Avoin lähdekoodi on digitaalisen itsenäisyyden kulmakivi

Euroopan komissio julkisti kesäkuussa teknologiasuvereniteettipakettinsa. Digitaalinen itsenäisyys ei vaadi, että teemme kaiken itse. Se on kykyä korjata ja vaihtaa se, mitä tuomme ulkoa. Avoin lähdekoodi on tuon kyvyn kulmakivi.

Mitä digitaalinen itsenäisyys vaatii?

Komission paketin mukaan EU käyttää nykyisin noin 264 miljardia euroa vuodessