin siirtyä näiden tietojen käsittelyssä Saksan tapaan toimia. Saksan mallissa sormenjälkitieto tuhotaan kaikista järjestelmistä passin luomisen jälkeen, eikä sitä siten voi jälkikäteen väärinkäyttää tai avata muuhun käyttöön. Euroopan Unionin perusoikeusvirastokin on todennut jo vuonna 2018, että kaikkien tulisi noudattaa tätä Saksan mallia.

Niin kauan kun arkaluonteiset tiedot löytyvät jostain tietokannasta, on houkutus niiden käytön laajentamisesta olemassa. Lisäksi niin kauan kun on olemassa joku sähköinen rekisteri, on olemassa myös mahdollisuus sen tietojen varastamiseen sekä väärinkäyttöön. Rekisteri, josta löytyy lähes jokaisen suomalaisen sormenjäljet ja kasvot, onkin liian houkutteleva kohde sekä laillisille että laittomille toimijoille.

Passirekisterin käytön laajentaminen on osa käynnissä olevaa liikehdintää, jossa yksityisyyden suojaa ollaan murtamassa turvallisuuden nimissä monin eri tavoin. Esimerkiksi Suomessa valmistellaan uudenlaisia tiedusteluoikeuksia poliisille käytettäväksi jopa ilman yksilöityä rikosepäilyä, ja Euroopan Unionissa on toistuvasti yritetty saada läpi yksityisen viestinnän suojauksen murtamista CSAM-asetuksen yhteydessä.

Viranomaisilla on oltava riittävät keinot taata yhteiskunnan turvallisuus. Turvallisuus ei kuitenkaan saa olla perusoikeudet ohittava kaatopykälä. Suomen ja Euroopan tulisi ennemminkin tarjota kansalaisilleen arvolupaus vahvasta oikeudesta yksityisyyteen.

Digitaalisista oikeuksista ja teknologiasta olen kirjoittanut lisää: perusoikeuksien purkamisesta, digitaalisesta itsenäisyydestä sekä tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoista julkisissa palveluissa. Lue lisää teknologiaa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Vuosi 2026 on tekoälyn

Sat, 10 Jan 2026 00:00:00 GMT

Tekoälyn suurimmat muutokset vuonna 2026 eivät tule yritysmaailmaan vaan yksityiselämään, vanhemmuuteen ja lasten arkeen. Et ehkä odottaisi, miten. Tekoälyä tullaan kyllä ottamaan käyttöön entistä laajemmin yrityksissä ja muissa organisaatioissa, mutta siellä se on lähinnä seuraava kehitysaskel. Suurimmat muutokset näemme yksityiselämässä, vanhemmuudessa sekä lasten ja nuorten arjessa.

Vuonna 2026 alamme nähdä mitä seurauksia on sillä, kun tekoäly alkaa korvata terapeuttia, luotettua ystävää, vanhempaa, rakastettua tai muuta merkittävää ihmistä jonkun elämässä. Alamme ymmärtää, mitä käy, kun yhä harvempi lukee alkuperäisiä lähteitä, luottaen tekoälyn kirjoittamaan tiivistelmään tai selosteeseen. Saamme myös ensimmäiset maistiaiset siitä, millaista olisi elää maailmassa, jossa viihde on pääosin tekoälyn avulla tuotettua.

Onko yhteiskuntamme valmis tekoälyyn?

Mitä muutoksia tekoäly tuo?

Vuonna 2026 lähestymme käännekohtaa, jossa meidän on valittava rajoitammeko tekoälyn käyttöä vai varmistammeko, että kaikki meistä ymmärtävät sen toimintaperiaatteet. Todennäköisimmin tekoälyn ymmärtämisestä tulee uusi kansalaistaito, jota ilman emme pärjää. Tekoäly on yksinkertaisesti niin helppokäyttöinen työkalu, ja on ihmiselle luontaista valita helpompi tie, mikäli siihen ei liity merkittäviä haittoja.

Tulevaisuudesta olisi helppo maalata tieteiskirjallisuutta muistuttava dystooppinen kuva, jossa ihmiskunta menettää otteensa omasta kohtalostaan. Maailmassa on kuitenkin jo enemmän kuin tarpeeksi pessimismiä ja epätoivoa.

Miten valmistamme lapset tekoälyn muokkaamaan maailmaan?

Pelkäämisen sijaan voimme toivoa.

Mitä voimme toivoa?

Valitsen katsoa tilanteen suomia mahdollisuuksia. Mahdollisuutta oppia, että ihmisten välinen yhteys on korvaamaton. Mahdollisuutta ymmärtää, kuinka tärkeää meille on rakentaa maailmankuvamme jaettujen totuuksien varaan. Mahdollisuutta arvostaa kuinka ainutlaatuista ja kehittävää on taide ja kulttuuri, jonka tekijä haluaa opettaa meille jotain.

Toivon, että samalla kykenemme valjastamaan tämän viime vuosien kenties suurimman ihmiskunnan keksinnön niihin tehtäviin, missä se on ylivertainen. Toivon kaikille hyvää vuotta 2026.

Tekoälyn yhteiskunnallisesta puolesta olen kirjoittanut enemmän: tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoista julkisissa palveluissa, siitä kuka oikeasti hallitsee verkkoalustojen algoritmeja sekä digitaalisesta itsenäisyydestä vastauksena riippuvuuteemme ulkomaisista alustoista. Lue lisää digitalisaatiota käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Äänestin Länsiradan puolesta

Mon, 08 Dec 2025 00:00:00 GMT

Havainnekuva Veikkolan juna-asemasta on Länsirata Oyn.

Äänestin sen puolesta, että Kirkkonummi liittyisi Länsirataan.

Kirkkonummen päätös ei vaikuta siihen, tuleeko rata vai ei. Se juna on jo mennyt. Kirkkonummen päätös sen sijaan vaikuttaa siihen, saako Pohjois-Kirkkonummi lähijuna-aseman vai ei.

Kun tekee merkittäviä päätöksiä, ne tulee perustella avoimesti, tietoon perustuen.

Miksi äänestin Länsiradan puolesta?

Kirkkonummen osuus Länsiradasta olisi ollut yhteensä 26 miljoonaa euroa, kun taas siihen sisältyvän Kirkkonummelle rakennettavan infran kustannusarvio oli lähes 30 miljoonaa euroa. Sopimuksessa on myös perälauta kustannuksille, jonka jälkeen tarvitaan yksimielinen päätös menojen lisäämiseksi.

Joukkoliikenne on ainoa kestävä tapa rakentaa kuntaa. Monille kuntalaisille se on myös ainoa tapa liikkua työpaikalle tai palveluiden äärelle, eikä bussiliikenne ole verrattavissa junaan. Radan valmistuttua ei Pohjois-Kirkkonummelta myöskään tule kulkemaan suoria bussiyhteyksiä Helsinkiin, vaan ne muuttuvat syöttöliikenteeksi Nummelaan ja Histaan.

En siis nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kannattaa Länsirataa. Koska en halua Kirkkonummen kuihtuvan. Enkä halua meidän rakentavan kuntaamme sen varaan, että jokaisella pitää olla oma auto.

Alla puheenvuoroni asiasta päättäneessä kunnanvaltuustossa 8.12.2025.

Puheenvuoroni valtuustossa 8.12.2025

Kiitos puheenjohtaja, tack ordförande.

Arvoisat kollegat, tässä salissa meidän päätöstemme tulisi perustua parhaaseen saatavillamme olevaan tietoon, ei luuloon tai uskomuksiin. Erityisesti nyt, kun olemme kenties suurimman päätöksen edessä, mitä tulemme Kirkkonummen valtuutettuina tekemään. Päätöksen, joka vaikuttaa kuntamme kehitykseen vuosikymmeniä ellei -satoja.

Tärkein tieto on tieto siitä, miten päätöksemme tänään vaikuttaa Länsirataan. Suurimmat rahoittajakunnat Espoo ja Turku ovatkin jo hyväksyneet osakassopimuksen selvin lukemin. Kirkkonummen osuus radasta taas on pienempi kuin Kirkkonummelle sijoittuvan infran arvioitu kustannus. Muiden osakkaiden edustajat ovatkin sanoneet, että Kirkkonummen jättäytyessä pois, jää Kirkkonummen asema pois.

Toisin sanoen, parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella, emme tänään päätä siitä, tuleeko Länsirataa vai ei. Päätämme siitä, tuleeko Pohjois-Kirkkonummelle lähiliikenteen juna-asemaa vai ei.

Samojen parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella on selvää, että Kirkkonummen ei ole mahdollista tehdä minkäänlaista erillissopimusta Länsirata Oyn kanssa. Ei vaikka kunnanhallituksen esityksessä kunta tarjoutuu maksamaan puolet rakennettavan infran kustannuksista. Vaihtoehtomme ovat siis joko olla mukana osakassopimuksessa tai ei.

Osakassopimukseen liittyen onkin esitetty huolia kustannusriskistä. Onkin totta, että kaikkiin infrahankkeisiin liittyy osaltaan kustannusriskejä. Tässä tapauksessa sopimuksessa on kuitenkin yksiselitteinen perälauta valtion rahoituksen osalta. Liikenne- ja viestintäministeriöstä saatu, virkavastuulla annettu kirjallinen tulkinta vahvistaa, että sama perälauta koskee tosiasiallisesti myös kuntien rahoitusosuuksia.

Toisin sanoen, parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella riskiä siitä, että Kirkkonummi joutuisi tahtomattaan maksamaan radasta sopimuksen velvoitteita enemmän, ei ole olemassa.

Täten tärkeimmäksi kysymykseksi jääkin, haluammeko Pohjois-Kirkkonummelle asemaa vai emme. Mikäli haluamme kehittää joukkoliikennettä Pohjois-Kirkkonummella, on juna-asema oleellinen. Hyvä joukkoliikenne tukee alueen asukkaita ja työpaikkoja. Se tuo kasvua ja elinvoimaa.

Joukkoliikenne on monelle myös ainoa vaihtoehto. Esimerkiksi oppivelvollisuuttaan suorittavien toisen asteen opiskelijoiden, vanhusten tai sellaisten perheiden, joilla ei ole varaa yhteen tai useampaan autoon. Se ei olekaan pelkästään menoerä vaan osa kunnan palveluverkkoa siinä missä autotiet ja parkkipaikatkin.

Täten parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella, jotta Kirkkonummi on jatkossakin lähellä ihmistä ja luontoa Porkkalasta Nuuksioon - nära människan och naturen från Porkala till Noux, en näe muuta vaihtoehtoa kuin kannattaa Länsiradan osakassopimuksen hyväksymistä.

Päivitetty 25.6.2026. Valtuusto äänesti liittymistä vastaan. Kanta ei ole muuttunut.

Valtuusto kuitenkin päätti toisin, ja kirjoitin seurauksista tekstissä Länsirata nosti esiin ongelmia Kirkkonummen päätöksenteossa. Laajempi konteksti joukkoliikenteen rahoituskriisistä löytyy kirjoituksesta Joukkoliikenne ei voi kallistua loputtomiin. Lue lisää Länsirata-aiheisista kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Perusoikeuksia ei pidä purkaa perusteettomasti

Thu, 04 Dec 2025 00:00:00 GMT

Hallituksen suunnitelma laajentaa tiedustelulainsäädännön menetelmiä rikollisuuden torjuntaan ilman yksilöityä epäilyä uhkaa perusoikeuksia vakavasti — tällainen kehitys ei kuulu avoimeen demokratiaan. Hallitus aikoo avata perustuslain 10. pykälän torjuakseen järjestäytynyttä rikollisuutta. Kyseinen pykälä turvaa oikeuden yksityiselämään, kunniaan, kotirauhaan, sekä kirje- ja viestisalaisuuteen. Nämä oikeudet ovat demokratian kulmakiviä, jotka suojaavat kansalaisia valtion mielivallalta ja vallan väärinkäytöltä. Tällainen kehitys ei kuulu avoimeen demokratiaan, vaan muistuttaa autoritaaristen valtioiden valvontatoimia.

Mitä hallitus suunnittelee?

Yksi uudistuksen tärkeimmistä ja vaarallisimmista muutoksista on yksityisyyden suojan murtaminen ilman tapauskohtaisia perusteluja. Toisin sanoen poliisi voisi halutessaan käyttää tiedustelumenetelmiä esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden lähellä olevia yksilöitä kohtaan, vaikka yksilö itse ei olisi rikoksesta epäiltynä. Rajauksista huolimatta tämä mahdollistaa perusteettoman massavalvonnan, sillä yksilöityä epäilyä tai korkeaa todistustaakkaa ei enää vaadita.

Oikeus yksityiselämään ja viestisalaisuus ovat demokratian kulmakiviä.

Vaarallista on, että uudistus laajentaa tiedustelulainsäädännön soveltamista rikollisuuden torjuntaan. Kuten eduskunnan oikeusasiamieskin lausui, näitä menetelmiä ei ole suunniteltu tähän tarkoitukseen. Dystooppinen esimerkki tästä nähtiin elokuvassa The Dark Knight (2008), kun Batman muutti kaikkien Gothamin asukkaiden puhelimet mikrofoneiksi Jokerin löytämiseksi.

Ovatko hyödyt perusoikeuksien murtamisen arvoisia?

Tämän lisäksi kannattaa miettiä sitä, millaisia hyötyjä tällä perusoikeuksien murtamisella saataisiin. Vähän aikaa sitten paljastettiin maailmanlaajuinen poliisien yhteinen operaatio, jossa myytiin rikollisille salattuja puhelimia, jotka tosiasiallisesti olivat FBI:n tekemiä. Onko uskottavaa, että järjestäytyneet rikolliset käyttävät asioidensa hoitamiseen salaamattomia puheluita, joita poliisi voisi kuunnella?

Perusoikeuksien osalta tulee miettiä tarkoin ovatko hyödyt sen arvoisia.

Uudistus muistuttaa EU:n CSAM-asetusehdotusta (eli ehdotusta asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi verkossa), jossa todellisia ongelmia lähdettiin ratkomaan tehottomilla ja riskialttiilla keinoilla. Keinoilla, joiden seurauksia joko vähätellään tai ei ymmärretä.

Miksi kiireellinen menettely on erityisen ongelmallista?

Erityisen kyseenalaista on, että laki aiotaan säätää kiireellisenä ilman tavanomaista kahden vaalikauden käsittelyä. Perustuslain muuttamisen kiireellisenä pitäisi olla poikkeuksellista ja hyvin perusteltua. Muussa tapauksessa on tärkeää, että kansa pystyy vaaliuurnilla kertomaan mielipiteensä asiasta.

Haluammeko todella ottaa tällaisen harppauksen kohti valvontayhteiskuntaa ilman asiaan kuuluvaa kansalaiskeskustelua?

Päivitetty 25.6.2026. Lainsäädäntö on yhä kesken. Kanta ei ole muuttunut.

Digitaalisista oikeuksista ja teknologiasta olen kirjoittanut lisää: passien biometristen tunnisteiden laajentamisesta, digitaalisesta itsenäisyydestä sekä siitä kuka päättää mistä puhumme. Lue lisää teknologiaa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Tekoäly ei pysty mihin tahansa

Fri, 07 Nov 2025 00:00:00 GMT

Tekoäly ei korvaa ihmistä eikä selkeää suunnitelmaa — vaikka sen mahdollisuudet julkisissa palveluissa ovat aidot. Juhani Mykkänen, yksi Woltin perustajista, on tuonut esille tekoälyn mahdollisuudet työkaluna, jonka avulla tehtäisiin Suomen julkisista palveluista maailman parhaat. Samanlaisia ajatuksia on ollut muillakin, kun tarkastelee millaisia yrityksiä on perustettu esimerkiksi tekoälyn ja terveydenhuollon yhdistämiseksi.

Mitä tekoäly voi tehdä julkisissa palveluissa?

Tekoäly on työkalu, jota voi hyödyntää hyvin ymmärrettyjen ongelmien ratkomiseen. Lääkärin havaintojen kirjaamisen hitaus on hyvä esimerkki tällaisesta ongelmasta. Vaikka tekoäly tarjoaakin ratkaisuja, se tuo myös haasteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tekoälyn käyttö voi heikentää lääkärien ammattitaitoa tai huonontaa opiskelijoiden oppimista.

Tekoälyllä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka tulee tunnistaa mikäli sitä haluaa hyödyntää

Mitä tekoäly ei voi korvata?

Digitalisaatiota ja tekoälyä voitaisiin hyödyntää julkisissa palveluissa nykyistä paremmin. Avainasemassa on kuitenkin selkeät tavoitteet: huonosti määritellyt prosessit tai tavoitteet johtavat tekoälyllä vain nopeammin huonoihin tuloksiin. Tekoäly ei myöskään voi olla virkavastuussa ja yksittäisten virhetulosten inhimilliset seuraukset voivat olla valtavia, joten asiantuntijoiden arvio tarvitaan edelleen. Tekoäly ei myöskään voi korvata inhimillistä kohtaamista.

Miten tekoälyä tulisi ottaa käyttöön julkisissa palveluissa?

Mykkäsen ehdottama miljardin investointi julkishallinnon kehittämiseen on tarpeen, kunhan se kohdistetaan vaikuttaviin toimenpiteisiin, kuten palveluiden uudistamiseen, strategiseen suunnitteluun ja oikeiden työkalujen valintaan. Tekoäly tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, mutta sen hyödyntäminen vaatii selkeää suunnitelmaa, oikeiden työkalujen valintaa ja ennen kaikkea ihmislähtöistä lähestymistapaa.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Laajemman kuvan yhteiskunnan digitalisoitumisesta saa lukemalla, miten algoritmit ohjaavat poliittista keskusteluamme ja millaisia muutoksia tekoäly tuo yksityiselämäämme vuonna 2026. Julkisten palveluiden digitaaliset riippuvuudet kietoutuvat myös kysymykseen digitaalisesta itsenäisyydestä. Aiheeseen liittyvät kirjoitukseni löydät tekoäly-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kuka päättää mistä puhumme?

Mon, 06 Oct 2025 00:00:00 GMT

Sosiaalisen median algoritmit ohjaavat yhteiskunnallista keskusteluamme — eikä meillä ole mitään takeita siitä, ettei niitä käytettäisi tarkoituksellisesti vaikuttamiseen. Seuraatko uutisia sosiaalisen median kautta? Moni seuraa, ja sosiaalinen media vaikuttaakin yhä enemmän siihen, mistä puhumme. Usein myös uutiset kertovat siitä, mitä joku teki tai sanoi Instagramissa tai X:ssä, entisessä Twitterissä. Aika ajoin myös kauhistellaan uusinta Tiktok-trendiä. Sitten haetaan tietoa Googlesta, ja uutisia kommentoidaan Facebookissa.

Miten sosiaalinen media ohjaa yhteiskunnallista keskustelua?

Merkittävä osa kaikesta yhteiskunnallisesta ja poliittisesta keskustelusta onkin nykyään siirtynyt ulkomaisten sosiaalisen median suuryhtiöiden vaikutuspiiriin.

Muun muassa Facebookin ja Instagramin omistava Meta-yhtiö on ilmoittanut lopettavansa poliittisen, yhteiskunnallisen ja vaaleihin liittyvän mainonnan alustoillaan Euroopan unionin alueella. Aiemmin myös Google on ilmoittanut samasta asiasta. Yhtiöt perustelevat päätöstään lokakuussa voimaan tulevalla EU:n asetuksella poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta.

Käytännössä vaatimuslista on kuitenkin aika yksinkertainen. Asetuksen mukaan mainoksessa on kerrottava, kuka on maksanut mainoksen, mihin vaaleihin tai muuhun menettelyyn mainos liittyy, onko mainos kohdennettu ja jos on, niin millä perusteella. Mikään näistä ei ole ylitsepääsemätön vaatimus. Esimerkiksi Facebookin poliittiset mainokset ovat jo sisältäneet lähes kaiken vaadittavan tiedon, jota ei vain ole näytetty käyttäjille.

Meta ja Google lopettavat poliittisen mainonnan EU-alueella.

Mihin suuntaan alustat ovat kehittymässä?

Poliittisen mainonnan lopettamisen yhteydessä on syytä puhua myös sosiaalisen median laajemmasta kehityksestä. Twitterin nimenmuutoksen lisäksi alustalta on käytännössä lopetettu kaikenlainen sisällön valvonta. Vuoden alussa Meta ilmoitti lopettavansa sisällön faktantarkistuksen Yhdysvalloissa poliittisen paineen seurauksena.

Vaikka rahalla näkyvyyden ostaminen ei ole ollut demokratian ja kansanvallan toteutumisen kannalta ongelmatonta, nykyinen suuntaus on kestämätön. Nyt on nimittäin niin, että se, joka hallitsee sosiaalisen median algoritmeja, hallitsee poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Eikä meillä ole mitään takeita siitä, että algoritmeja ei käytettäisi tarkoituksellisesti.

Nyt on jo nähtävissä, miten algoritmit vaikuttavat poliittiseen toimintaan. Yhä useampi kansanedustaja on ponnistanut maineeseen sosiaalisen median eli algoritmien myötävaikutuksella. Sosiaalisessa mediassa myös tuodaan esille jatkuvasti toinen toistaan radikaalimpia mielipiteitä ja ehdotuksia, joilla sitten pääsee jopa valtakunnan mediaan ja ihmisten tietoisuuteen.

Tähän asti Suomen kaltaiset avoimet demokratiat ovat rakentuneet sen varaan, että kykenemme pitkäjänteiseen yhteistyöhön poliittisista suuntauksista riippumatta. Että kuuntelemme toisiamme ja keskustelemme asioista, vaikka ne eivät olisikaan helppoja saati yksinkertaisia.

Olemmeko valmiita siihen, että yhteiskunnallista keskusteluamme ohjaavat ulkomaiset suuryritykset?

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Tekoäly tekee tästä kehityksestä entistä monimutkaisempaa — olen kirjoittanut tekoälyn rajoista julkisissa palveluissa ja siitä, mitä tekoälyn läpimurto tarkoittaa yksityiselämässämme. Yksi konkreettinen vastaus riippuvuuteen ulkomaisista alustoista on digitaalinen itsenäisyys. Katso myös muut kirjoitukseni teknologiasta ja yhteiskunnasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: myyttejä maahanmuutosta

Wed, 03 Sep 2025 00:00:00 GMT

Tämä on kahdeksas osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä, perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta, työperäisestä maahanmuutosta, opiskelemaan tulleista, turvapaikan saaneista ja turvapaikan hakijoista.

Maahanmuuttoon liittyvät yleisimmät myytit ovat osoitettavissa vääriksi faktoilla. Viime viikolla hallituspuolueen edustaja puhui televisiossa maahanmuutosta räikeän rasistisesti ja törkeästi. Hän myös esitti useita väitteitä maahanmuutosta, joista suurin osa on vähintäänkin kyseenalaisia ellei suorastaan valheellisia. Koska valheellinen tieto jää helposti ihmisten mieliin, on syytä kerrata miten asiat oikeasti ovat.

Työperäisesti Suomeen muuttaa 14 kertaa enemmän kuin turvapaikkoja myönnetään.

Myytti 1: Muuttavatko ihmiset Suomeen sosiaaliturvan perässä?

Ensimmäinen sitkeä myytti maahanmuutosta on, että ihmiset muuttaisivat Suomeen sosiaaliturvan perässä. Oikea vastaus on kuitenkin viime vuosien ukrainalaisia lukuun ottamatta, että suurin osa muuttaa perheen tai työn perässä. Vuosittain turvapaikan saa vain murto-osa siitä määrästä, mitä tänne muuttaa töitä tekemään. Myös opiskelemaan muutetaan moninkertaisesti turvapaikan saaneihin verrattuna. Lisäksi suurin osa turvapaikan saaneistakin käy töissä.

On myös huomioitavaa, että perheperustaisesti maahan muuttavien perheillä, mikäli he eivät ole suomalaisia, pitää olla riittävästi tuloja, että perheen yhdistäminen sallitaan. Näitä rajoja nykyinen hallitus on myös nostanut tuntuvasti.

Ulkomaalaiset matalapalkka-aloilla työskentelevät joutuvat tekemään todella paljon töitä, että heidän tulonsa riittävät perheen yhdistämiseen.

Myytti 2: Tuleeko suurin osa muuttajista Afrikasta tai Lähi-Idästä?

Toinen sitkeästi elävä myytti on, että Suomeen muuttaisi erityisen paljon ihmisiä Afrikasta tai Lähi-Idästä. Tosiasiallisesti suurin osa Suomeen muuttavista tulee kuitenkin muualta Euroopasta tai Aasiasta. Esimerkiksi virolaiset ja venäläiset ovat suurimpia vähemmistöjä Suomessa.

Myytti 3: Ovatko maahanmuuttajat matalasti koulutettuja?

Kolmas sitkeä myytti on, että Suomeen muuttavat olisivat matalasti koulutettuja tai heidän osaamisensa olisi heikkoa. Kuitenkin Tilastokeskuksen viimeisin tilasto kertoo, että korkeasti koulutettujen osuus maahanmuuttajista on 44 prosenttia. Koko Suomen väestössä vastaava luku on 40 prosenttia. Ja suunta on alaspäin. Toki olisi parempi saada vieläkin koulutetumpaa väkeä Suomeen, mutta yhtä lailla meidän pitäisi saada koulutettua enemmän suomalaisia.

Maahanmuuttajien koulutusaste on korkeampi kuin suomalaisten.

Myytti 4: Tekevätkö maahanmuuttajat erityisen paljon rikoksia?

Neljäs ja ehkä kaikkein sitkein myytti on, että maahanmuuttajat tekisivät erityisen paljon rikoksia. Tilastokeskuksen rikostilastojen mukaan kaikista rikoksista epäillyistä ulkomaalaistaustaisia on 15 prosenttia, kun heidän osuutensa väestöstä on 11 prosenttia. Siinä on toki pieni yliedustus, mutta kyse on kuitenkin vasta epäillyistä, ei rikollisista. Mielenkiintoisempaa olisikin tarkastella mitkä muut tekijät ovat yliedustettuna samoissa tilastoissa. Esimerkiksi köyhyys ja syrjäytyminen voivat johtaa rikollisuuteen. Maassa, jossa pelkästään ulkomaalaiselta kuulostava nimi vaikeuttaa työnsaantia, ja illan ajankohtaisohjelmassa kuulee olevansa heikkolaatuinen, on ymmärrettävästi vaikeaa kokea kuuluvansa yhteiskuntaan.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on merkittävän paljon ihmisiä, joiden mielestä maahanmuuttoon liittyy vakavia ongelmia. Tähän vastauksena julkaistiin alkuvuodesta Jussi Pyykkösen ja Osmo Soininvaaran raportti “Maahanmuuton yhteiskuntasopimus”. Raportissa esitetään selkeää ja reilua mallia siitä, miten maahanmuutto voisi Suomessa toimia.

Koska maahanmuuttoa maailman nopeiten vanheneva maa tarvitsee.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut, mutta kehittynyt: on tärkeää tunnustaa rehellisesti, että monimuotoisuus ja pohjoismainen luottamusyhteiskunta voivat olla keskenään jännitteessä. Vastaus on onnistunut integraatio — ei poissulkeminen.

Lue lisää maahanmuutosta: yhdessä olemme vahvempia sekä jokaisella on oikeus olla ylpeä olemassaolostaan. Lue lisää maahanmuuttoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Joukkoliikenne ei voi kallistua loputtomiin

Mon, 25 Aug 2025 00:00:00 GMT

HSL:n joukkoliikenteen rahoitusmalli on kestämättömällä pohjalla — suunniteltu 20 prosentin hinnankorotus johtaa vain käyttäjien vähenemiseen ja kurjistumisen kierteeseen. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä vastaava HSL-kuntayhtymä suunnittelee lähivuosille tuntuvia korotuksia bussien ja junien lippujen hintoihin. Esillä on ollut jopa 20 prosentin korotus joihinkin lipputyyppeihin vuoteen 2028 mennessä. Pelkästään ensi vuodelle on kaavailtu yli kuuden prosentin hinnannousua kaikkeen matkustamiseen. Nykyinen suunta ja koko HSL:n rahoitusmalli on kestämättömällä pohjalla.

Infrakorvaussopimus on maailmalla ainoa laatuaan.

Mikä on infrakorvausjärjestelyn ongelma?

Hintoja nostaa eritoten infrakorvaussopimus, jossa HSL joutuu korvaamaan kunnille ja kaupungeille joukkoliikennettä varten rakennettavan infran, kuten juna- ja raitiovaunuraiteiden, kustannukset. Infrakorvausjärjestely suosii suuria kaupunkeja, jotka saavat sen avulla maksatettua kaupunkikehittämisen kustannuksiaan muilla HSL-alueen kunnilla ja joukkoliikenteen käyttäjillä. Tämän lisäksi ne saavat kaiken hyödyn joukkoliikenteen tuomasta maan arvonnoususta. Missään muualla päin maailmaa kaupunkikehitystä ei rahoiteta tällä tavalla.

Mihin noidankehään hinnannousu johtaa?

Suunniteltu hintojen nousu aiheuttaisi koko joukkoliikennejärjestelmän ajautumisen kurjistumisen noidankehään. Lippujen hinnan nousu johtaisi julkisen liikenteen käytön vähenemiseen, mikä taas lisäisi painetta nostaa hintoja entisestään. Järkevä kunta- ja kaupunkikehitys sekä ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaativat joukkoliikenteen määrän kasvattamista, eivät vähentämistä.

Nyt esillä olevilla toimilla joukkoliikennejärjestelmämme on romuttumassa. Infrakorvausjärjestelmän purkaminen on välttämätöntä HSL-alueen joukkoliikenteen jatkon turvaamiseksi.

Joukkoliikenne on myös syy, miksi äänestin Kirkkonummen liittymisen Länsirataan puolesta — juna-asema Pohjois-Kirkkonummelle olisi tarjonnut kestävän vaihtoehdon autoilulle. Valtuuston päätös vetäytyä hankkeesta on nyt aiheuttanut pettymystä, jota käsittelen tekstissä Länsirata nosti esiin ongelmia Kirkkonummen päätöksenteossa. Lue lisää liikenne-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Jokaisella on oikeus olla ylpeä olemassaolostaan

Wed, 25 Jun 2025 00:00:00 GMT

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kokevat edelleen muita enemmän syrjintää ja väkivaltaa — ja jokaisella on oikeus olla ylpeä siitä, että on olemassa. Pride. Pelkkä tuon yhden sanan lukeminen aiheuttaa suurimmassa osassa sen näkevistä reaktion. Osaa se ärsyttää. Osassa se herättää suurta vihaa. Osassa se saattaa herättää turhautumista tai välinpitämättömyyttä. Siinä on kuitenkin kyse nimensä mukaisesti ylpeydestä. Siinä on kyse siitä, että jokaisella meistä on oikeus olla ylpeä siitä, että on olemassa. Siinä on kyse siitä, että jokaisella meistä on oikeus olla olemassa, ja ylpeä siitä millainen on.

Mitä Pride todella tarkoittaa?

Yhä tänäkin päivänä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat muita enemmän syrjintää, väkivaltaa ja stressiä. Se myös alkaa jo nuorena. Kouluterveyskyselyistä tiedämme, että jo kouluikäiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat ikätovereitaan enemmän yksinäisyyttä, masennusta ja syrjintää. Sateenkaarinuorista myös noin kaksinkertainen määrä kokee, ettei heillä ole hyvää keskusteluyhteyttä vanhempiinsa. Onneksi kuitenkin koulujen aikuiset paikkaavat tässä jonkin verran, ja lähes sama määrä sateenkaarinuoria kuin muitakin nuoria kokee voivansa puhua mieltä painavista asioista jonkun luotettavan aikuisen kanssa koulussa.

Tasa-arvo ei toteudu vielä täysin missään. Edes Suomessa.

Miksi tasa-arvon edistäminen hyödyttää kaikkia?

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen lisää ihmisten hyvinvointia. Sen lisäksi monimuotoiset tiimit ja yritykset pärjäävät kilpailijoitaan paremmin. Ne ovat kannattavampia, ne houkuttelevat enemmän työntekijöitä ja niissä kehitetään enemmän uusia toimintatapoja ja ratkaisuja. Eivätkä muut yhteisöt, kuten kunnat tai kylät, ole sen suhteen erilaisia.

Pridessa on kyse siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osoittavat olevansa olemassa. Että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ei vieläkään ole täysin samoja oikeuksia kuin muilla. Että tasa-arvo ei vielä toteudu. Ja kuka meistä ei haluaisi samoja mahdollisuuksia kuin muut? Kuka meistä ei haluaisi olla ylpeä siitä, että on olemassa?

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Olen kirjoittanut tasa-arvosta lisää: Pride-liputusaloitteestani Kirkkonummella sekä miten äänestys lopulta meni. Lue lisää tasa-arvoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Valtuustoaloite: vuosittainen Pride-liputus Kirkkonummelle

Tue, 17 Jun 2025 00:00:00 GMT

Vihreä valtuustoryhmä ja Lauri Lavanti 16.6.2025

Pride-liputus on kunnalle kustannuksiltaan vaatimaton teko — mutta sateenkaarinuorille ja muille vähemmistöille se on konkreettinen osoitus siitä, että Kirkkonummi seisoo strategiassaan lupaamansa yhdenvertaisuuden takana. Suomessa kuntien toimintaa ohjaa kuntalaki, joka velvoittaa kuntia edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja järjestämään palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kirkkonummella tätä työtä ohjaa kuntalain lisäksi kunnan strategia, jonka tavoitteena on muun muassa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Miksi Pride-liputus sopii Kirkkonummen strategiaan?

Sateenkaarinuoret kertovat kouluterveyskyselyssä yksinäisyydestä, masennuksesta ja syrjinnästä huomattavasti ikätovereitaan enemmän. Kirkkonummi on kuntastrategiansa mukaan turvallinen ja nuoriystävällinen kunta. Nyt kunnalla on tilaisuus osoittaa, että nämä tavoitteet konkretisoituvat käytännön toimissa. Pride-liputuksen hyväksyminen olisi selkeä viesti siitä, että Kirkkonummi on sitoutunut yhdenvertaisuuden edistämiseen ja syrjinnän torjumiseen. Se myös vahvistaisi kunnan strategiassaan tavoittelemaa yhteisöllisyyttä.

Pride-liputus on jo käytössä useissa kaupungeissa ja kunnissa ympäri Suomea. Esimerkiksi Suomen vetovoimaisin kaupunki Tampere liputtaa Manse Pride -viikolla ja naapurikaupunkimme Espoo on Helsinki Priden yhteistyökumppani. Priden taustalla on laaja verkosto paikallisia ja valtakunnallisia toimijoita. Esimerkiksi Suomen evankelisluterilainen kirkko ja Kuntaliitto ovat olleet Pride-kumppaneina.

Mitä aloitteessa esitetään?

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kirkkonummen kunta ottaa käyttöön vuosittaisen Pride-liputuksen sateenkaarilipun väreissä. Liputus toteutetaan kunnan salkoihin valtakunnallisen Pride-viikon aikana. Pride-liputus on kunnalle eleenä pieni ja kustannuksiltaan vaatimaton, mutta sen symbolinen merkitys vähemmistöihin kuuluville kuntalaisille ja heidän läheisilleen on valtava. Vihreä valtuustoryhmä

Päivitetty 25.6.2026. Aloite hyväksyttiin — katso myös miten äänestys meni.

Olen kirjoittanut tasa-arvosta lisää: jokaisen oikeudesta olla ylpeä olemassaolostaan sekä miten äänestys lopulta meni. Lue lisää tasa-arvoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kylmä riihi Kirkkonummelle

Wed, 30 Apr 2025 00:00:00 GMT

Hallituksen puoliväliriihi toi Kirkkonummelle lähes 800 000 euron vuosittaiset menetykset — ja kaventaa uuden valtuuston liikkumatilaa merkittävästi jo ennen aloittamista.

Mitä puoliväliriihi tarkoittaa Kirkkonummen taloudelle?

Hallituksen puoliväliriihi ei lupaa hyvää Kirkkonummelle. Suorimmin päätöksistä kunnan talouteen vaikuttaa hallituksen suora leikkaus valtionosuuksiin. Vaikka leikkaus ei olekaan suuri, tarkoittaa se Kirkkonummen tapauksessa melkein 800 000 euron menetyksiä vuositasolla. Sen verran maksaa vuodessa esimerkiksi varhaiskasvatus 69 lapselle, perusopetus 66 oppilaalle tai lukio 89 opiskelijalle. Sen lisäksi, että hallitus leikkaa suoraan kunnilta, se myös laskee yhteisöveroa, joka osaltaan vähentää kunnan käytettävissä olevia varoja.

Mitkä investointitarpeet odottavat?

Vaikka edelliset valtuustot ovat saaneetkin kunnan talouden hyvään tilaan, erityisesti hyvinvointikeskuksen myynnin ansiosta, on paljon lisäkuluja tiedossa. Gesterbyn koulukeskuksen, lukiokampuksen ja Nissnikun koulun kulut ovat vasta tulossa. Kantvikin koulu odottaa aloittamistaan ja Masalan päiväkodit ovat remontin tarpeessa. Samalla erityisesti varhaiskasvatuksessa on pulaa työntekijöistä, kun joudumme kilpailemaan lähiseudun kaupunkien kanssa samoista osaajista.

Valitettavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että uusi valtuusto pääsee aloittamaan erittäin epäsuotuisassa tilanteessa. Erityisen mielenkiintoista tulee olemaan miten hallituspuolueiden edustajat paikallistasolla toimivat. Eli pidetäänkö hallituksen säästötoimista kiinni, vai siirretäänkö kustannukset valtion budjetista kuntien budjettiin ja verotus ansiotuloverosta kunta- tai kiinteistöveroon.

Koulutus on pitkän aikavälin menestystekijä

Toivon erityisesti, että Kirkkonummella on viisautta katsoa pidemmälle horisonttiin. Suomi on noussut nykyiseen asemaansa yhdellä maailman parhaista peruskouluista sekä korkealla koulutusasteella. Nyt niihin kaikkiin kuitenkin kohdistuu leikkauksia, samalla kun nuorten koulutusaste on laskenut alle 40 prosenttiin, tarkemmin sanoen 39% (vertailun vuoksi vastaava luku Norjassa on 57%, Ruotsissa 54%, Tanskassa 49% ja OECD-maiden keskiarvokin on 47%). Se kaikki lähtee siitä miten kunnissa, Kirkkonummellakin, huolehditaan peruskoulusta ja toisesta asteesta. Se on se, mihin valtaosa kunnan rahoista menee.

Huolehtikaamme siis tulevaisuudestamme, jo tänään.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Olen kirjoittanut lisää koulutuksesta: siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä, hallituksen koulutusleikkauksista sekä siitä onko koulutus erityissuojelussa. Lue lisää opetusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Koulutus on kunnan tärkein tehtävä

Wed, 09 Apr 2025 00:00:00 GMT

Kuntavaalien tärkein aihe. Koulutus. Kuntien tärkein ja suurin tehtävä nyt, kun sote-palvelut ovat hyvinvointialueiden vastuulla. Tänä sunnuntaina selviää millainen suunta Suomen kunnissa otetaan koulutuksen suhteen. Korjataanko kurssia takaisin kohti niitä aikoja, jolloin pieni Suomi oli koulutuksen suurvalta? Vai jatketaanko nykyistä linjaa, jossa koulutus on yhä harvemman saavutettavissa?

Varhaiskasvatuksesta alkaa kouluttautuminen

Kouluttautumisen mahdollisuuksia rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa. Se on myös se hetki, jolloin lapsi pääsee kunnan järjestämän koulutuksen pariin. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa annetaan lapsille eväät peruskoulua varten, kotioloista riippumatta. Siellä opetetaan hyviä elintapoja ja sosiaalisia taitoja aikana, jolloin lapsi on erityisen vastaanottavainen.

Peruskoulu ja toinen aste — koulutuspolun perusta

Peruskoulussa luodaan pohja oppimiselle, josta on hyvä ponnistaa oman potentiaalin mukaisesti. Siellä ei kuitenkaan opita kurilla ja kepillä, vaan sillä, että opettajille annetaan mahdollisuus kohdata oppilaansa. Sillä, että jokaiselle lapselle on aikaa ja hänen tarvitsemansa tuki. Tästä pitää myös antaa hallitukselle kunniaa, että ainakin paperilla oppimisen tuen uudistus on askel oikeaan suuntaan. Samaan aikaan valitettavasti kuntien rahoitusta on leikattu, joten lopputulos on vielä auki. Peruskoulun päätteeksi pitäisi myös jokaiselle nuorelle antaa parhaat eväät valintaan siitä, jatkavatko he ammattikouluun vai lukioon.

Ammatillinen koulutus on valitettavasti ollut tämän hallituksen erityiskohtelussa, ja siten kärsinyt useista leikkauksista. Vaikka tavoitteemme olisi nostaa korkeakoulutettujen astetta, se ei poista ammattiosaajien tarvetta. Ammattikoulu on myös osa monen polkua korkeakoulutukseen. Minunkin. Kunnat voivat toki yrittää osaltaan parantaa ammatillista koulutusta, mutta se vaatii sellaisia päättäjiä, joille koulutus on muutakin kuin juhlapuheita.

Mikäli nuori valitsee lukion, hän saa yleissivistävää koulutusta pidempään kuin ammattikoulun valinnut ikätoverinsa. Siellä pitääkin huolehtia siitä, että nuorella on eväät seuraavalle koulutusasteelle.

Miksi elinikäinen oppiminen on kunnan tehtävä?

Eikä koulutus lopu korkeakouluunkaan, vaan muuttuvassa maailmassa jokaisen meistä on tarpeen aika ajoin päivittää osaamistaan. Vaikka hallitus lakkautti aikuiskoulutustuen. Jotkut tekevät sen työnantajan avustuksella, toiset omalla kustannuksellaan, mutta osa päätyy tässä kohtaa takaisin kunnan palveluiden piiriin, työllisyyspalvelujen kautta.

Eli vaikka koulutus onkin kunnan keskeisimpiä tehtäviä, voisi hyvin sanoa kunnan olevan keskeisimpiä kouluttajia.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Hallituksen koulutusleikkauksista olen kirjoittanut kahdessa aiemmassa tekstissä: Yksi askel eteen, kaksi taakse käsittelee ammatillisen koulutuksen leikkauksia ja Koulutusko erityissuojelussa? on vastine opetusministerin kommentteihin. Kaikki koulutuskirjoitukseni löydät opetus-kategoriasta ja varhaiskasvatusaiheet varhaiskasvatus-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Ehdoton ei toisen asteen lukukausimaksuille

Wed, 26 Mar 2025 00:00:00 GMT

Mitä hallitus on esittänyt?

Hallitus on lähtenyt edistämään lakia, jolla tuotaisiin lukukausimaksut toisen asteen koulutukseen, eli lukioihin ja ammattikouluihin. Lukukausimaksuja kunnat voisivat kerätä EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Näitä maita ovat muun muassa Sveitsi, Kanada, Yhdysvallat ja Ukraina. Lukukausimaksuun ei vaikuta se, onko opiskelija tullut Suomeen varta vasten opiskelemaan, pakolaisena tai työn perässä maahan muuttaneen huippuosaajan lapsena.

Samaan aikaan kun suomalaisten koulutustaso laskee ja osaajapula pahenee, hallitus siis etsii opetusministerin johdolla lisää esteitä kouluttautumiselle. Erityisen törkeää tästä tekee se, että vaikka nuori olisi asunut lähes koko ikänsä Suomessa, ja käynyt täällä peruskoulun, hän joutuisi maksamaan lukukausimaksuja lukioon tai ammattikouluun siirtyessään. Alaikäinen saa Suomen kansalaisuuden käytännössä vain huoltajansa hakemuksen kautta, joten lapsen kansalaisuus riippuu siitä, täyttävätkö hänen vanhempansa kansalaisuuden ehdot.

Opetusministeri Adlercreutz sanoi myös, että mikäli tämä esitys menee läpi, valtio ei enää antaisi kunnille valtionosuuksia kyseisistä opiskelijoista. Valtio siis haluaa siirtää kulujaan kunnille, mikä todennäköisimmin johtaisi näiden lukukausimaksujen käyttöönottoon rahoituksen varmistamiseksi. Kirkkonummella näin ei tule toimia.

Keitä lukukausimaksut käytännössä koskisivat?

Hallituspuolueet siis haluavat, että 600 Kirkkonummella nyt varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa oleva lapsi maksaisi toisen asteen koulutuksesta. Haluammeko tosiaan, että he joutuvat eri asemaan kuin ystävänsä, naapurinsa ja luokkakaverinsa, vain sen takia, että heidän vanhempansa eivät vielä täytä Suomen kansalaisuuden ehtoja? Minä en halua. Lukion ja ammatillisen opetuksen tulee olla maksutonta jatkossakin.

Miksi koulutuksen maksuttomuudesta ei pidä tinkiä?

Koulutus pitää palauttaa sille kuuluvaan arvostukseen Suomessa. Se on ollut ja sen pitää tulevaisuudessakin olla menestystarinamme pohja, joten sitä ei saa rapauttaa peruuttamattomasti.

Päivitetty 25.6.2026. Lukukausimaksut hyväksyttiin. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kasvava kunta tarvitsee elinvoimaisen keskustan

Fri, 21 Mar 2025 00:00:00 GMT

Elinvoimainen keskusta houkuttelee uusia asukkaita ja yrityksiä — ja se on paras tapa vahvistaa Kirkkonummen taloutta ja palveluita pitkällä aikavälillä. Kuvittele mielessäsi Kirkkonummi, jonka keskusta on eloisa, valoisa ja siisti. Jonka keskustassa on palveluita ja yrittäjiä, vilkasta ja toimeliasta. Nyt kun Vihreiden pitkäaikainen tavoite toteutuu, ja keskustaa kehitetään isolla kädellä, on meillä tuhannen taalan paikka tehdä Kirkkonummesta Uudenmaan paras kunta. Rakentamalla keskusta, jossa kuntalaisten on hyvä asua, olla ja yrittää, juna-aseman kupeessa, varmistamme kunnan vetovoiman tulevaisuudessa.

Mitä elinvoimainen keskusta tuo kunnalle?

Houkuttelemalla lisää asukkaita ja yrityksiä kuntaan, huolehdimme kunnan taloudesta. Näin voimme varmistaa, että kunnan palvelut, kuten varhaiskasvatus ja koulut, ovat laadukkaita. Palvelujen järjestäminen on myös tehokkaampaa kun suurempi osa kuntalaisista asuu kävelymatkan päässä kunnantalosta. Myös yrityksille pystytään tarjoamaan tarkoituksenmukaisia tiloja, kunhan suunnitelluissa liikerakennuksissa tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.

Miten Kirkkonummi erottuu kilpailijoistaan?

Espoon naapurina meillä on loistava mahdollisuus erottua eduksemme luonnonläheisenä kuntana, jossa palvelut pelaavat. Nykyiset kirkkonummelaiset kertovatkin vuodesta toiseen luonnon olevan tärkein syy asua täällä, palveluita unohtamatta. Mikäli onnistumme keskustamme rakentamisessa, sekä luonto että palvelut ovatkin turvatut, uusien asukkaiden ja yritysten tuomien tulojen myötä.

Viimeisimpien arvioiden mukaan Kirkkonummi kuuluu Suomen 20 parhaan paikkakunnan joukkoon, kun mitataan elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa. Miltä kuulostaisi, jos olisimme 10 parhaan joukossa?

Mitä se tarkoittaisi arjessa? Juna-asemalta lyhyen kävelymatkan päässä löytyisi kahvila, kauppa, terveyspalveluita ja kenties pop up -tori. Lapsiperhe saisi hoidettua asioita ilman autoa. Nuori aikuinen harkitsisi pysymistä Kirkkonummella töihin siirtymisen jälkeen. Uusi asukas valitsisi meidät Espoon sijaan. Jokainen uusi asukas tarkoittaa lisää verotuloja — ja ne taas tarkoittavat parempia palveluita kaikille.

Päivitetty 15.9.2026. Keskustan kehittäminen on edennyt: kuntakeskuksen 2. vaiheen osayleiskaava sai lainvoiman marraskuussa 2025 yli kahdenkymmenen vuoden valmistelun jälkeen, Kirkkonummentien ja Överbyntien parannukset valmistuvat marraskuussa 2026 ja sivistyksen talo Lyyra avautuu alkuvuodesta 2027. Tavoite on edelleen sama — nyt ratkaisee se, millaista keskustaa näiden kaavojen varaan rakennetaan.

Olen kirjoittanut Kirkkonummen kehittämisestä lisää: sivistyksen talo Lyyran mahdollisuuksista, kunnan pitkäjänteisen suunnittelun tarpeesta sekä joukkoliikenteen merkityksestä kunnan kehittämiselle.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Luulo ei ole tiedon väärti

Thu, 13 Feb 2025 00:00:00 GMT

Kunnan yhteiset rahat pitää käyttää tietoon perustuen, ei luulojen varassa — haasta ehdokkaita kertomaan, mihin heidän väitteensä perustuvat. Kuntavaalien lähestyessä on alkanut näkyä, ja tulee vielä näkymään, mitä erilaisimpia ehdotuksia ja ajatuksia siitä, mitä Kirkkonummella tulisi tehdä. Erilaisten ideoiden esille tuominen, ja niistä parhaiden valinta, onkin demokratian ja monipuoluejärjestelmän hienoimpia puolia. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että kunnassa päätetään yhteisten rahojen käyttämisestä yhteisen edun hyväksi. Silloin on ensisijaisen tärkeää, että päätökset perustuvat tietoon eivätkä luuloihin.

Mitä kuntapäättäjän pitää tietää?

Kuntavaaleja ajatellen on hyvä pitää mielessä muutama tiedonjyvänen. Kuten se, että kunnissa ei päätetä opetussuunnitelmasta. Tai että opettajat ovat korkeasti koulutettuja alansa ammattilaisia. Kuten ovat myös varhaiskasvatuksen opettajat. Hyvä on pitää myös mielessä, että laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja opetuksella pystytään kuromaan kotiolojen eroja umpeen. Tai yksi lempitiedoistani, että panostukset kirjastoihin vaikuttavat suoraan lukutaidon kehitykseen.

Tietoa on myös se, että monet kuntien tehtävistä ovat lakisääteisiä, kuten varhaiskasvatuksen tai opetuksen järjestäminen. Tämän seurauksena kuntien valtiolta saamiin tukiin tehdyt leikkaukset näkyvät ensisijaisesti muualla, kuten kirjastoissa, ulkoilupaikoissa ja kulttuurissa. Siihen liittyy myös tieto siitä, että lakisääteistä pienemmät ryhmäkoot, niin päiväkodeissa kuin kouluissa, edistävät oppimista, mutta maksavat enemmän. Mielenkiintoinen tieto on myös se, että Espoossa ja Helsingissä valtavat päiväkodit ja suuret opetusryhmät suututtavat monia.

Hyvä tiedonjyvänen on myös, että kunnat hyötyvät rahallisesti ilmastotavoitteidensa noudattamisesta. Kuntarahoitus, jolta kunnat saavat lainaa, tarjoaa edullisempaa lainaa kunnille, jotka vähentävät päästöjään. Toinen menoihin liittyvä tiedonjyvä on, että liikkumattomuus ja nuorten mielenterveysongelmat maksavat yhteiskunnalle vuosittain miljardeja euroja, syrjäytymisestä puhumattakaan.

Miksi tieto on parempi päätöspohja kuin luulo?

Erilaisten tiedonjyvien luettelua voisi jatkaa pitkään, mutta olennaista asiassa on, että suurimmasta osasta asioista tietoa on kyllä saatavilla. Kyse onkin siitä, ottaako asioista selvää. Ja uskooko selvinnyttä tietoa. Kun kyse on rahasta, erityisesti yhteisistä rahoista, se olisi toivottavaa. Niillä rahoilla nimittäin ratkotaan meidän kaikkien arkeen vaikuttavia asioita.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Olen kirjoittanut faktoihin perustuvasta päätöksenteosta: Länsirata-äänestyksestäni, koulutuksesta kunnan tärkeimpänä tehtävänä sekä aikuisten vastuusta lasten ja nuorten tulevaisuudesta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kuntavaaleissa ratkaistaan arjen asioita

Fri, 24 Jan 2025 00:00:00 GMT

Kuntavaalit tulevat jälleen. Kirjoitushetkellä niihin on alle kolme kuukautta. Kuntavaalit ovat kaikista vaaleistamme ehkä hienoimmat ja tärkeimmät, sillä niissä äänestetään paikallisia ehdokkaita päättämään paikallisista asioista. Jokaisen meidän arjestamme ja siitä, mihin suuntaan se kehittyy seuraavien neljän vuoden aikana.

Kunnallispolitiikassa on loppujen lopuksi kyse arkisista asioista.

Mitä kunnallispolitiikka tarkoittaa arjessa?

Kunnallispolitiikka voi tuntua joskus monimutkaiselta (ja sitä se toki joskus on), mutta loppujen lopuksi siinä on kyse täysin arkisista asioista. Siitä, mihin tulee lähikoulu tai -päiväkoti. Siitä, mihin rakennetaan tie ja mihin urheilukenttä. Siitä, tuleeko nuorille tilaa ja mahdollisuuksia olla turvallisesti. Siitä, sijoitetaanko tulevaisuuteen ja kasvuun.

Millainen tulevaisuus Kirkkonummella on edessä?

Kirkkonummi on siitä hienossa asemassa, että taloutemme ei ole akuutissa kriisissä ja kunnan väkiluku on kasvu-uralla. Meillä on nopea junayhteys Helsinkiin sekä hyvät kulkuväylät myös autolla liikkuville. Nyt on kuitenkin se hetki, kun päätetään millainen tulevaisuutemme on. Saadaanko nuorten koulutustaso takaisin nousuun, säilyykö suomalainen, ja eritoten kirkkonummelainen, sivistys ja kulttuuri säästöpaineiden alla, ja saammeko integroitua uudet asukkaamme osaksi loistavaa kuntaamme? Onko Kirkkonummi aallonharjalla myös seuraavat 700 vuotta?

Oman ajan käyttäminen yhteisten asioiden hoitamiseen on aina hieno asia.

Kunnallisvaaleissa me kuntalaiset valitsemme keskuudestamme ne, joiden uskomme parhaiten voivan edistää Kirkkonummen ja kirkkonummelaisten etuja. Ja haluan nyt myös kiittää kaikkia aiemmin ehdolla olleita ja nyt ehdolle lähtijöitä. Myös heitä, keiden kanssa olen asioista eri mieltä. Oman ajan ja jaksamisen uhraaminen yhteisten asioiden ja demokratian edistämiseen on aina hieno ja kunnioitettava asia.

Päivitetty 25.6.2026. Minut valittiin Kirkkonummen kunnanvaltuustoon.

Olen kirjoittanut kuntavaaliteemoista tarkemmin: koulutuksesta kunnan tärkeimpänä tehtävänä, joukkoliikenteen kustannuskriisistä sekä kasvavan kunnan tarpeesta elinvoimaiselle keskustalle.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Yhdessä olemme vahvempia

Thu, 09 Jan 2025 00:00:00 GMT

Kasvava vastakkainasettelu repii Suomea — haasteet ratkeavat yhteistyöllä, ei toisiamme syyttelemällä. Kuten tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi uuden vuoden puheessaan, olemme pieni kansakunta, jonka vahvuus on ollut vaikeuksien yhdessä kohtaaminen. Yhteisöllisyyden lisäksi kulttuuri, sivistys ja vapaus ovat aina olleet vahvuuksiamme. Ne ovat samalla se, joka tekee Suomesta Suomen, puolustamisen arvoisen.

Yhteisöllisyys, kulttuuri, sivistys ja vapaus tekevät Suomesta puolustamisen arvoisen.

Mitä uhkaa yhteisöämme?

Valitettavasti maatamme uhkaavat samaan aikaan kasvava vastakkainasettelu, heikko taloustilanne, hidas talouskasvu ja romahtava syntyvyys. Tämän lisäksi taloustilanteen korjaamisen nimissä on suomalainen kulttuuri, sivistys ja koulutus ajettu ahtaalle.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Maahanmuutolla voisimme paikata sekä taloutta että syntyvyyttä. Työn tuottavuudessa meillä olisi paljon parannettavaa. Vihreässä siirtymässä voimme ottaa kokoamme suuremman roolin kansainvälisillä markkinoilla. Ja huolehtimalla koulutuksesta ja sivistyksestä voimme varmistaa, että olemme jatkossakin maailman onnellisin kansa.

Kohtelemalla läheisiämme paremmin, vähennämme vastakkainasettelua.

Miten rakennamme parempaa yhdessä?

Monet näistä asioista lähtevät meistä jokaisesta. Siitä miten kohtelemme läheisiämme, miten puhumme toisistamme ja miten suhtaudumme toisiimme. Hieno esimerkki yhteentulemisesta oli Folkhälsanin Lucia-keräys joulun alla. Kun ihmiset ennätysmäärin näyttivät, että rasismi ei ole suomalaisuutta.

Yhteistyö ei muuten ole meille uusi asia. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi rakensi itsensä uudelleen noin 20 vuodessa yhdeksi Euroopan vauraimmista maista — ilman luonnonvaroja, vain työn, koulutuksen ja keskinäisen luottamuksen varassa. Se ei tapahtunut vastakkainasettelulla. Sama logiikka pätee tänäänkin: haasteet ratkeavat yhteisillä ponnisteluilla, ei toisiamme syyttelemällä.

Uudelle vuodelle toivoisinkin jokaiselta yhtä asiaa. Olettakaamme toisistamme parasta. Jokaista meistä tarvitaan, emmekä saavuta mitään kieltäytymällä avusta.

Maahanmuutosta olen kirjoittanut laajan esseen: maahanmuuttokeskustelusta yleisesti, maahanmuuton määrästä, turvapaikanhakijoista sekä maahanmuuton neljästä sitkeimmästä myytistä. Lue lisää maahanmuuttoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: turvapaikanhakijoista

Mon, 30 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on seitsemäs osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä, perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta, työperäisestä maahanmuutosta, opiskelemaan tulleista ja turvapaikan saaneista. Myöhemmin on ilmestynyt kirjoitus maahanmuuton myyteistä.

Turvapaikanhakijat eivät elä veronmaksajien rahoilla herroiksi — tuki on alle 300 euroa kuukaudessa, ja jokaisella on lakisääteinen oikeus hakea turvapaikkaa riippumatta ulkoisesta olemuksesta.

Miten turvapaikkaprosessi toimii?

Kuten aiemmin kirjoitin, turvapaikkajärjestelmä perustuu pitkälti siihen, miten surkeasti Saksasta pakeneviin juutalaisiin suhtauduttiin ennen toista maailmansotaa. Sen takia järjestelmän perusta on, että kenellä tahansa on oikeus pyytää turvapaikkaa. Ja periaatteena on, ettei turvapaikkaa saa evätä, ennen kuin on varmistettu, ettei hakijaa odota kuolema tai muu vakava uhka terveydelle hänen kotimaassaan. Hakemuksia käsitellessä ollaan siis kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymysten äärellä.

Ehdoton palautuskielto tarkoittaa sitä, että ketään ei saa palauttaa kotimaahan, mikäli on mahdollista, että hän sinne päästyään on hengenvaarassa.

Turvapaikkahakemusten käsittely onkin erittäin vaativaa työtä. Kyse on valituskelpoisesta toiminnasta, jossa pitää varmistaa hakijan kertoman tarinan todenmukaisuus erittäin vaihtelevista lähteistä. Hakemusten käsittely ei perustu käsittelijän, tai kenenkään muunkaan, tuntemuksiin tai hakijan ulkoiseen habitukseen. Siksi se on usein myös valitettavan hidasta. Toki asiaa ei auta, että se on toimintaa, josta erityisesti maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat hallitukset leikkaavat.

Mikäli turvapaikkahakemus hyväksytään, saa hakija oleskeluluvan Suomeen. Mikäli hakemus hylätään, karkotetaan hakija maasta. Tässä on toki yksi järjestelmän ongelma. Mikäli karkotettavan kotimaa ei halua häntä vastaanottaa, mitä voimme tehdä? Ei ole mitään paikkaa, mihin ei-toivottuja ihmisiä voi vain hylätä. Luulen, että realistinen vastaus tuohon ongelmaan olisi tervetullut kaikissa länsimaissa.

Tarvetta turvapaikalle ei voi päätellä ihmisen ulkoisesta olemuksesta.

Millainen tuki turvapaikanhakijoille kuuluu?

Turvapaikanhakijoiden tukiin liittyy myös paljon erilaisia väitteitä. Tosiasiassa tuki menee niin, että hakija saa kuukaudessa alle 100 euroa, mikäli hän saa ruoan vastaanottokeskuksessa, muussa tapauksessa hän saa korkeintaan 300 euroa kuukaudessa. Jokainen viime vuosina ruokaostoksilla käynyt tietänee, että tuollaisilla rahoilla ei elellä herroiksi. Mikäli hakija saa turvapaikan, hän siirtyy tavanomaisen suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, joiden lisäksi hänelle toki tarjotaan kotoutumispalveluita, syystäkin.

Samoin turvapaikanhakijoiden tarve turvapaikalle kyseenalaistetaan välillä ulkonäön perusteella. On kuitenkin tärkeä muistaa, että uhkaa hengelle tai terveydelle ei voi nähdä päältä. Joissain maissa siihen voi riittää seksuaalisuus, poliittinen aate tai uskonto. Mikään näistä ei esimerkiksi näy ulospäin mitenkään. Älä siis tuomitse ulkonäön perusteella.

Turvapaikan hakemista ei voi kieltää.

Onko turvapaikanhakija laittomasti maassa?

Kukaan turvapaikanhakija ei myöskään ole laittomasti maahantulija, maahantunkeutuja tai mitään muutakaan vastaavaa. Kaikilla maailman ihmisillä on yhtäläinen oikeus hakea turvapaikkaa, oli sille tarve tai ei. Eikä sen hakeminen, ja sen hakemista varten maahan tuleminen, ole koskaan laitonta. Ei edes silloin kun Venäjä on hakijan rajalle kuskannut.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: turvapaikan saaneista

Fri, 27 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on kuudes osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä, perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta, työperäisestä maahanmuutosta ja opiskelemaan tulleista. Myöhemmin on julkaistu kirjoitukset turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Millä perusteella turvapaikan voi saada?

Jotta ihminen saisi turvapaikan Suomesta, hänen täytyy täyttää jokin Geneven pakolaissopimuksessa määritetty ehto. Ehdot tiivistyvät suurin piirtein siihen, että hakijan hengen tai terveyden pitää olla kotimaassa uhattuna esimerkiksi hänen vakaumuksensa tai mielipiteidensä takia. Samoilla ehdoilla turvapaikan saa mistä tahansa muustakin sopimuksen allekirjoittaneesta maasta.

Turvapaikan saaneiden työllisyysaste on yli 60%.

Ovatko turvapaikan saaneet pelkkä kuluerä?

Turvapaikan saaneista puhutaan usein pelkkänä kulueränä. Tosiasiassa heidän työllisyysasteensa on yli 60%, joten tuo väite ei oikeastaan pidä paikkaansa. Noin korkea työllisyysaste on aika hyvin ihmisiltä, jotka ovat lähteneet kotimaastaan täysin vieraaseen maahan ja yleensä myös mantereelle. Useimmiten henkensä uhalla, jättäen jälkeensä omaisuuttaan ja läheisiään. Turvapaikan saaneet ovat usein myös nuoria, joten he toimivat osaltaan piristysruiskeena vanhenevalle väestöllemme.

Kiintiöpakolaiset kuuluvat myös tähän ryhmään. He ovat ihmisiä, joita Suomen valtio vastaanottaa YK:n ylläpitämiltä pakolaisleireiltä. Heidät on UNHCR, YK:n alainen pakolaisjärjestö, arvioinut suurimmassa hädässä oleviksi. He ovat siis niitä, jotka kaikkein eniten tarvitsevat apua. Heitä on ennen vastaanotettu 750-1500 vuodessa, mutta Orpon hallituksen päätöksellä määrä on laskettu nyt 500:aan vuodessa.

Kiintiöpakolaisiin liittyen on Osmo Soininvaara ehdottanut, että Suomi voisi halutessaan ottaa kiintiöpakolaisiksi ensisijaisesti sellaisia ihmisiä, joiden uskomme integroituvan tänne hyvin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi lääkärit tai muut korkeasti koulutetut ammattilaiset. Tällä hetkellä tulijat päättää UNHCR pakolaisten tarve edellä. Vaikka sekin on tärkeää, voitaisiin Soininvaaran ehdotuksen mukaan ottaa todennäköisesti enemmän kiintiöpakolaisia tänne, ja siten auttaa useampia ihmisiä.

Toisen maailmansodan jälkeen vannottiin, että ei ikinä enää.

Miksi turvapaikkajärjestelmä on olemassa?

Tässä kohtaa lienee paikallaan kerrata minkä takia koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa. Ennen toista maailmansotaa useat juutalaiset pyrkivät pakoon Saksasta, mutta länsimaat useimmiten kieltäytyivät ottamasta heitä vastaan, käännyttäen heidät rajoiltaan. Useat heistä eivät selvinneet hengissä holokaustista. Sen jälkeen vannottiin, että ei ikinä enää. Syystäkin. Jos et ole koskaan käynyt keskitysleirillä, suosittelen. Se auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Vaikka pakolaissopimus kaipaisikin päivittämistä tähän päivään, emme voi sitä yksipuolisesti muuttaa. Ja pienenä maana, jonka koko olemassaolo perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, meidän ei kannata lähteä kansainvälistä sopimusjärjestelmää horjuttamaan enempää, vaikka Venäjä ei sitä noudatakaan.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: ulkomailta opiskelemaan tulleista

Thu, 19 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on viides osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä, perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta ja työperäisestä maahanmuutosta. Myöhemmin on ilmestyneet kirjoitukset turvapaikan saaneista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Miksi ulkomaiset opiskelijat ovat arvokas voimavara?

Opiskelemaan Suomeen muuttavat ovat monessa suhteessa samanlainen hieno asia kuin työperäisetkin maahanmuuttajat. Toki heidän koulutuksensa maksaa yhteiskunnalle jonkin verran, mutta nykyään EU:n ulkopuolelta tulevat maksavat sen itse (ainakin paperilla, todellisuudessa yliopistot ovat kehittäneet erilaisia stipendi-ratkaisuja, joilla houkutella opiskelijoita). Samalla se on kuitenkin myös erinomainen mahdollisuus integroida heidät osaksi yhteiskuntaa, ja saada uutta ja nuorta osaavaa työvoimaa.

Olen itsekin ollut vastuussa yliopistolla koulutusohjelmani ulkomaisista opiskelijoista. Kaikki ulkomailta tänne tulleet opiskelijat joita olen tavannut, ovat olleet erittäin motivoituneita yksilöitä. Suurin virhe, jonka heidän kanssaan voimme tehdä, on olla ottamatta heitä töihin ja osaksi yhteiskuntaamme.

Mikäli Suomessa opiskeleva ei löydä täältä töitä opintojensa aikana, tai edes valmistumisensa jälkeen, hän tulee varmasti muuttamaan pois maasta

Miten opiskelijat saadaan jäämään Suomeen?

Tässä ovat toki avainasemassa työnantajat. Mikäli Suomessa opiskeleva ei löydä täältä töitä opintojensa aikana, tai edes valmistumisensa jälkeen, hän tulee varmasti muuttamaan pois maasta. Sitten menetämme integroimiseen ja opettamiseen käytetyn panoksen sekä potentiaalisen uuden suomalaisen.

Mutta myös opiskelijoilla ja opiskelijajärjestöillä on tässä tärkeä rooli. Mikäli tapahtumia, yritysvierailuja ja muita verkostoitumismahdollisuuksia järjestetään pelkästään Suomeksi ja suomenkielisille, jää ulkomaisilta opiskelijoilta mahdollisuus integroitumiseen välistä.

Esimerkkinä päinvastaisesta, suosittelin aikanaan yhtä tuntemaani ulkomaista opiskelijaa työpaikallani. Hän on yhä töissä siellä, lähes 10 vuotta myöhemmin.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: työperäinen maahanmuutto

Fri, 13 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on neljäs osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta, maahanmuuton määrästä ja perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta. Myöhemmin on ilmestyneet kirjoitukset opiskelemaan tulleista, turvapaikan saaneista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Miksi työperäinen maahanmuutto on Suomelle lottovoitto?

Työperäinen maahanmuutto on Suomelle aina kuin pienimuotoinen lottovoitto. Oman alansa ammattilainen, joka on valmis muuttamaan tänne, vaikka olisi yhtä hyvin voinut muuttaa johonkin muuhunkin maahan. Työperäisessä maahanmuutossa saamme valmiiksi koulutetun ja kasvatetun ihmisen tekemään arvoa tuottavaa työtä, maksamaan veroja ja ostamaan palveluita ja hyödykkeitä suomalaisilta yrityksiltä.

Työperäisesti maahan muuttaneilla on myös korkeampi työllisyysaste kuin Suomen kansalaisilla

Tässä tapauksessa tulijalla on jo valmiiksi työpaikka Suomesta. Hän on todennäköisesti selvittänyt valmiiksi asioita uudesta asuinpaikastaan. Ja hän tulee tuottamaan jotain, mistä jokin yritys on valmis maksamaan. Työperäisesti maahan muuttaneilla on myös korkeampi työllisyysaste kuin Suomen kansalaisilla, minkä ei toki pitäisi olla suuri yllätys.

Julkisessa keskustelussa keskitytään usein asiantuntijoihin, joita totta kai tarvitaan, mutta on myös kiistaton tosiasia, että meiltä loppuu kirjaimellisesti käsiparit kesken, erityisesti matalapalkka-aloilta, ellemme saa lisää työntekijöitä ulkomailta. Tähän tarpeeseen työperäinen maahanmuutto istuu kuin nakutettu.

Mitkä ovat suurimmat esteet työperäiselle maahanmuutolle?

Suurimmat esteet työperäiselle maahanmuutolle ovat Suomen rapautuva maakuva, maahanmuuttajien kohtaama rasismi, lupaprosessit ja syrjintä työnhaussa. Esimerkiksi on tutkittu, että Suomessa on vaikeampi päästä edes työhaastatteluun, jos nimi kuulostaa ulkomaalaiselta. Tässä olisi myös hyvä paikka parantaa kun työvoimapalvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Erityisesti kielenopetuksen ja työnantajien välillä olisi hyvä lisätä yhteistyötä, jottei kielitaito olisi vaatimuksena sellaisissa tehtävissä, mihin sitä ei oikeasti tarvita. Myös tarveharkinnan poistamista kannattaisi harkita. Sitä on perinteisesti puolustettu ajatuksella siitä, että työnantajat alkavat muuten tuoda halpatyövoimaa ulkomailta, mutta suomalaista sopimusjärjestelmää voi ja pitää vahvistaa muilla keinoin kuin keinotekoisesti rajoittamalla työvoiman saatavuutta.

Käy yksinkertaisesti niin, että parhaat menevät muualle töihin.

Kilpailemme samoista osaajista koko Euroopan kanssa

Loppuviimein kilpailemme samoista ihmisistä muidenkin Euroopan maiden sekä Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisessä kilpailussa osaajista emme voita muita tiukemmilla maahanmuuton ehdoilla tai huonommalla suhtautumisella ulkomaalaisiin. Käy yksinkertaisesti niin, että parhaat menevät muualle töihin. Ja hekin, jotka tänne tulevat, varmasti miettivät kuinka paljon haluavat sitoutua maahan, joka asettaa jatkuvasti lisää ehtoja heidän maassa pysymiselleen.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Koulutusko erityissuojelussa?

Thu, 12 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä kirjoitus on vastine opetusministeri Anders Adlercreutzin vastineeseen aiempaan kirjoitukseemme.

Ovatko hallituksen arvovalinnat kunnossa?

Kiitos opetusministerille laajasta vastauksesta kirjoitukseemme. Olemme yhtä mieltä opetusministerin kanssa siitä, että julkista taloutta tulee vahvistaa ja taloutta tasapainottaa. Se, että tämä on perusteena tehtäessä leikkauksia ammatillisesta koulutuksesta, on monellakin tapaa käsittämätön ja myös ristiriidassa hallituksen asettamien tavoitteiden kanssa. 11 000 oppilaan vähennys ja erityisesti uudelleen kouluttautujiin kohdistuvat koulutusleikkaukset yhdistettynä jo aikaisemmin toteutettuun aikuisopintotuen lakkauttamiseen ovat ristiriidassa markkinoiden ammatillisen työvoimatarpeen kanssa. Leikkauksen ajankohta herättää myös ihmettelyä. Miksi leikataan ennen uudistuksia, joiden kustannusvaikutukset eivät ole vielä realisoituneet?

Hallitus esimerkiksi kevensi ministerien ja suurituloisimpien verotusta 107 miljoonalla eurolla.

Politiikassa on aina kyse arvovalinnoista, kun päätetään mihin investoidaan ja mistä leikataan. Samalla kun ammatillisesta koulutuksesta leikataan 120 miljoonaa euroa, hallituksella kyllä riittää rahaa muualle. Hallitus esimerkiksi kevensi ministerien ja suurituloisimpien verotusta 107 miljoonalla eurolla.

Riittävätkö indeksikorotukset paikkaamaan leikkaukset?

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneita leikkauksia perusteltiin myös sillä, että indeksikorotukset ovat nostaneet ammatillisen koulutuksen absoluuttista rahoitusta. Sekin on totta, mutta jokaiselle, joka on käynyt ruokaostoksilla lähivuosina, lienee selvää, että myös kulut ovat nousseet ennätysmäisesti. Indeksikorotukset, nimensä mukaisesti, ovat vain keino huolehtia rahoituksen tason säilymisestä kulujen noustessa. Niitä ei voi väittää panostuksiksi koulutukseen.

Koulutukseen panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen.

Hallitus lupaili koulutuksen olevan erityissuojelussa - toisin kävi. Ylipäänsä opetusministeri tuntuu unohtaneen, että koulutukseen panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen.

Laajemman kuvan siitä, miksi koulutus on kunnan ydintehtävä, tarjoaa kirjoitukseni Koulutus on kunnan tärkein tehtävä. Lue lisää koulutuskirjoituksistani opetus-kategoriasta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta

Sun, 08 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on kolmas osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuttokeskustelusta ja maahanmuuton määrästä. Myöhemmin on ilmestyneet kirjoitukset työperäisestä maahanmuutosta, opiskelemaan tulleista, turvapaikan saaneista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Keitä perhesiteeseen perustuva maahanmuutto koskee?

Kun ihminen muuttaa Suomeen perhesiteen perusteella, hänen integraationsa yhteiskuntaan ei lähde nollasta. Tässä tapauksessa joko maahanmuuttajan puoliso, lapsi tai vanhempi asuu valmiiksi Suomessa.

Meidän pitää kuitenkin auttaa uutta tulijaa integroitumaan Suomeen.

Mikäli Suomessa valmiiksi asuvalla perheenjäsenellä on oleskelulupa Suomessa, pitää hänen tienata kuukausittain tarpeeksi, että hän kykenee elättämään myös puolisonsa, lapsensa tai vanhempansa. Tuon toimeentulon rajoista on ihan järkevää muuten käydä keskustelua. Mikäli Suomessa asuva perheenjäsen on kuitenkin Suomen kansalainen tai tietyt ehdot täyttävä turvapaikan saanut, tulorajoja ei sovelleta. Oli maahanmuuttajan perheenjäsen kansalainen tai ei, meidän pitää kuitenkin auttaa uutta tulijaa integroitumaan Suomeen.

Miten integraatiota voidaan tukea?

Puolison tai vanhemman kohdalla integraation tukeminen voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Se voi tarkoittaa omalla kielellä tarjolla olevaa tietoa hänen oikeuksistaan Suomessa. Se voi tarkoittaa suomen kielen kursseja tai työelämään auttamista. Avainasemassa voivatkin olla yhtä lailla Ylen uutiset tai Kelan sivut maahanmuuttajan omalla kielellä kuin työpaikka tai harrastus. Myös erilaisilla maahanmuuttoa tukevilla järjestöillä on kriittinen rooli kotouttamisessa. Erityisesti maahanmuuttajaperheiden äitien kohdalla kotoutumisessa onkin ollut haasteita, ja sen kaltaisiin haasteisiin onkin tärkeä kohdistaa resursseja. Pahimmassa tapauksessa maahanmuuttaja ei saakaan yhtään tietoa oikeuksistaan ja velvoitteistaan.

Alaikäisen lapsen kohdalla integrointi tarkoittaa ensisijaisesti varhaiskasvatukseen tai kouluun valmistavalle luokalle osallistumista. Myös harrastustoiminta auttaa integroitumaan. Kaikki nämä vaativat tosin sitä, että vanhemmat tietävät näiden mahdollisuuksien olemassaolosta, ja tietävät miten lapsensa niihin pääsevät.

Kukaan ei integroidu yhteiskuntaan, josta ei löydä läheisiä.

Miksi perhe on integraation kulmakivi?

Tässä kaikessa tärkeintä on pitää mielessä yksi asia. Kukaan ei integroidu yhteiskuntaan, josta ei löydä läheisiä.

8.12. Lisätty tieto siitä, että tulorajoja ei sovelleta tietyt ehdot täyttävien turvapaikan saaneiden kohdalla

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Onnea Suomi!

Fri, 06 Dec 2024 00:00:00 GMT

Hyvää itsenäisyyspäivää 107 vuotta täyttävälle Suomelle! Se on hieno rajapyykki tälle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, joka on lähes jokaisella mittarilla yksi maailman parhaista maista elää. Suomalaiset ovatkin olleet viimeiset 7 vuotta peräkkäin maailman onnellisin kansa.

Mitä Suomessa on syytä rakastaa?

Nyt onkin hyvä aika tehdä isänmaallisuuden kunnianpalautus. Minä nimittäin rakastan isänmaatani Suomea, joka on pitänyt minusta ja läheisistäni huolta. Suomea, jossa olen saanut erinomaisen koulutuksen. Suomea, jossa koululaisten on turvallista kulkea itse kouluun. Suomea, jossa lapseni saavat maailmanluokan varhaiskasvatusta. Suomea, jossa ketään ei jätetä yksin. Suomea, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia. Tämän rakastaminen, ylistäminen ja puolustaminen on isänmaallista.

Miksi yhdenvertaisuus on isänmaallisuutta?

Perustuslaissa määritellään, että ensimmäinen perusoikeus Suomessa on, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Se tarkoittaa sitä, että Suomessa ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Aina tämä ei toteudu, mutta siihen tulee pyrkiä ja toimintaa parantaa. Sitä on isänmaallisuus. Isänmaan rakkautta.

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja Suomessa asuville.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Olen kirjoittanut tasa-arvosta lisää: jokaisen oikeudesta olla ylpeä olemassaolostaan, Pride-liputusaloitteestani Kirkkonummella sekä maahanmuuton myyteistä. Lue lisää tasa-arvoa käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: maahanmuuton määrästä

Mon, 02 Dec 2024 00:00:00 GMT

Tämä on toinen osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Aiemmin sarjasta on ilmestynyt kirjoitus maahanmuuttokeskustelusta. Myöhemmin on ilmestyneet kirjoitukset perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta, työperäisestä maahanmuutosta, opiskelemaan tulleista, turvapaikan saaneista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Kuinka paljon Suomeen muutetaan verrattuna Tanskaan ja Ruotsiin?

Maahanmuuttoon liittyvissä keskusteluissa ollaan usein epäselviä siitä, millaisista määristä puhutaan. Kuuntelijoille voi myös olla vaikeaa hahmottaa kuinka suurista määristä on kyse, silloin kun määristä puhutaan. Sadat tai sadat tuhannet saattavat kuulostaa yhtä lailla isoilta tai pieniltä määriltä. Määristä puhuessa myös usein viitataan Tanskaan tai Ruotsiin esimerkkeinä maahanmuuton seurauksista, niin hyvässä kuin pahassakin. Yleensä ei kuitenkaan kerrota miten paljon tai vähän meillä on maahanmuuttoa näihin kahteen maahan verrattuna.

Suomeen muutti vuosina 2011-2021 noin 300 000 ihmistä.

Tanskassa on suurin piirtein yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa, mutta sinne muuttaa vuosittain kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomeen. Koska tämä on jatkunut jo vuosikymmeniä, se tarkoittaa montaa sataa tuhatta maahanmuuttajaa enemmän kuin mitä Suomessa on.

Ruotsiin puolestaan muuttaa väestön määrään suhteutettuna vuosittain kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomeen. Absoluuttisina määrinä se tarkoittaa noin kuusinkertaista vuosittaista maahanmuuttoa. Esimerkiksi vuosina 2011-2021 Ruotsiin muutti miljoona ihmistä enemmän kuin Suomeen, johon muutti samassa ajassa noin 300 000 ihmistä.

Mitä Ruotsin esimerkistä voidaan oppia?

Ruotsin maahanmuutosta puhuttaessa pitää huomioida, että siellä on ollut viime vuosina paljon ongelmia maahanmuuttajataustaisten, eritoten toisen polven maahanmuuttajien, kanssa. Ruotsalaisten tutkijoiden mukaan kyse on pitkälti siitä, että Ruotsissa rakennettiin erillisiä asuinalueita, niin kutsuttuja miljoonalähiöitä, joihin muutti paljon maahanmuuttajia. Tämän jälkeen kyseisiltä alueilta on leikattu sosiaalitoimesta, kouluista ja muista palveluista. Kyse on siis segregaatiosta, jonka seurauksena monet ovat kokeneet rikollisen toiminnan ainoaksi mahdollisuudeksi elää haluamansa kaltaista elämää.

Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että Ruotsin talous on voinut huomattavasti paremmin kuin Suomen. Ja yksi iso syy tähän on maahanmuuton määrä. Usein maahanmuuttajat hankkivat enemmän lapsia kuin ruotsalaiset tai suomalaiset. He ovat usein myös työikäisiä. Tämän seurauksena Ruotsin ikärakenne on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Meillä julkistalouden ongelmat johtuvatkin pitkälle huonosta väestörakenteesta eli niin kutsutusta eläkepommista, jossa eläkeläisiä on enemmän suhteessa supistuvaan työikäiseen väestöön.

Vuonna 2022 Suomeen tuli 100 000 ukrainalaista.

Kolme lukua, jotka kannattaa muistaa

Kaiken kaikkiaan Suomessa maahanmuuttajia on kirjaimellisesti murto-osa siitä, mitä Tanskassa tai Ruotsissa. Niihin vertaaminen ei olekaan useimmissa tapauksissa kovin mielekästä. Mahdollinen Ruotsin tai Tanskan tie on tältä osin vasta kaukana tulevaisuudessa ja sekin vain, mikäli teemme samoja virheitä. Ja itse asiassa se onkin mielekkäimpiä tapoja verrata meitä Tanskaan ja Ruotsiin eli katsoa mitä virheitä siellä on tehty esimerkiksi integraation suhteen ja verrata niitä toimia Suomen vastaaviin.

Maahanmuuton määrään liittyen on hyvä pitää mielessä kolme olennaista lukua. Ensinnäkin vuonna 2022 Suomeen tulleiden ukrainalaisten määrä, eli 100 000. Toisekseen Elinkeinoelämän keskusliiton arvio työperäisen maahanmuuton määrästä, jolla eläkejärjestelmä olisi turvattu, joka on 40 000. Ja viimeiseksi Suomeen vuosittain muuttavien määrä, joka on yhteensä noin 40 000 eli suurin piirtein saman verran kuin Kirkkonummella asuu ihmisiä.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Esseitä maahanmuutosta: maahanmuuttokeskustelusta

Fri, 29 Nov 2024 00:00:00 GMT

Tämä on ensimmäinen osa sarjasta "Esseitä maahanmuutosta". Myöhemmin sarjasta on ilmestyneet kirjoitukset maahanmuuton määrästä, perhesiteeseen perustuvasta maahanmuutosta, työperäisestä maahanmuutosta, opiskelemaan tulleista, turvapaikan saaneista, turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton myyteistä.

Maahanmuuttokeskustelu on Suomessa vaikeaa, koska termit sekoitetaan jatkuvasti — hyvä ja rakentava keskustelu vaatii tarkkoja käsitteitä.

Miksi maahanmuuttokeskustelu on niin vaikeaa?

Yleinen keskustelu maahanmuutosta vilisee epätarkkoja termejä ja mielikuvia, jonka takia keskustelun käyminen on erittäin vaikeaa. Jos puhutaan sekaisin turvapaikanhakijoista, pakolaisista, työperäisestä maahanmuutosta ja muista maahanmuuton tavoista, voi olla varma, että keskustelu ei ole hyödyllistä. Aihe onkin osin tästä syystä jäänyt pääasiassa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien puheenaiheeksi. Se on kuitenkin niin tärkeä osa yhteiskuntaamme, että siitä pitää käydä kunnollista keskustelua, oikeilla termeillä.

Mitä ongelmia maahanmuuttoon liittyy?

On totta, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia. Kotoutuminen maahan, jossa puhutaan yhtä maailman vaikeimmista kielistä, ei ole helppoa. Emme myöskään tee siitä helppoa rasismilla, puutteellisilla palveluilla ja työnhaussa esiintyvällä syrjinnällä. Integroitumisessa arki ratkaisee, ja siinä me suomalaiset olemme avainasemassa. Emme voi vaatia maahanmuuttajia integroitumaan, jos emme sitä itse mahdollista.

Onko maahanmuuton vähentäminen edes mahdollista?

Vaihtoehtona maahanmuuton lopettaminen tai merkittävä vähentäminen ei edes ole realistista. Maahanmuutto on erottamaton osa globalisaatiota, jossa yritykset etsivät ulkomailta sellaista työvoimaa, jota eivät kotimaasta löydä. Suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista muuttaakin tänne joko työssä käyvän puolisonsa luokse tai tullakseen itse töihin. Lisäksi kuka tahansa Euroopan Unionin kansalainen saa muuttaa tänne. Lienee siis arkijärjelläkin selvää, että koska emme voi rajoja sulkea, kannattaa meidän pyrkiä hyötymään maahanmuutosta mahdollisimman paljon.

Loppuviimein asia on myös niin, että ilman maahanmuuttoa voimme heittää hyvästit hyvinvointivaltiolle, jonka aiemmat sukupolvet rakensivat. Yksinkertaisesti on niin, että suomalaisten syntyvyys ei riitä siihen, että täällä olisi jatkossa tarpeeksi työntekijöitä. Vähintään vanhustenhoidosta loppuisi käsiparit kesken, muusta tuottavasta työstä puhumattakaan. Myös suurin osa Kirkkonummen kasvusta tulee maahanmuutosta.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut, mutta kehittynyt: tarkat käsitteet ovat edelleen edellytys hyödylliselle keskustelulle, mutta on myös tärkeää tunnustaa rehellisesti, että monimuotoisuus ja pohjoismainen luottamusyhteiskunta voivat olla keskenään jännitteessä. Vastaus tähän jännitteeseen on onnistunut integraatio — ei poissulkeminen.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Yksi askel eteen, kaksi taakse

Wed, 27 Nov 2024 00:00:00 GMT

Hallituksen toisen asteen koulutuksen uudistukset ovat tarpeellisia — mutta samanaikaiset noin 120 miljoonan euron leikkaukset ammatilliseen koulutukseen käytännössä kumoavat ne.

Mitä uudistuksia toisen asteen koulutukseen on suunniteltu?

Eduskunnalla on käsittelyssään kaksi lakiesitystä, joiden tarkoitus toteutuessaan on uudistaa toisen asteen opintoja. Yhtäältä tarkoitus on uudistaa ammatillista koulutusta niin, että se vastaisi entistä enemmän jatkuvan oppimisen ja täydennyskoulutuksen tarpeeseen. Toisaalta ammatillista koulutusta tulee muuttamaan myös oppimisen tuen uudistus, jonka myötä tuen painopistettä on tarkoitus siirtää ennaltaehkäisevään ryhmäkohtaiseen tukeen yksilölle tarjotun tuen sijasta.

Kirkkonummen Sanomissa (23.10.2024) haastateltiin meneillään olevista uudistuksista opetusministeri Anders Adlercreutzia, joka iloitsi siitä miten toisen asteen opetus voi uudistusten jälkeen vastata paremmin nykyisiin työelämän tarpeisiin ja tukea oppilaiden valmistumista. Olemme samaa mieltä siitä, että lakiuudistukset ovat hyviä ja tarpeellisia. Huolta kuitenkin herättävät ammatillisen koulutuksen rahoituksen samanaikaiset leikkaukset. Koulutukseen on suunniteltu noin 120 miljoonan leikkauksia. Kymmenen miljoonan euron lisärahoitus näiden lakiesitysten toteutukseen ei paikkaa näitä leikkauksia, vaan jo aiemmin alirahoitettu ammatillinen koulutus jää tämän hallituksen jäljiltä entistä heikompaan asemaan.

Säästöt vaikuttavat siis auttamatta myös oppivelvollisiin.

Miksi leikkaukset kumoavat uudistukset?

Hallitus on puolustellut ammatilliseen koulutukseen kohdistamiaan leikkauksiaan sillä, että ne eivät kohdistuisi oppivelvollisten nuorten koulutukseen. Koulutuksen järjestäjät eivät kuitenkaan järjestä opetusta erikseen oppivelvollisille ja esimerkiksi alaa vaihtaville aikuisille, vaan opetus tapahtuu samoissa ryhmissä, samoissa tiloissa ja samoilla välineillä sekä perustutkinto-opiskelijoille että aikuisopiskelijoille. Säästöt vaikuttavat siis auttamatta myös oppivelvollisiin.

Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa on yhä vaikeammassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Merkittävä osa erityisen ja vaativan tuen koulutuksesta toteutetaan ammattioppilaitoksissa ja tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä kasvaa koko ajan. Leikkaukset vaarantavat mahdollisuudet pitää kaikki nuoret mukana koulutuspolulla. Lisäksi on erittäin lyhytnäköistä vaikeuttaa alan vaihtamista tai tarvittavan lisäpätevyyden hankkimista ammatillisten opintojen kautta tilanteessa, jossa monilla aloilla kärsitään osaavan työvoiman puutteesta.

On siis selvää, että jos mitään helppoja säästökohteita on edes ollut, ne säästöt on jo tehty ennen tulevia uusia leikkauksia.

Miten leikkaukset vaikuttavat Omniaan?

Kirkkonummella, Espoossa ja Kauniaisissa toimivassa ammatillista koulutusta tarjoavassa koulutuskuntayhtymä Omniassa tulevaisuutta suunnitellaan hyvin haastavista taloudellisista lähtökohdista. Varsinaisten leikkausten lisäksi on päättymässä määräaikaisia lisärahoituksia esimerkiksi lähihoitajien koulutukseen ja oppisopimuskoulutuksiin. Lisäksi Omnian valtionosuusrahoitus vuodelle 2024 oli ennakoimattomasti lähes kuusi miljoonaa euroa pienempi kuin toteutuneet opiskelijavuodet ja alueen koulutustarve antoivat odottaa. Tämä rahoituksen vähennys johti Omniassa rankkaan talouden ja toiminnan sopeuttamiseen, jossa ei vältytty myöskään irtisanomisilta. On siis selvää, että jos mitään helppoja säästökohteita on edes ollut, ne säästöt on jo tehty ennen tulevia uusia leikkauksia.

Kokonaisuutena siis nämä askeleet eteenpäin eivät paikkaa hallituksen samaan aikaan taaksepäin ottamia askelia. Ammatillinen koulutus tarvitsee ja ansaitsee leikkauksien sijaan taloudellista vakautta ja riittäviä lisäresursseja tärkeän ja yhä haastavamman tehtävänsä hoitamiseen.

Opetusministeri vastasi kirjoitukseemme — ja vastasimme takaisin: Koulutusko erityissuojelussa? Laajemman kuvan siitä, miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä varhaiskasvatuksesta elinikäiseen oppimiseen, löydät kirjoituksesta Koulutus on kunnan tärkein tehtävä. Kaikki koulutuskirjoitukseni ovat opetus-kategoriassa.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Vastuu on meidän aikuisten

Sat, 05 Oct 2024 00:00:00 GMT

Kriisien maailmassa kasvaminen

Finanssikriisi, korona, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, hyytynyt talouskasvu, valtion ja kuntien velkaantuminen, karkaavat asuntojen hinnat, laskeva koulutustaso, hiipuva syntyvyys ja heikko väestörakenne, nuorten kasvava väkivalta, raju kiusaaminen, turvattomuuden tunne, ilmastonmuutos, luontokato. 2000-luku, ja erityisesti 2020-luku, on ollut täynnä kriisejä ja huonoja uutisia. Ei ole mikään ihme, että moni nuori voi huonosti.

Samaan aikaan Suomi on turvallisempi maa kuin koskaan. Ilmastonmuutos on yhä rajoitettavissa kahteen asteeseen. Luontokato on pysäytettävissä. Valtiontalouden tasapainottamiseen on yhä aikaa. Maahanmuutto on kasvamaan päin. Elintasomme on korkeampi kuin koskaan. Ja olemme tutkitusti maailman onnellisin kansa. Vaikka paljon pitää vielä tehdä, tilanne ei ole toivoton.

Mitä aikuisten vastuuseen kuuluu?

Yksi kaikkein tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia jälkikasvusta. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee jättää maailma parempaan kuntoon kuin missä sen saimme. Se kaikki lähtee siitä, millaista esimerkkiä lapsille ja nuorille näytämme. Mikäli aikuiset ovat toivottomia, mitä mahdollisuuksia nuorilla on? Samaan aikaan, mikäli me aikuiset emme ota nuorten huolenaiheita tosissamme ja näytä, että pyrimme tilannetta parantamaan, mitä toivoa nuorilla on?

Kaikkein huolestuttavinta yleisessä keskustelussa on kuitenkin tällä hetkellä se, miten moni yksinkertaistaa nuorten oireilun vain nuorten huonoksi käytökseksi tai jopa nuorten omaksi syyksi. Lapsilla ja nuorilla on kuitenkin erittäin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Suurin vastuu heidän maailmansa suunnasta on meillä aikuisilla.

Päivitetty 25.6.2026. Kanta ei ole muuttunut. Vastuu lasten ja nuorten maailmasta on edelleen meillä aikuisilla.

Olen kirjoittanut lasten ja nuorten tulevaisuudesta lisää: lapsista säästämisen seurauksista, koulutuksesta kunnan tärkeimpänä tehtävänä sekä Suomen tasa-arvoistumisesta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Ehdolla kunta- ja aluevaaleissa 2025 Kirkkonummella

Wed, 25 Sep 2024 00:00:00 GMT

Miksi olen ehdolla kuntavaaleissa 2025?

💚 Kasvava ja kestävä Kirkkonummi

Olen ehdolla kuntavaaleissa Kirkkonummella 2025. Politiikassa minulle tärkeintä on huolehtia lasten ja nuorten mahdollisuuksista. Pohjana tälle toimii elinvoimainen kunta, johon tarvitaan yrittäjyyttä, työpaikkoja ja kulttuuria. Kaiken tämän pitäisi tapahtua luonnon sallimissa rajoissa. Koska kyse on yhteisistä rahoista, pitää päätöksenteon olla avointa, läpinäkyvää ja demokraattista.

💚 Växande och hållbart Kyrkslätt

Jag kandiderar i kommunalvalet i Kyrkslätt 2025. Det viktigaste för mig i politiken är att ta vara på barns och ungas möjligheter. Grunden för detta är en levande kommun, som behöver företagande, jobb och kultur. Allt detta bör ske inom de gränser som naturen tillåter. Eftersom det handlar om gemensamma pengar måste beslutsfattandet vara öppet, transparent och demokratiskt.

Olen kirjoittanut vaaliteemoistani tarkemmin: varhaiskasvatuksen riittävyydestä, koulutuksesta kunnan tärkeimpänä tehtävänä sekä joukkoliikenteen kustannuskriisistä.

💸 Rahoitus

Kampanjointi ei ole ilmaista. Olenkin säästänyt itse jo pidemmän aikaa näihin vaaleihin. Vaalibudjettini ja toteutuneet kulut löydätkin aina täältä.

Aluevaalit 2025

💚 Kasvava ja kestävä Länsi-Uusimaa

Olen ehdolla aluevaaleissa Länsi-Uudellamaalla 2025. Sote-uudistuksen jäljiltä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueen vastuulle. Vaikka päätöksenteko siellä tapahtuukin koko alueen osalta, pitää myös Kirkkonummen olla edustettuna. Hyvinvointialueella päätetäänkin niin neuvoloista, koulujen oppilashuolloista kuin terveyskeskusten sijainneista, eikä sitä voi ohittaa, mikäli haluamme huolehtia siitä, että Kirkkonummi on elinvoimainen jatkossakin.

💚 Växande och hållbart Västra Nyland

Jag kandiderar i välfärdsområdesvalet i Västra Nyland 2025. Efter socialreformen överfördes social- och hälsovården till välfärdsregionens ansvar. Även om beslutsfattande där sker för hela regionen ska Kyrkslätt också vara representerat. Välfärdsområdet beslutar om saker som barnhälsomottagningar, skolelevvård och lokalisering av vårdcentraler, och det går inte att bortse från om vi vill säkerställa att Kyrkslätt förblir levande i framtiden.

🔗 Linkkejä

Vaalikoneet

Yksi eniten aikaa vievistä yksittäisistä asioista vaaleissa on vaalikoneiden täyttäminen. Alta löydätkin linkit kaikkiin vastauksiini eri koneissa.

Vastaukseni Ylen kuntavaalikoneeseen suomeksi, på svenska tai in english
Vastaukseni Ylen aluevaalikoneeseen suomeksi, på svenska tai in english
Vastaukseni Länsiväylän kuntavaalikoneeseen
Vastaukseni Länsiväylän aluevaalikoneeseen

Sitoumukseni

Vaaleissa useat eri järjestöt lähestyvät ehdokkaita erinäisten sitoumusten muodossa. Alta löydät allekirjoittamani sitoumukset.

Sitoumukseni ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseen Setan sivuilla
Lastensuojelun keskusliiton sitoumus kuntavaaleissa ja aluevaaleissa
Suomen luonnonsuojeluliiton sitoumus lähimetsien suojelemiseksi kuntavaaleissa

Muita linkkejä

Ehdokassivuni TEKin ehdokasgalleriassa suomeksi, på svenska ja in english

Päivitetty 30.9.2026. Minut valittiin Kirkkonummen kunnanvaltuustoon. Aluevaaleissa en tullut valituksi.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Lapsista säästäminen ei kannata varhaiskasvatuksessa

Wed, 21 Aug 2024 00:00:00 GMT

Petteri Orpon hallitus aikoo poistaa kunnilta velvoitteen tehdä kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman ja päiväkotikohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat. Sekä Opetushallitus että Varhaiskasvatuksen opettajien liitto ovat kritisoineet näitä toimia. Kuntakohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien poiston opetusministeri Anders Adlercreutz kertoi perustuvan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) selvitykseen, mutta myös Karvi on kritisoinut kuntakohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien lakkauttamista. (HS 30.7.2024)

Mitkä ovat todelliset säästöt?

Hallituksen mukaan kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman tekemisestä luopumalla kunnat säästäisivät 1,8 miljoonaa euroa vuodessa. Se tarkoittaa alle 6 000 euroa säästöä vuosittain per kunta. Vertailuna todettakoon, että yksinään Kirkkonummi käyttää vuosittain noin 28 miljoonaa euroa vuodessa varhaiskasvatukseen.

Mitä käytännön haittoja suunnitelmien poistamisesta seuraa?

Mikäli kuntakohtaisista varhaiskasvatussuunnitelmista luovutaan, joutuu jokainen päiväkoti perustamaan oman toimintansa kansalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tämä tarkoittaa lisää suunnittelutyötä päiväkotien henkilökunnalle. Kunnalliset varhaiskasvatussuunnitelmat toimivat myös työkaluna varhaiskasvatuksen laadun yhtenäistämiseen kunnan eri päiväkotien välillä, ja ne ovat myös tärkeä työkalu kunnassa sijaitsevien yksityisten päiväkotien, joita on noin 30% päiväkotipaikoista, laadun valvontaan.

Päiväkotikohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien poistolla puolestaan hallitus arvioi säästettävän 44 000 euroa vuodessa koko maan osalta. Se tarkoittaa alle 200 euroa per kunta per vuosi.

Yhdenvertaisuussuunnitelman on kuitenkin tärkeää olla päiväkotikohtainen, sillä jokainen päiväkoti on erilainen niin lasten, vanhempien kuin työntekijöidenkin osalta. Pahimmillaan yhdenvertaisuustyön lopettaminen voisi johtaa siihen, ettei päiväkodissa osattaisi huomioida erilaisten lasten tarpeita, jonka sitten yhteiskunta maksaisi myöhemmässä vaiheessa kun lapset eivät pääse aloittamaan koulussa samalta viivalta.

Kirkkonummi voi onneksi olla näissä asioissa hallitusta viisaampi, ja tehdä nämä suunnitelmat jatkossakin. Muut kunnat, joiden kanssa kilpailemme lapsiperheistä, tulevat varmasti niin toimimaan. Käytännössä tällä toimella hallituksen säästö onkin vain siirto budjetista toiseen, valtiolta kunnalle, laskun maksaa sama veronmaksaja joka tapauksessa.

Päivitetty 25.6.2026. Hallitus vei leikkaukset läpi. Kanta ei ole muuttunut — kunnilta riisuttiin arvokkaita laadunvarmistustyökaluja marginaalisilla säästöillä.

Olen kirjoittanut lisää varhaiskasvatuksesta: kotihoidon tuen kuntalisästä, varhaiskasvatuksen kerhotoiminnasta, varhaiskasvatuksen riittävyydestä sekä siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä. Lue lisää varhaiskasvatusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Osuuskauppavaalit koskettavat meitä kaikkia

Thu, 04 Apr 2024 00:00:00 GMT

VBO:n osuuskauppavaalit kannattaa käydä äänestämässä — alle 20 prosentin äänestysprosentilla yksittäinen ääni vaikuttaa lopputulokseen poikkeuksellisen paljon. Nyt huhtikuussa käydään Varuboden-Oslan osuuskauppavaalit, joissa valitaan VBO:n edustajisto seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Edustajisto pääsee vaikuttamaan sekä VBO:n että laajemmin SOK:n toimintaan ja edustaa kaikkia asiakasomistajia osuuskaupan suuntaan.

Miksi osuuskauppa on erilainen kuin tavallinen kauppa?

Osuuskaupat ovat siitä erilaisia kauppoja, että osuuskuntina niiden tehtävä ei ole tuottaa osakkeenomistajille voittoa, kuten yritysten, vaan hankkia osuuskunnan jäsenille palveluita ja/tai tuotteita edullisesti. Varuboden-Oslan ja muiden SOK:n osuuskauppojen osalta se tarkoittaa ensisijaisesti elintarvikkeita. Varuboden-Osla voisi siis hyvin helpottaa asiakasomistajiensa tilannetta näinä tiukkoina aikoina, alentamalla entisestään elintarvikkeiden hintoja.

Osuuskaupat vaikuttavat muillakin tavoilla paikallisesti. Ne ovat merkittäviä työnantajia, esimerkiksi VBO työllistää melkein 1000 henkilöä. VBO myös tukee paikallisia yrittäjiä, suosiessaan lähiruokaa. Osuuskauppa voi edistää terveellisiä ja kestäviä valintoja esimerkiksi hinnoittelulla. Lähikauppa voi tukea kylien elinvoimaisuutta kokoamalla useampia palveluita saman katon alle. Osuuskaupan edustajistossa on mahdollista vaikuttaa näihin ja moniin muihin asioihin!

Miten voit vaikuttaa äänestämällä?

Vaikka osuuskaupan edustajisto käyttää merkittävää valtaa, oli edellisissä vaaleissa äänestysprosentti alle 20. Näissä vaaleissa jokaisella äänellä on siis merkitystä, muistathan käyttää sen!

Alle 20 prosentin äänestysprosentti tarkoittaa käytännössä, että murto-osa asiakasomistajista päättää koko edustajiston kokoonpanosta. VBO:lla on noin 80 000 asiakasomistajaa — jos äänestää alle viidennes, on lopputulos laskettavissa muutamilla tuhansilla äänillä. Toisin sanoen yksittäinen ehdokas voi tulla valituksi sadoilla äänillä. Tämä on poikkeuksellista missä tahansa vaaleissa: harvoin yksi ihminen pystyy noin helposti vaikuttamaan lopputulokseen. Osuuskauppavaalit ovat siinä mielessä hyvä muistutus siitä, että äänestäminen kannattaa aina.

Päivitetty 15.9.2026. Vaalit pidettiin huhtikuussa 2024 ja äänestysprosentti nousi 22,4:ään edellisten vaalien 15,6:sta. Ennakoimani alle 20 prosentin raja siis ylittyi, mutta laskelman ydin pätee yhä: neljä viidestä asiakasomistajasta jätti äänestämättä, ja edustajistoon pääsi edelleen muutamilla sadoilla äänillä. Seuraavat osuuskauppavaalit käydään vuonna 2028.

Lue lisää kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista ja Kirkkonummen tulevaisuudesta: miksi kunnan pitää suunnitella pitkäjänteisesti, vastuu on meidän aikuisten sekä luontomme on valttimme vuodesta toiseen.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Luontomme on valttimme - vuodesta toiseen

Wed, 31 Jan 2024 00:00:00 GMT

Lähiluonto on Kirkkonummen tärkein vetovoimatekijä — ja kunnan päätösten on heijastettava sitä joka kerta, kun kaavoitetaan tai budjetoidaan.

Mitä osallistava budjetointi kertoo kuntalaisista?

Kirkkonummella on alkanut osallistavan budjetoinnin äänestys ja siinä näkyy jälleen kerran se, että lähiluonto on yksi tärkeimmistä asioista kuntalaisille. Käytännön esimerkki tästä on Kirkkolaaksonpuisto ja keskusurheilupuisto, joita on viime vuosina laitettu kattavasti uuteen kuntoon, avoimiksi nurmialueiksi muovitetuilla leikkipaikoilla. Osallistuvan budjetoinnin ideoista 15 oli erilaisia keinoja lisätä alueelle puustoa, pensaita, kukkia tai muuta luontoa. Kaiken kaikkiaan lähes puolet ehdotuksista liittyy lähiluonnon parantamiseen tai luonnossa liikkumiseen.

Mitä metsästrategian kysely osoitti?

Sama oli nähtävissä kun kunta teetti kyselyn uudesta metsästrategiasta ja vastaajista 90% oli sitä mieltä, että luonnon virkistysarvot ovat tärkeämpiä kuin siitä mahdollisesti saatavat tulot. Sama toistui myös avoimissa kommenteissa. Metsien osalta toivotaan ensisijaisesti suojelua ja virkistyskäyttöä. Yksi hieno esimerkki oli ajatus siitä, että Kirkkonummella voisi olla joku päivä ikimetsää. Kuvitelkaa, jos sellaista nähdäkseen ei tarvitsisi mennä Itä-Suomeen, vaan riittäisi puolen tunnin junamatka Suomen pääkaupungista.

Sama on usein havaittavissa kun keskustelee kuntaan muuttaneiden kanssa; tänne muutetaan, koska halutaan asua lähellä luontoa, mutta silti lähellä töitä ja palveluita. Sama todetaan hyvin myös Kirkkonummen kuntastrategiassa, jossa ensimmäinen tekijä strategian onnistumiselle on “Luonnonläheisyys on lumovoimatekijämme”. Ja kuten sekä metsästrategian kyselystä että osallistavan budjetoinnin ideoista taas nähdään, se on yhä tärkeimpiä asioita kunnassamme.

Miten luonto näkyy kunnan päätöksenteossa?

Tässä on nyt kunnalle kaksi selkeää kehityskohdetta, metsämme ja Kirkkolaaksonpuisto, sekä selvä viesti siitä, että kuntastrategiassa on ykköstekijämme tunnistettu oikein. Nyt lähiluonnosta pitääkin muistaa pitää huolta kaikessa kunnan päätöksenteossa.

Päivitetty 25.6.2026. Kirkkonummi on uudistamassa kuntastrategiaansa — on tärkeää, että luonnonläheisyys säilyy strategian kärkitavoitteena myös uudessa strategiassa.

Lähiluonnosta ja kaavoituksesta olen kirjoittanut lisää: lähiluonnon vaalimisesta koulujen ja päiväkotien lähellä, kasvavan kunnan tarpeesta elinvoimaiselle keskustalle sekä Lähteelän hankinnasta yhteiseksi rannikkoalueeksi.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Uusi vuosi, tuttu talvikunnossapito

Sat, 20 Jan 2024 00:00:00 GMT

Kirkkonummen talvikunnossapito on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kannalta riittämätöntä — ja sama ongelma toistuu vuodesta toiseen. Nyt kun ollaan jo pitkällä talvessa, pääsee taas huomaamaan, miten erilainen kunta Kirkkonummi on talvella kuin kolmena muuna vuodenaikana. Talvisin täällä liikkuminen on nimittäin monin verroin vaikeampaa, ellei suorastaan mahdotonta.

Millainen tilanne tänä talvena on ollut?

Tänä talvena kunnossapito toimi alkuun kohtuullisesti, kunnes ensimmäiset suojasäät tulivat juuri ennen joulua. Tässä kohtaa päästiin ensin nauttimaan paksusta kerroksesta loskaa, joka sittemmin päästettiin jäätymään epätasaisemmaksi alustaksi kuin Helsingin mukulakivikadut. Pahimmillaan oli jopa kokonaisia päiviä, kun edes keskustan lähialueilla ei oltu aurattu autoteitä.

Jalankulkijoille se olikin vain alkusoittoa. Sen jälkeen on nähty niin monta päivää aurausta odottaneet kevyen liikenteen väylät; hetkessä jään läpi sulaneet hiekoitukset; autotieltä auratut lisänietokset; risteyksissä odottavat lumivallit; olemattoman kapeiksi auratut tiet kuin tiet, jotka muistuttavat enemmän perunapeltoja kuin liikkumiseen tehtyjä reittejä. Työntele siinä sitten lasta rattaissa päiväunille, kun hän saa kävelystä todennäköisemmin aivotärähdyksen kuin riittävän levon.

Miten asiat voisivat olla toisin?

Asiat voisivat olla myös toisin. Esimerkiksi Oulussa, jossa muuten asutaan väljemmin kuin meillä, annetaan kevyelle liikenteelle paljon suurempi prioriteetti ja se näkyykin paikallisten liikkumisessa. Ja vaikka tavoitteena ei olisi suurempi arkiliikunnan määrä, pitäisi minimitason olla siinä, että tiheimmin asutuilla alueilla pystyisi jokainen kulkemaan ilman autoa.

Mitä jos ensi talvena kokeiltaisiin miltä tuntuu, kun talvikunnossapitoon panostetaan riittävästi?

Päivitetty 25.6.2026. Ongelma on edelleen ajankohtainen — talvikunnossapidon taso vaihtelee vuosittain eikä rakenteellinen muutos ole näköpiirissä.

Liikenteestä ja infrastruktuurista olen kirjoittanut lisää: pyöräilyn ja kevyen liikenteen infrastruktuurista sekä joukkoliikenteen kustannuskriisistä. Lue lisää liikennettä käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kunnan pitää suunnitella pitkäjänteisesti

Mon, 25 Sep 2023 00:00:00 GMT

Kunnan päätösten vaikutukset näkyvät vuosikymmenien päähän — siksi palveluverkkoa pitää kehittää pitkäjänteisesti eikä vain reagoida yksittäisiin kiistoihin. Kirkkonummen palveluverkkoselvitys on puhuttanut julkaisemisensa jälkeen paljon. Sen jälkeen kun siitä uutisoitiin Kirkkonummen Sanomissa, on erityisesti mainintaan Laajakallion koulusta kiinnitetty huomiota. Nyt koulun säilyttämisen puolesta on tehty myös adressi, joka kerää nimiä hyvää vauhtia.

Miksi pitkäjänteinen suunnittelu on tärkeää?

Itsessään selvityksen tekeminen on loistava asia. Kun kunnassa tehdään päätöksiä eri alueiden kaavoista tai kiinteistöjen hankkimisesta ja kunnostamisesta, päätökset vaikuttavat kunnan toimintaan vuosikymmeniä. Mikäli päätösten vaikutuksia ei arvioida, ei voida tietää vievätkö ne kuntaa haluttuun suuntaan. Kunta pystyy kuitenkin omilla toimillaan vaikuttamaan mitä enimmissä määrin sekä siihen, kuinka paljon ihmisiä alueella asuu sekä siihen millaisia, ja miten paljon, palveluita asukkaille on tarjolla.

Millaista Kirkkonummea haluamme rakentaa?

Selvityksessä olevat toimenpide-ehdotukset perustuvat erilaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuskuviin, skenaarioihin. Esimerkiksi Laajakallion koulun muuntaminen isommaksi päiväkodiksi perustuu hyvältä vaikuttaviin skenaarioihin, joissa Keskustan alueen lapsimäärät kasvavat seuraavan 20 vuoden aikana. Vaikuttaisikin siltä, että toimenpide-ehdotusten pohjana on se, että päiväkodeista loppuu kapasiteetti ja kouluissa sitä riittäisi ilman Laajakallion koulua. Toki lapsiperheet usein myös tarkastelevat asuinaluetta valitessaan alueen palveluita, kuten kouluja ja päiväkoteja, jolloin koulun lakkauttaminen saattaisi katkaista hyvän väestökasvun.

Nyt onkin oiva tilaisuus kunnan päättäjille näyttää, haluammeko rakentaa Kirkkonummea, jossa kaikki on isoa ja keskitettyä vai haluammeko enemmän Laajakallion ja Sundsbergin kaltaisia pienempiä kyliä. Itse olen aina mieltänyt kylämäisyyden vahvuudeksemme.

Päivitetty 25.6.2026. Laajakallion koulu säilytettiin. Hyvä ratkaisu.

Olen kirjoittanut kunnan pitkäjänteisestä kehittämisestä lisää: kasvavan kunnan tarpeesta elinvoimaiselle keskustalle, sivistyksen talo Lyyran mahdollisuuksista sekä siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Puheilla muovaamme todellisuutta

Thu, 07 Sep 2023 00:00:00 GMT

Päivitetty 25.6.2026. Kirjoitin tämän tekstin syyskuussa 2023 ja suhtauduin varovaisen toiveikkaasti Orpon hallituksen rasismitiedonantoon. Toiveikkuus osoittautui ennenaikaiseksi — hallitus ei ole seurannut tiedonannon henkeä, vaan maahanmuuttopolitiikka on tiukentunut ja rasisminvastainen työ on jäänyt taka-alalle. Tekstin ydinargumentti kielen merkityksestä on silti edelleen ajankohtainen.

Rasismia ei voida torjua kieltämällä pelkät seuraukset — tarvitaan puuttumista juurisyihin, ja se alkaa kielestä. Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa, eli tuttavallisemmin rasismitiedonanto, on tärkeä askel yhteiskuntamme suhtautumisessa rasismiin. Kuten tiedonannossa todetaan, on meillä ongelmia rakenteellisen rasismin ja syrjinnän kanssa, eikä niiden kieltäminen edesauta niiden korjaamista.

Miksi juurisyihin pitää puuttua?

Kun rasismia lähdetään nyt torjumaan ja sen vastaisia toimia toteuttamaan, on tärkeää muistaa tarttua rasismin juurisyihin eikä pelkkiin seurauksiin. Mikäli keskitymme vain rikoslain päivittämiseen ja asioiden kieltämiseen, ei rasismi tule juurikaan vähenemään. Toki rasismi ei todennäköisesti ole täysin poistettavissa oleva ongelma, mutta paljon voimme sen suhteen asioita parantaa.

Ja kuten talousasiantuntijat osaavat kertoa, me tarvitsemme merkittävästi lisää työperäistä maahanmuuttoa.

Mitä antirasismi käytännössä tarkoittaa?

Rasismin torjuminen, eli antirasismi, on siitä hyödyllistä, että se auttaa sekä suomalaisia että ulkomaalaistaustaisia, oli sitten kyse turvapaikanhakijoista tai työn perässä muuttaneista. Sitä mukaa kun rasismi vähenee, vähenee heidän kokemansa toiseus ja syrjäytyminen ja helpottuu meidän kaikkien osalta kotoutumiseen liittyvistä ongelmista puhuminen. Onkin hienoa, että uusi hallitus tarttuu tähän jo viime kaudella aloitettuun työhön! Vaikkakin vasta suuren julkisen paineen jälkeen. Ja kuten talousasiantuntijat osaavat kertoa, me tarvitsemme merkittävästi lisää työperäistä maahanmuuttoa.

Rasismi ja siihen liittyvät puheet voivat myös konkreettisesti vaarantaa turvallisuutemme. Tästä esimerkkinä KRP:n äärioikeistolaiseksi määrittelemä väestönvaihtoteoria on johtanut siihen, että Lahdessa on nyt terrorismiepäily, jossa epäillyt ovat varautuneet aseellisesti väestönvaihdon vastustamiseen.

Seuratkaamme valtioneuvoston esimerkkiä kohti rasismista vapaata Kirkkonummea.

Olen kirjoittanut maahanmuuttokeskustelusta laajemmin: maahanmuuttokeskustelusta yleisesti sekä maahanmuuton neljästä sitkeimmästä myytistä. Sanat merkitsevät myös siinä, miten kunta viestii arvoistaan: Kirkkonummi sanoo kaikille: sinä kuulut tänne.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Ennen oli paremmin

Fri, 16 Sep 2022 00:00:00 GMT

Kirkkonummen liikenneinfra on rakennettu yksityisautoilun ehdoilla — ja se haittaa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja lapsiperheitä eniten. Siis kevyelle liikenteelle eli esimerkiksi jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Nykyään autoilu tuntuu keskeisemmältä ja keskeisemmältä osalta elämäämme, ja sillä perustellaan jo asuntojen kaupaksi menoa. Moneen ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi autoa, vaikka se on usein jopa osasyy ongelman muodostumiseen. Entä jos miettisimmekin ratkaisuja hieman toisesta kulmasta?

Onko auto pakollinen työmatkalle?

Ensimmäinen ja myös yleisin syy matkustamiseen minnekään on mennä töihin. Reilu 60% kunnan työssäkäyvistä käykin pääkaupunkiseudulla töissä ja heistä lähes puolet Espoossa. Töihin on tietenkin pakko päästä, mutta auton ei tarvitse olla kaikille ensisijainen kulkuneuvo. Espooseen esimerkiksi voisi mennä pyörällä, vaikka ympäri vuoden, kunhan infra on kunnossa. Tätä on jo Oulussa hyvällä menestyksellä tehty, eikä se olisi Kirkkonummellakaan mahdottomuus. Toinen vaihtoehto olisi julkinen liikenne, jossa kärsitään eräänlaisesta noidankehästä. Kun bussi- tai junamatkat eivät osu juuri oikein omalle kohdalle, kulkee herkemmin omalla autolla, ja kun useampi kulkee omalla autolla, muuttuu julkinen liikenne vähemmän kannattavaksi ja sitä karsitaan.

Mitä jos lähipalvelut olisivat oikeasti lähellä?

Lapsiperheille toinen lisätarve liikkumiselle on lasten harrastukset. Varsinkin, kun lapset pitää ensin saada koulun jälkeen kotiin ja myöhemmin illalla kuljetettua harrastuksiin ja takaisin. Mutta jos harrastukset olisivatkin koulupäivän yhteydessä, esimerkiksi koulun jälkeen samalla alueella, vähenisi kuljetusten tarve reippaasti.

Erityisesti päiväkoti-ikäisiä lapsia pitää kuljettaa päiväkotiin ja takaisin eikä heitä voi lähettää yksin matkaan.

Josta päästäänkin seuraavaan lapsiperheiden liikkumisen tarpeeseen eli koulu- ja päiväkotikuljetuksiin. Vaikka kunnan kannalta pienempien koulujen ja päiväkotien sulkeminen ja oppilaitosten keskittäminen olisikin kannattavaa, se ei helpota lapsiperheiden arkea. Erityisesti päiväkoti-ikäisiä lapsia pitää kuljettaa päiväkotiin ja takaisin eikä heitä voi lähettää yksin matkaan. Mitä lyhyemmät kuljetusmatkat ovat, sitä korkeampi kynnys sinne on mennä autolla, jolloin myös vältytään saattoliikenteen ongelmilta.

Kaupunkikeskustat ja liikkumisen kustannukset

Kirkkonummellakin on keskustan alue muuttunut vuosien varrella merkittävästi ja muuttuu edelleen. Pysäköintimahdollisuuksia on tullut lisää, mutta samaan aikaan useampi kauppa on suljettu kuin avattu. Samaan aikaan maailmalla siirrytään enemmän ja enemmän autottomiin keskusta-alueisiin ja myös suomalaisissa tutkimuksissa todetaan, että pyöräilijät ja jalankulkijat tuovat kivijalkaliikkeisiin enemmän rahaa kuin autolla liikkuvat. Mitä jos ydinkeskustassakin sovellettaisiin enemmän samanlaista ajatusmaailmaa? Miltä Kirkkonummen keskusta sen jälkeen näyttäisi?

Liikkumattomuuden arvioidut kustannukset valtiolle ovat 3,2 - 7,5 miljardia euroa vuodessa.

Viimeisimmän henkilöliikennetutkimuksen mukaan jo alle 3 kilometrin matkoilla auto on ensisijainen kulkuneuvo. Sama toistuu matka-ajan perusteella alle 10 minuutin matkoilla. Samanaikaisesti Liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuksen mukaan liikkumattomuuden arvioidut kustannukset valtiolle ovat 3,2 - 7,5 miljardia euroa vuodessa. Pyöräilyn ja jalankulun merkitys terveydelle onkin valtava ja vaikka autoilu tuokin suuren vapauden liikkumiseen, se voi myös olla vaarallista kevyelle liikenteelle, kuten kuka vain Porkkalanniemessä kävellyt tai pyöräillyt voi oman kokemuksensa perusteella todeta.

Kultaista keskitietä odotellessa, yritetään kaikki olla hieman vähemmän kiireisiä ja varata aikaa myös itse matkalle.

Päivitetty 25.6.2026. Tilanne ei ole olennaisesti muuttunut — Kirkkonummen liikenneinfra on edelleen yksityisautoilun ehdoilla rakennettu. Tekstin argumentti on edelleen ajankohtainen.

Joukkoliikenteestä ja infrastruktuurista olen kirjoittanut lisää: joukkoliikenteen kustannuskriisistä, Länsirata-äänestyksestäni sekä talvikunnossapidon ongelmista. Lue lisää liikennettä käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Lähiluontoa pitää vaalia

Sat, 21 May 2022 00:00:00 GMT

Keijukaispuiston metsä on lähiluontoa, jota ei pidä kaataa — lähialueen koulu ja päiväkoti käyttävät sitä lähes päivittäin, eikä lähistöltä löydy vastaavaa korvaavaa aluetta.

Mitä Keijukaispuistossa tapahtuu?

Kirkkonummen kaavoitusohjelmasta löytyy hankekortti nimeltään Keijukaispuisto. Alue sijaitsee Laajakallion koulun ja matonpesupaikan välillä. Hankekortissa alueen rakentamista perustellaan lausein "Puiston käyttö virkistykseen on vähäistä" ja "Alueen lähistöllä sijaitsevat hyvät ulko- ja virkistysmahdollisuudet". Pieni ja harmittoman näköinen kaavoitusalue on kuitenkin kokoaan tärkeämpi.

Miksi tämä metsä on erityisen arvokas?

Laajakallion koulu ja päiväkoti retkeilevät metsässä lähes päivittäin. Metsään on myös tehty luontopolku ja ulkoluokkahuone. On hienoa, että päiväkodissa ja koulussa pystytään tutustuttamaan lapsia luontoon ja siellä kasvaviin kasveihin. Laajakallion päiväkoti on lisäksi erikoistunut ympäristökasvatukseen. Olen itsekin käynyt luontopolulla perheeni kanssa, ja lapsista se onkin erittäin mielenkiintoinen. Väitän siis, ettei puiston käyttö todellakaan ole vähäistä.

Laajakallion alueella yleisesti on kaadettu melkein kaikki metsäalueet, erityisesti kallion itäpuolelta, jossa Keijukaispuistokin sijaitsee. Vaikka Heikkilän alueen metsät ovatkin suhteellisen lähellä, sinne on kaavoitettu paljon asuinrakentamista lähivuosille, eikä sinnekään oletettavasti suurempia metsiä jää. Kuitenkaan, mikään muu metsä ei ole koululle ja päiväkodille yhtä saavutettavissa, eikä voi nykyistä korvata.

Täytyykö jokainen metsä kaataa?

Kirkkonummi on pinta-alaltaan suuri paikkakunta. Vaikka asutusta kannattaa rakentaa hyvien yhteyksien, kuten junaradan, varrelle, ei kaikkea metsää silti tarvitse kaataa. Kyselyissä kuntalaisille lähiluonto ja metsät nousevat toistuvasti yhdeksi suurimmista vetovoimistamme. Mitä jos huolehtisimme siitä, että lähiluontoa löytyy myös jatkossa?

Tämä tieto ei voi olla irrallaan kaavoituspäätöksistä. Jos lähiluonto on se syy, miksi ihmiset valitsevat Kirkkonummen, on johdonmukaista suojella sitä myös silloin, kun yksittäinen hanke tuntuu pieneltä. Kerran kaadettu metsä ei kasva takaisin vuosikymmeniin. Keijukaispuiston kokoinen pala voi tuntua marginaaliselta, mutta se on osa isompaa kaavaa: minkälainen kunta haluamme olla?

Päivitetty 15.9.2026. Keijukaispuisto päätettiin säilyttää metsänä, eikä hanke ole enää kaavoitusohjelmassa. Hyvä ratkaisu — luontopolku ja ulkoluokkahuone ovat edelleen koulun ja päiväkodin käytössä.

Olen kirjoittanut lähiluonnosta ja kaavoituksesta lisää: luontomme on valttimme vuodesta toiseen, kasvavan kunnan tarpeesta elinvoimaiselle keskustalle sekä Lähteelästä — Kirkkonummen rannikon yhteisestä helmestä.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Terveys kuuluu kaikille

Wed, 19 Jan 2022 00:00:00 GMT

Yksi käytännön asia mistä tulevat aluevaltuustot päättävät, on sote-palveluiden asiakasmaksut. Yleensä asiakasmaksuja käytetäänkin talouden sopeuttamiseen, sillä sitä kautta saadaan helposti lisää tuloja palvelun järjestäjälle. Ne ovat kuitenkin myös eriarvoistavia ja nostavat pitkässä juoksussa menoja.

Miksi asiakasmaksut ovat ongelma?

Maksut eivät yleensä julkisella puolella ole kovin suuria, jos niitä vertaa yksityiseen terveydenhuoltoon. Esimerkiksi lääkärikäynti saa julkisella maksaa enintään noin 20 euroa, kun taas yksityisellä lääkärikäynnin hinta alkaa helposti 50–70 eurosta. Palvelumaksuissa pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että erityisen paljon julkisia sote-palveluja käyttävät ne, jotka ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa. Esimerkiksi meillä Länsi-Uudellamaalla asuu yli 40 000 pienituloista. Jokainen käynti, joka jää väliin taloudellisista syistä, johtaa pahimmillaan huomattavasti kalliimpaan erikoissairaanhoidon tarpeeseen. Lisäksi jokaiseen maksuun sisältyy oikeus oikaisuvaatimukseen, joita sitten Perusturvajaostossa käsittelemme usean hengen voimin.

Mitä asiakasmaksujen poistaminen tuottaisi?

Poistamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut, säästämme byrokratiassa. Lisäksi pääsemme hoitamaan ongelmia ennen kuin niistä tulee merkittäviä. Ja tärkeimpänä varmistamme, ettei kukaan jää ilman hoitoa taloudellisista syistä.

Kuka hyötyisi eniten? THL:n tutkimusten mukaan noin joka kymmenes suomalainen on jättänyt lääkärissä käymättä kustannusten takia. Pienituloisilla ja pitkäaikaissairailla osuus on selvästi suurempi. Juuri nämä ihmiset ovat niitä, jotka useimmin tarvitsisivat apua — ja joille se tulee kalleimmaksi, jos hoitoa lykätään. Asiakasmaksujen poisto ei siis ole vain periaatekysymys, se on myös taloudellisesti viisaampaa kuin antaa pienten ongelmien kasvaa suuriksi.

Pidetään huolta meistä kaikista!

Päivitetty 15.9.2026. Asiakasmaksut ovat kehittyneet päinvastaiseen suuntaan kuin tässä esitin: Länsi-Uudenmaan aluevaltuusto päätti joulukuussa 2025 korotuksista, jotka tulivat voimaan vuoden 2026 alussa. Kanta ei ole muuttunut — maksut ovat edelleen eriarvoistavia ja siirtävät kustannuksia kalliimpaan erikoissairaanhoitoon.

Olen kirjoittanut sote-uudistuksesta laajemmin: soten merkityksestä hyvinvointiyhteiskunnalle, mitä tapahtuisi ilman terveyskeskusta sekä aikuisten vastuusta antaa nuorille parempi tulevaisuus.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Sote on hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi

Mon, 20 Dec 2021 00:00:00 GMT

Sosiaali- ja terveydenhuolto on kallista. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos meillä ei ole hyvin toimivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, voimmeko enää kutsua maatamme hyvinvointivaltioksi?

Miksi sosiaali- ja terveydenhuolto on kriisissä?

Usein julkisuudessa puhutaan talouden sopeuttamisesta, korkeasta velkaantumisasteesta ja julkisten instituutioiden menoista. Mutta entä kolikon kääntöpuoli? Jo ennen koronaa meillä oli pulaa hoitajista ja lääkäreistä, ja tilanne on siitä vain pahentunut. Tukitoimintoja on karsittu ja lääkärit tekevät hallinnollisia töitä. Sairaanhoitajille maksetaan liian matalaa palkkaa työn vaativuuteen ja koulutustasoon nähden. Hoitovelka kasvaa päivä päivältä, kun teho-osastot ovat täynnä koronapotilaita ja hoitajia joudutaan siirtämään akuutissa tarpeessa pois omilta osastoiltaan. Mielenterveysongelmat yleistyvät ja ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät kasvavat. Nuoret syrjäytyvät ja voivat pahoin. Onko meillä varaa olla korjaamatta näitä ongelmia?

Mitä sote-panostukset oikeasti tuottavat?

Panostamalla hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin varmistamme sen, että apua saa jatkossakin. Tarjoamalla mielenterveyspalveluita saamme kiinni ongelmista kun niistä voi vielä selviytyä. Huolehtimalla sosiaalityöntekijöiden riittävyydestä, varmistamme, että lasten oikeus turvalliseen kasvuympäristöön toteutuu mahdollisimman hyvin. Ennaltaehkäisemällä vakavampia ongelmia, säästämme pitkällä aikavälillä rahaa, aikaa ja vaivaa kaikilta. Poistamalla asiakasmaksut, pidämme huolta myös heikoimmassa asemassa olevista ennen kuin heille tulee vakavampia ongelmia. Tarjoamalla kattavia sosiaalipalveluita pidämme myös huolen erityisryhmistä ja heidän läheisistään. Kaikella tällä estämme syrjäytymistä ja pysymme pidempään työkykyisinä.

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin hoito

Tietenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää myös saada rahalle mahdollisimman paljon vastinetta. Halvinta ja tehokkainta olisikin ennaltaehkäisevät toimet. Mittasuhteita antaa se, että vuonna 2020 Uudellamaalla käytettiin 1 176 euroa erikoissairaanhoitoon per asukas ja 562 euroa perusterveydenhuoltoon per asukas. Malliesimerkki tehokkaasta ennaltaehkäisystä on maksuton ehkäisy nuorille. Esimerkiksi Vantaalla se on tutkitusti vähentänyt ei-toivottuja raskauksia 15-19-vuotiailla 36% ja 20-24-vuotiailla 19%. Toinen hyvä ja ajankohtainen esimerkki on rokotukset. Esimerkiksi 2 annoksen sarja koronarokotetta maksaa enintään 29,4 euroa ja tehohoito koronapotilaalle maksaa keskimäärin 33 000 euroa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto ei ole pelkkä menoerä, vaan sijoitus tulevaisuuteemme. Jokainen järkevästi käytetty euro soteen on askel kohti hyvinvoivaa väestöä. Soten kustannusten kasvua ei hillitä palveluita leikkaamalla, vaan oikeiden palveluiden tarjoamisella oikeaan aikaan.

Tasapainotetaanko taloutta vai korjataanko hyvinvointiyhteiskunta?

Päivitetty 25.6.2026. Sote-uudistus toteutui ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa tammikuussa 2023. Ennaltaehkäiseviin palveluihin ei edelleenkään panosteta riittävästi — tekstin ydinargumentti on siksi yhtä ajankohtainen kuin kirjoitushetkellä.

Olen kirjoittanut sote-uudistuksesta laajemmin: mitä tapahtuisi ilman terveyskeskusta, sote-maksujen poistamisesta sekä perusturvajaoston roolista.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Mitä jos terveyskeskusta ei olisikaan?

Mon, 15 Nov 2021 00:00:00 GMT

Hyvä terveydenhuolto ei synny itsestään — se on poliittinen valinta, jonka aluevaaleissa valittu aluevaltuusto tekee. Mitä jos Jorvin ensiapu olisi koko läntisen Uudenmaan ainoa päivystys? Mitä jos Jorvissa pitäisi aina jonottaa monta tuntia? Entä jos siitä tulisi jälkikäteen lasku, jossa olisi pari nollaa enemmän kuin nykyään? Mitä jos hoitohenkilökunnalla olisi vieläkin huonompi olla ja muuta henkilöstöä, kuten siivoojia, ei olisikaan? Mitä jos hoitohenkilökunta ei ehdi paikalle, vaikka painaisit kutsunappia? Äärimmäisen epätodennäköistä, mutta kuitenkin mahdollista vuodesta 2023 alkaen, kun sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy hyvinvointialueiden järjestettäväksi.

Mitä jos terveydenhuolto pettäisi?

Useimmille päivystys on ensimmäinen kosketus sairauden tai vamman hoitoon. Mitä aiemmin oikeaa hoitoa saa, sen paremmin se tehoaa. Parhaassa tapauksessa matalan kynnyksen hoitoon pääsyllä vältytään myös ikävämmiltä ja kalliimmilta toimenpiteiltä. Kun lapsella nousee kuume, on itse tapaturmassa tai tulee todella paha olo, on yleensä suuntana lähin terveyskeskus.

Mitä jos terveyskeskus toimisi erinomaisesti?

Eli mitä jos se lähin terveyskeskus olisikin siinä lähellä? Jos näkisit nettisivuilta paljonko nyt on ruuhkaa, eikä siellä koskaan tarvitsisi jonottaa pariakymmentä minuuttia pidempään? Ja jälkikäteen ei tulisi laskua lainkaan? Entä jos hoitohenkilökunnalla olisi hyvä olla, ja heidän ei tarvitsisi tehdä muita kuin hoitotöitä? Kuulostaako hyvältä? Eikä se ole mahdotonta.

Kun tammikuussa valitaan uudelle hyvinvointialueelle aluevaltuusto, lähtee koko sote-alan suuri rakenneuudistus tosissaan liikkeelle. Silloin meistä jokainen pääsee vaikuttamaan siihen, millaista tulevaisuuden hyvinvointi Länsi-Uudellamaalla on. Vaikka koko uudistus tuntuukin kovin byrokraattiselta ja omasta elämästä irralliselta, on kyseessä äärimmäisen tärkeät vaalit, sillä vaaleissa valitut aluevaltuutetut pääsevät suunnittelemaan koko sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen alueellamme juuri sellaiseksi kuin he haluavat.

Sinä päätät, tehdäänkö aluevaltuustossa leikkauksia vai investointeja.

Mitä jos terveyskeskuksemme olisivat Suomen parhaita?

Päivitetty 25.6.2026. Sote-uudistus toteutui suunnitellusti: Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa tammikuussa 2023 ja vastaa nyt alueen sosiaali- ja terveyspalveluista. Tässä tekstissä kuvatut vaalit pidettiin tammikuussa 2022.

Olen kirjoittanut sote-uudistuksesta laajemmin: soten merkityksestä hyvinvointiyhteiskunnalle, sote-maksujen poistamisesta sekä kunnan velvollisuudesta suunnitella pitkäjänteisesti.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Perusturvajaosto - mikä se on?

Sat, 30 Oct 2021 00:00:00 GMT

Perusturvajaosto on Kirkkonummen kunnan elin, joka käsittelee asukkaiden oikaisuvaatimuksia perusturvaan liittyvissä asioissa — kuten kuljetuspalveluissa ja kotihoidon maksuissa. Keskiviikkona 27.10. osallistuin ensimmäistä kertaa perusturvajaoston kokoukseen. Toisin kuin kunnan lautakunnissa, ei perusturvajaoston esityslistoja tai pöytäkirjoja jaeta, sillä kokouksissa käsitellään yksittäisten ihmisten asioita. Tämän takia kaikki eivät välttämättä tiedä mitä perusturvajaosto tekee.

Miten jaosto toimii käytännössä?

Käytännössä kun asukas (eli sinä) tekee oikaisuvaatimuksen jostain perusturvaan kuuluvasta kunnan päätöksestä, esimerkiksi kuljetuspalveluista tai kotihoidon maksuista, tulee oikaisuvaatimuksen hyväksyminen tai hylkääminen perusturvajaoston päätettäväksi. Mikäli oikaisuvaatimusta ei laita, ei muutosta päätökseenkään tule. Ensin palvelusta vastaava viranomainen, esimerkiksi perusturvajohtaja, kerää vaatimukseen liittyvät materiaalit ja lakipykälät ja esittää sitten jaostolle vaatimuksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Perusturvajaostossa sitten luemme materiaalit läpi, katsomme mitä laki ja kunnan säännöt asiasta sanovat ja teemme päätöksemme sen mukaisesti. Yksi kokous puolestaan sisältää mahdollisesti useamman tällaisen tapauksen, eikä niissä muita asioita käsitellä.

Mitä kokemuksesta voi oppia?

Jokainen päätös ei tunnu välttämättä inhimilliseltä, mutta kunnan säännöissä ja lakipykälissä on rajat pitänyt vetää johonkin, eikä perusturvajaosto niistä voi aina poiketa. Kuitenkin jokaisesta tapauksesta voidaan jotain oppia, ja esimerkiksi perusturvalautakuntaan voidaan välittää tietoa siitä, että jokin kunnan säännöistä vaatisi päivittämistä. Välillä kunnan säännöistä kuitenkin kannattaa poiketa, sillä tukemalla apua tarvitsevia, voimme tuottaa inhimillisempää ja joskus myös kustannustehokkaampaa perusturvaa. Tämä on samalla myös hyvä katsaus siihen, mitä ihmiset ihan oikeasti tarvitsevat, mutta eivät välttämättä nykyisellään saa. Aion myös hyödyntää kaikkea tässä oppimaani aluevaltuustossa, mikäli minut sinne valitaan.

Sillä välin kuitenkin, pidetään toisistamme huolta, ja muistetaan antaa tukea sinne, missä sitä eniten tarvitaan!

Päivitetty 25.6.2026. Perusturvajaosto lakkautettiin sote-uudistuksen myötä vuonna 2023, kun perusturva siirtyi kunnilta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Vastaavat oikaisuvaatimukset käsitellään nykyään hyvinvointialueen elimissä.

Olen kirjoittanut sote-uudistuksesta laajemmin: soten merkityksestä hyvinvointiyhteiskunnalle, mitä tapahtuisi ilman terveyskeskusta sekä sote-maksujen poistamisesta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Asetun ehdolle aluevaaleihin 2022

Mon, 27 Sep 2021 00:00:00 GMT

Taas vaalit. Vaikka kuntavaaleista on vasta vähän aikaa, alkavat nyt aluevaalit eli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen seurauksena määriteltyjen uusien hyvinvointialueiden valtuustojen vaalit. Vaikka juuri äsken pidettiinkin kuntavaalit, ja hyvinvointialueiden merkitys on osalle vielä hämärän peitossa, on kyse erittäin tärkeistä vaaleista. Sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueet päättävät muun muassa terveyskeskuksista, sairaaloista, hammashoidosta, neuvoloista, lastensuojelusta, kotihoidosta ja pelastustoimista, eli todella isosta osasta meidän jokaisen elämää.

Miksi aluevaalit ovat tärkeät?

Kirkkonummi kuuluu jatkossa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen Espoon, Hangon, Inkoon, Kauniaisten, Lohjan, Raaseporin, Siuntion, Karkkilan ja Vihdin kanssa, joten päätin lähteä ehdolle tekemään tästä alueesta meille kaikille Hangosta Espooseen ja Karkkilaan hyvän ja toimivan, unohtamatta tietenkään meitä kirkkonummelaisia.

Mitä tämä alue oikein tarkoittaa mittakaavana? Länsi-Uudellamaalla asuu noin 470 000 ihmistä. Se on suurin piirtein yhtä paljon kuin Tampereella ja Turussa yhteensä. Alue vastaa käytännössä kaikesta sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimesta tällä alueella — budjetiltaan se tarkoittaa miljardiluokan organisaatiota. Valtuuston päätöksillä on siis aito vaikutus satojen tuhansien ihmisten arkipäivään.

Mitä itse pidän tärkeänä?

Itselleni on tärkeä huolehtia, että sote-uudistuksenkin jälkeen lähipalvelut, kuten terveysasemat ja neuvolat, säilyvät asukkaiden lähellä, eikä palveluita lähdetä tehostamisen varjolla holtittomasti yksityistämään. Äärimmäisen tärkeää on myös huolehtia hoitohenkilökunnan hyvinvoinnista ja riittävyydestä, eikä nykyiseen hoitajapulaan ja hoitovelkaan voida reagoida pelkästään taloutta sopeuttamalla.

Pidetään siis lähipalvelut lähellä ja huolehditaan toisistamme!

Päivitetty 15.9.2026. Aluevaalit pidettiin tammikuussa 2022 ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa tammikuussa 2023. Minua ei valittu aluevaltuustoon, mutta pääsin mukaan hyvinvointialueen työhön pelastuslaitoksen johtokunnan varajäsenenä vuosina 2022–2025. Lähipalvelujen turvaaminen on edelleen yhtä ajankohtaista kuin kirjoitushetkellä.

Kirjoitin aluevaalikampanjani aikana sote-uudistuksesta: mitä tapahtuisi ilman terveyskeskusta, soten merkityksestä hyvinvointiyhteiskunnalle sekä sote-maksujen poistamisesta.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Päiväkodit kaipaavat opettajia

Mon, 07 Jun 2021 00:00:00 GMT

Kuinka paha opettajapula oikein on?

Tällä hetkellä Kirkkonummella, kuten koko maassa, on pula varhaiskasvatuksen opettajista. Vuoteen 2030 mennessä tämä pula tulee vielä pahenemaan, kun varhaiskasvatuksen kiintiötä muutetaan siten, että päiväkotien hoitohenkilöstöstä kahdella kolmasosalla pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus. Pula on muodostunut niin pahaksi, että kunnat ovat alkaneet kilpailla jopa palkkatasolla. Esimerkiksi meillä Kirkkonummella tarjotaan työehtosopimusta korkeampaa palkkaa. Kirjoitushetkellä Kirkkonummella on viisi varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa auki. Helmikuussa kunnalla oli kuusi paikkaa avoinna. Koko Uudellamaalla kunnat ja kaupungit hakevat yli 100 varhaiskasvatuksen opettajaa. Ilman uusien varhaiskasvatuksen opettajien palkkaamista, ei kuntaan voida avata lisää päivähoitopaikkoja väestön kasvaessa.

Miten Kirkkonummi voisi erottua työnantajana?

Mitä jos Kirkkonummella jo töissä olevilta varhaiskasvatuksen opettajilta kysyttäisiin, miten kunta voisi oikeasti olla parempi työnantaja ja päiväkoti parempi työpaikka? Vaikka laki ja varhaiskasvatussuunnitelma asettavat vaatimuksia sille, mitä päiväkodissa pitää tehdä, pystyy kunta työnantajana kuitenkin vaikuttamaan suuresti siihen, millaiset puitteet päiväkodissa on, ja millaiset mahdollisuudet opettajilla on työnsä toteuttamiseen. Työtä tekevät myös tietävät parhaiten mitä he tarvitsevat työssään.

Tässä olisi Kirkkonummelle selvä kilpailuetu muihin kuntiin ja kaupunkeihin verrattuna, kun yritetään palkata tarvittavia varhaiskasvatuksen opettajia. Antamalla opettajien aidosti vaikuttaa työhönsä ja työympäristöönsä, erotumme eduksemme työmarkkinoilla, parannamme nykyisten työntekijöiden viihtyvyyttä ja samalla myös työn laatu paranee, sillä hyvinvoivat työntekijät myös panostavat työhönsä enemmän. Kun meillä on motivoitunut varhaiskasvatuksen henkilöstö, saavat lapsemme entistä laadukkaampaa varhaiskasvatusta.

Pidetään Kirkkonummi lapsille ja lapsiperheille ystävällisenä kuntana ja huolehditaan varhaiskasvatuksen henkilökunnasta!

Päivitetty 25.6.2026. Tilanne on hetkellisesti helpottunut — korkea työttömyys on ajanut alalle takaisin henkilöitä, joilla on alan koulutus. Rakenteellinen ongelma on kuitenkin ennallaan: kun talous piristyy ja houkuttelevampia vaihtoehtoja avautuu, paine todennäköisesti palaa. Työnantajamielikuvaan panostaminen on edelleen oikea lääke.

Olen kirjoittanut lisää varhaiskasvatuksesta: kotihoidon tuen kuntalisästä, varhaiskasvatuksen riittävyydestä, lapsista säästämisen seurauksista sekä siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä. Lue lisää varhaiskasvatusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta

Mon, 24 May 2021 00:00:00 GMT

Gesterbyn koulukeskuksen rakentaminen pitää vihdoin hyväksyä — jokainen lisävuosi väistötiloissa maksaa kunnalle noin 0,5 miljoonaa euroa eikä oppilaiden tilanteelle tee hyvää. Koulukeskus on ollut nykyisen hankkeen muodossa erilaisissa selvitys- ja suunnitteluvaiheissa jo 6 vuotta. Vuonna 2017 palvelutuotannon jaostossa on todettu, että koulukeskuksen B, C, D ja E-rakennukset pitää purkaa ja A-rakennus todettiin purkukuntoiseksi vuonna 2018. Parakit ovat toimineet koulukeskuksen väistötiloina vuodesta 2017. Hintaa näille parakeille kertyy noin 0,5 miljoonaa euroa vuodessa, eli tähän mennessä niiden kustannus liikkuu jo miljoonissa, eikä uuden koulun rakentamista ole vielä edes hyväksytty kunnanhallituksessa. Kunnan arvio on, että uuden Gesterbyn koulukeskuksen sekä Porkkalan lukion ja Kyrkslätts gymnasiumin yhteisen kampuksen rakentaminen kestää 4-5 vuotta. Kunnanhallitus palautti 10.5.2021 jälleen hankesuunnitelman riittämättömien selvityksien perusteella takaisin suunnittelupöydälle.

Miksi hanke on jumiutunut jo kuudeksi vuodeksi?

Palautuksien perustelut eivät kuitenkaan vakuuta, eivätkä auta koulujen oppilaita tai henkilökuntaa, puhumattakaan kunnan houkuttelevuudesta asuinpaikkana. Jokainen vuosi, jona uusien rakennusten rakentamista ei ole aloitettu, maksaa kunnalle erittäin paljon. Myös väestön kasvuun varmasti vaikuttaa se, onko kunnassa lapsille turvalliset ja terveelliset koulut.

Tilojen omistajana ja henkilökunnan työnantajana on kunnalla myös velvollisuus järjestää riittävät ja terveelliset tilat oppilaille ja henkilökunnalle. Mitenköhän asiaan suhtauduttaisiin, jos kyse olisikin yrityksestä, joka suunnittelee uusia toimistotiloja vuositolkulla?

Mitä jos sanoista siirryttäisiin tekoihin?

Monet kunnanhallituksen jäsenet ovat kirjoitelleet Kirkkonummen Sanomiin siitä, että Gesterbyn koulukeskus pitää rakentaa tai että muitakin kouluja on jonossa, eikä niitä saa unohtaa. Kuitenkin edellinen koulukeskus-hankkeen palauttaminen valmisteluun oli kiinni yhdestä äänestä. Jos yksikin kunnanhallituksen jäsen lisää äänestäisi koulukeskuksen puolesta, saataisiin se eteenpäin. Mitä jos ryhdyttäisiin sanoista tekoihin ja hyväksyttäisiin uuden koulukeskuksen rakentaminen?

Pidetään Kirkkonummi lapsille ja lapsiperheille ystävällisenä kuntana ja huolehditaan koulujen terveydestä!

Päivitetty 25.6.2026. Gesterbyn koulukeskus rakennettiin, valmistui jopa aikataulua nopeammin ja on nyt yksi Kirkkonummen parhaista koulurakennuksista. Hyvä lopputulos — joskin turhan kauan odotettuna.

Olen kirjoittanut lisää koulutuksesta: siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä, hallituksen koulutusleikkauksista sekä valtion kuntataloudelle aiheuttamasta paineesta. Lue lisää opetusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Varhaiskasvatuksen riittävyydestä ei saa tinkiä

Fri, 05 Mar 2021 00:00:00 GMT

Nyt kun Juhlakallion asemakaava on hyväksytty, ja Tolsanmäen sekä Tolsanjärven asemakaavat ovat tulossa, olisi erittäin tärkeää, että kunnassa kiinnitettäisiin huomiota myös alueen päivähoitopaikkoihin ja koulujen määrään. Kirkkonummen uusille asemakaava-alueille on perinteisesti muuttanut suuria määriä lapsiperheitä, esimerkiksi Sundsbergissä yli 50 prosenttia talouksista oli lapsiperheitä vuonna 2015. Jo nykyään asuu Heikkilän, Jolkbyn ja Laajakallion alueella noin 300 päiväkoti-ikäistä ja noin 500 koulu-ikäistä lasta. Juhlakallioon, Tolsanmäkeen ja Tolsanjärveen on kaavailtu muuttavan yhteensä lähes 2 000 uutta asukasta. Kunnan päätöksenteon tueksi teetetyissä väestöennusteissa (tammikuu 2021) arvioidaan, että vuonna 2030 näillä alueilla asuisi 10-30 % enemmän alle 7-vuotiaita kuin nykyään. Kuitenkin mikäli näiden alueiden väestörakenne olisi samanlainen kuin Sundsbergissa, tarkoittaisi tämä jopa noin 200 uutta päiväkoti-ikäistä ja noin 300 uutta kouluikäistä lasta.

Kuinka paljon lapsia uusille asemakaava-alueille on tulossa?

Tällä hetkellä suunniteltujen asemakaavojen alueella on päiväkoteja kolme kappaletta: Laajakallion kunnallinen päiväkoti ja yksityiset Touhula Laajakallio sekä Murut Solstugan. Lisäksi alueelta löytyy Heikkilän koulu sekä Laajakallion koulu. Toki myös Jokirinteen oppimiskeskus on alueen lähellä, mutta kun perinteisesti yli puolet Kirkkonummelaisista käy töissä vastakkaisessa suunnassa, ei se ole järkevä vaihtoehto varsinkaan päiväkoti-ikäisille lapsille. Vaikka nykyiset päiväkodit ja koulut riittäisivätkin nykyisille asukkaille, mitä ne eivät tee, kasvaa sekä päiväkotipaikkojen että koulujen tarve merkittävästi lähivuosien aikana.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Henkilökohtaisena esimerkkinä voin kertoa siitä, kun haimme esikoisellemme päivähoitopaikkaa alueelta viime kesänä. Olimme odottaneet, niin kuin muutkin alueelle muuttavat todennäköisesti olettavat, että lapsen saa oman alueen päiväkotiin, mutta monen kuukauden odottelun tuloksena meille oli tarjolla paikkaa vain kauempana olevista päiväkodeista. Tietenkin aina voi autolla viedä ja hakea lasta vaikka mistä, mutta se tarkoittaa että auto pitää olla, ja että päiväkotiin viemiseen ja hakemiseen menee ylimääräistä aikaa ja rahaa. Myös osa Laajakalliossa asuvien lasten sisaruksista ei ole päässyt samaan päiväkotiin kyseisellä alueella.

Kirkkonummea usein kuvaillaan lapsiperheille loistavaksi asuinpaikaksi ja asuntojen myynti-ilmoituksissakin mainostetaan lähellä olevia palveluja, kuten kouluja ja päiväkoteja. Kuitenkin tällä hetkellä nämä palvelut tuntuvat ainakin Keskustan ja Masalan välillä olevan lähinnä teoreettisia.

Pidetään Kirkkonummi lapsille ja lapsiperheille ystävällisenä kuntana ja huolehditaan varhaiskasvatuksen riittävyydestä!

Päivitetty 25.6.2026. Jokirinteen oppimiskeskus on valmistunut ja osa mainituista asemakaava-alueista on rakentunut, mutta tilanne ei ole merkittävästi parantunut. Osasyynä on kunnan strateginen tavoite pitää päiväkotien käyttöaste erittäin korkeana, mikä jättää puskurin ohueksi aina kun kysyntä kasvaa. Alkuperäinen ongelma on siis edelleen ajankohtainen.

Olen kirjoittanut lisää varhaiskasvatuksesta: kotihoidon tuen kuntalisästä, varhaiskasvatuksen kerhotoiminnasta, päiväkotien opettajapulasta sekä siitä miksi koulutus on kunnan tärkein tehtävä. Lue lisää varhaiskasvatusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Varhaiskasvatuksen kerhotoiminta - lapsen etu

Thu, 18 Feb 2021 00:00:00 GMT

Samalla, kun kunnanvaltuusto päätti lopettaa alle 2-vuotiaiden kotihoidon tuen kuntalisän, lopetettiin myös Kirkkonummella toiminut varhaiskasvatuksen kerhotoiminta. Kerhoissa 2-5-vuotiaat lapset ovat päässeet 2-3 kertaa viikossa leikkimään muiden lasten kanssa ja osallistumaan varhaiskasvatukseen.

Olisiko kerhomaksuilla voitu jatkaa toimintaa?

Koska kerhotoiminta päätettiin lakkauttaa talousarvion vahvistamisen kautta, on kyse ollut varmasti kustannuksista. Kuitenkaan kerhotoiminta ei ole ollut vanhemmille ilmaista, vaan siitä on maksettu kerhomaksu. Olisiko korkeammilla kerhomaksuilla voitu kattaa kustannukset, jolloin kerhotoimintaa olisi voitu jatkaa?

Miksi kerhotoiminta on lapsen etu?

Kerhotoiminnassa on myös kyse lapsen edusta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa ollaan samaa mieltä siitä, että ainakin 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta verrattuna kotihoidossa oleviin ikätovereihinsa. Aina lapsen vanhemmat eivät syystä tai toisesta laita lapsiaan päiväkotiin, mutta tällaisella kerhotoiminnalla mahdollistetaan myös näille lapsille oikeus varhaiskasvatukseen. Lasten ja nuorten kohdalla pitää aina ottaa huomioon kustannusten lisäksi myös heidän etunsa.

Lapsiperheille suunnatut palvelut myös houkuttelevat alueelle lisää lapsiperheitä, jolloin kunta pidetään elinvoimaisena ja pystytään tuottamaan lisää palveluita kaikille kunnan asukkaille.

Mitä kerhotoiminnasta oikeastaan säästetään? Varhaiskasvatuksen kerhomaksu oli muutamia kymmeniä euroja kuukaudessa — huomattavasti halvempaa kuin kokopäiväinen päiväkotipaikka. Samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että puutteet varhaiskasvatuksessa näkyvät kouluiässä haasteina kielenkehityksessä ja sosiaalisissa taidoissa. Toisin sanoen: mitä vähemmän panostetaan varhaiskasvatukseen, sitä enemmän kustannuksia syntyy myöhemmin koulutuessa ja tukipalveluissa. Se on kallis säästö.

Pidetään Kirkkonummi lapsille ja lapsiperheille ystävällisenä kuntana ja palautetaan varhaiskasvatuksen kerhotoiminta!

Olen kirjoittanut lisää varhaiskasvatuksesta: kotihoidon tuen kuntalisästä, varhaiskasvatuksen riittävyydestä, päiväkotien opettajapulasta sekä lapsista säästämisen seurauksista. Lue lisää varhaiskasvatusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kirkkonummi-lisä on sinunkin etusi

Mon, 15 Feb 2021 00:00:00 GMT

Päivitetty 25.6.2026. Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2021 puolustaakseni Kirkkonummi-lisää. Olen sittemmin tutustunut laajemmin kotihoidon tukeen liittyvään tutkimukseen — muun muassa vuonna 2026 julkaistuun STM:n selvitykseen — ja muuttanut kantaani. Kotihoidon tuki kokonaisuutena on tasa-arvoa ja lapsen kehitystä heikentävä etuus: se kannustaa erityisesti äitejä (ja vielä vahvemmin maahanmuuttajaäitejä) jäämään kotiin kriittisinä ura- ja kehitysvuosina ja korvaa päiväkotia, joka tukisi lapsen kielellistä ja sosiaalista kehitystä. Parempi ratkaisu olisi universaali perustulo. Erityisesti tilannetta parantaisi pidennetty tasaisemmin jakautuva vanhempainvapaa. Pidän alkuperäisen tekstin tallessa historiallisena asiakirjana omasta ajattelun kehittymisestäni.

Kotihoidon tuen kuntalisä, eli niin sanottu Kirkkonummi-lisä, on kunnalle vapaaehtoinen maksu, jota se voi maksaa kotihoidossa olevista lapsista. Samalla kun isot kaupungit pienentävät kuntalisiään ja kotihoidon tuen lopettamisesta kokonaisuudessaan puhutaan, päätti Kirkkonummen kunnanvaltuusto lopettaa sen meiltä kokonaan. Kelan oman tutkimuksen mukaan paras ratkaisu olisi pidentää vanhempainvapaita ja hallituskin on lähtenyt perhevapaita uudistamaan, mutta tähän eivät yksittäiset kunnat voi vaikuttaa. Sen takia Kirkkonummelle pitäisikin palauttaa kuntalisä alle 2-vuotiaille lapsille, sillä siitä hyötyvät niin lapset, vanhemmat, päiväkotien työntekijät, muut kirkkonummelaiset kuin kunnan päättäjätkin.

Miksi kuntalisä on tärkeä lapselle?

Kirkkonummi-lisän avulla lapsi saa olla kotona elämänsä vaiheet, jolloin hän tarvitsee eniten huomiota ja huolenpitoa. Noin 11 ja puolen kuukauden iässä kun vanhempainvapaa loppuu, useimmat lapset osaavat kontata ja ehkä jopa seistä tukea vasten. Myös eroahdistus on ajankohtainen. Vasta vuoden ikäisenä lapsi puhuu ensimmäiset sanansa ja alkaa myös pikkuhiljaa kävelemään. Lapsi alkaa myös osoittamaan omaa temperamenttiaan, jolloin on hyvä, että hyvin lapsen tunteva vanhempi on läsnä purkamassa tilanteita. Lapsi ei vielä myöskään osaa leikkiä toisten lasten kanssa.

2 vuotta täyttänyt lapsi on jo aivan erilainen yksilö. Tässä vaiheessa lapsi osaa jo huomioida ympärillään olevia, lapsi ymmärtää ohjeita ja alkaa oppia erilaisia asioita. Toki tässä iässä myös tahtominen on usein ajankohtaista, mutta toisaalta rutiinit auttavat tähän hyvin ja päiväkodissa niitä riittää.

Vanhemmat

Taloudellisesti 150 euroa kuukaudessa on iso raha kotihoidon tuen 342,95 euron päälle. Esimerkiksi yhdellä pienellä lapsella ja aikuisella menee ruokaan kuukaudessa arviolta 341 euroa. Pelkästä kotihoidon tuesta ei siis paljoa jää kuukaudessa käteen. Kirkkonummi-lisällä ostatkin päälle vaikka talvivaatteet lapselle.

Jokaisella vanhemmalla pitäisi olla mahdollisuus päästä nauttimaan lapsensa kehityksestä, varsinkin ensimmäisten vuosien aikana, jolloin lapsi oppii melkein päivittäin jotain uutta. Toivottavasti perhevapaauudistus tuo tähän helpotusta, mutta niin kauan kuin mennään nykyisellä mallilla, pystyy Kirkkonummi auttamaan vanhempia kuntalisällä.

Päiväkotien työntekijät

Yhdellä hoitajalla voi olla ryhmässään enintään neljä alle 3-vuotiasta lasta. Jo nyt on pääkaupunkiseudulla pulaa päiväkotien työntekijöistä ja nykyisillä työntekijöillä on kasvavia paineita lasten hoidossa. Kirkkonummen kunnallakin on kirjoitushetkellä 6 avointa työpaikkaa päiväkodeissa.

Jos useampi alle 2-vuotias siirtyy kotihoidosta varhaiskasvatuksen piiriin, on päiväkodeissa kädet varmasti täynnä. Vaikka tilat olisivat kuinka turvallisia tahansa, on neljästä konttaavasta ja jokeltavasta lapsesta huolehtiminen haastavaa kenelle tahansa. Jos sen sijaan lapsia hoidetaan kotona kahteen ikävuoteen asti, eivät he enää kaatuile jatkuvasti, heidän kanssaan voi leikkiä järjestelmällisemmin ja he osaavat todennäköisesti ilmaista itseään.

Kirkkonummelaiset

Vaikka et itse saakaan Kirkkonummi-lisää, siitä on sinullekin etua. Manner-Suomessa on jäljellä enää 55 kuntaa, jotka kuntalisää maksavat, joten kyseessä on oikein hyvä houkutin lapsiperheille. Kun kuntaan sitten saadaan lisää veronmaksajia, voidaan muitakin palveluita parantaa ja laajentaa, nimenomaan niitä, joita sinä käytät.

Muutenkin aikana jolloin syntyvyys on laskussa, ovat lapsiperheet kunnille entistäkin tärkeämpiä palveluiden varmistamiseksi. Kun keskimäärin lapsia saavat 30-40-vuotiaat, ja eläkkeelle siirrytään yli 60-vuotiaina, jää vanhemmille monta kymmentä vuotta aikaa tuottaa kunnalle verotuloja, joilla palveluita maksetaan. Varsinkin koronan aiheuttaman kriisin aikana yhä useampi on muuttanut pois Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta, pitäisi Kirkkonummen houkutella näitä samoja ihmisiä muuttamaan nimenomaan Kirkkonummelle.

Mitä kuntalisä maksaa kunnalle — ja mitä se tuo takaisin?

Varoitus: seuraavassa osiossa on paljon numeroita.

Kirkkonummi-lisän lopettamisessa oli tietenkin kyse siitä, että jostain piti leikata, jotta budjetti saadaan tasapainoon. Todennäköisesti on käyty läpi, että Kirkkonummi-lisä maksaa kunnalle yli 360 000 € vuodessa (jos tuen saajia on yli 200). Ehkä on myös ajateltu, ettei kotihoidon tuen kuntalisä vaikuta varhaiskasvatuksen kysyntään, vaikka se ei ole välttämättä totta.

Kuitenkin jokainen lapsi joka siirtyy tämän seurauksena päiväkotiin, maksaa kunnalle keskimäärin 672,85 euroa (palvelusetelin maksimihinnan ollessa 1 293 euroa ja vanhemman maksaessa tuloveroa kunnalle 620,15 euroa) kuukausitasolla. Vuositasolla riittää, että 45 lasta siirtyy kotihoidosta varhaiskasvatukseen, jotta kunta menettää saman 360 000 € vuodessa.

Kirkkonummi-lisä on toki myös hyvä markkinoinnin apuväline, sillä vain harva kunta sitä enää maksaa. Jos sillä saadaan houkuteltua yksikin lapsiperhe Kirkkonummelle esimerkiksi Keravan sijaan, saadaan kunnalle verotuloja 7 441,80 euroa vuodessa, niin kauan kuin vain yksi vanhemmista käy töissä. Mikäli molemmat vanhemmat siirtyvät jossain vaiheessa takaisin työelämään, maksavat he vuosittain keskimäärin 14 883,60 euroa tuloveroa.

Summa summarum

Välitön hyöty kotihoidon tuen kuntalisästä on tietenkin sitä saaville perheille. 150 euroa kuukaudessa voi tuntua monesta pieneltä rahalta, mutta pienituloisessa perheessä sillä on suuri merkitys. Pelkästään heikoimmassa asemassa olevista huolehtimisen pitäisi riittää perusteeksi sen palauttamiseen.

Välillisesti Kirkkonummi-lisästä ja muistakin lapsiperheiden palveluista hyötyy kuitenkin myös koko kunta. Lapsiperheiden houkutteleminen kuntaan on yksi parhaista tavoista saada kunnan taloutta parannettua pitkällä aikavälillä ja kuntalisä on siihen hyvä houkutin.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen

Kotihoidon tuen kuntalisä - pieni kustannus, suuri merkitys

Thu, 04 Feb 2021 00:00:00 GMT

Joulun alla Kirkkonummen kunnanvaltuusto päätti lopettaa kotihoidon tuen kuntalisän, eli niin kutsutun Kirkkonummi-lisän. Kuntalisää Kirkkonummella maksettiin 150 euroa kuukaudessa per alle 2-vuotias lapsi, joka on kotihoidossa. Vertailuna esimerkiksi naapurikaupungissa Espoossa maksetaan alle 2-vuotiaasta lapsesta 190 euroa kuukaudessa ja 2-vuotiaasta lapsesta 150 euroa kuukaudessa.

Mitä kuntalisän poistaminen maksaa kunnalle?

Kunnan budjetissa tällainen kustannus on erittäin pieni osa, mutta lapsiperheille kyseessä voi olla ero sen välillä, voidaanko lasta pitää kotona, vai pitääkö lapsi viedä päivähoitoon. Mikäli lapsi joudutaan kuntalisän poiston jälkeen laittamaan täysipäiväisesti päiväkotiin, maksaa se kunnalle 1 293 euroa kuukaudessa (palvelusetelin maksimihinta vuonna 2019, mitä maksetaan yksityisessä päivähoidossa olevasta lapsesta), vanhemmat joutuvat maksamaan lisäksi 288 euroa kuukaudessa päivähoidosta.

Hyötyykö kunta vai perhe taloudellisesti?

Kyllähän kunta saa tietenkin enemmän verotuloja, kun molemmat vanhemmat menevät takaisin työelämään. Nimittäin noin 620,15 euroa, kun suomalaisen mediaanipalkka vuonna 2019 oli 3 140 euroa kuukaudessa tilastokeskuksen mukaan ja Kirkkonummen kunnallisvero on 19,75%. Taloudellisesti tästä siis ei hyödy kunta, eikä välttämättä perheen vanhemmatkaan.

Mitä tämä tarkoittaa lapselle?

Entäs sitten lapsi ja perhe? Vanhempainvapaa loppuu kun lapsi on noin 11,5 kuukauden ikäinen, jolloin suurin osa vauvoista ei osaa kävellä, eikä puhua. Päiväkodissa joudutaan siis antamaan erityistä huomiota pienokaiselle, vanhemmat eivät pääse seuraamaan ja nauttimaan lapsen kehityksestä. Lapsellakaan ei todennäköisesti ole kovin kivaa, sillä tuossa iässä he myös vierastavat kovasti eivätkä kaipaa ikäistään leikkiseuraa.

Pidetään Kirkkonummi lapsille ja lapsiperheille ystävällisenä kuntana ja palautetaan kotihoidon tuen kuntalisä!

Olen kirjoittanut lisää varhaiskasvatuksesta: varhaiskasvatuksen kerhotoiminnasta, varhaiskasvatuksen riittävyydestä, päiväkotien opettajapulasta sekä lapsista säästämisen seurauksista. Lue lisää varhaiskasvatusta käsittelevistä kirjoituksistani.

Korjattu 4.2.2021 palvelusetelin maksimihinta kuukaudessa 862 eurosta 1 293 euroon.

Korjattu 14.2.2021 vanhempainvapaan kesto.

Pysyvä linkki blogikirjoitukseen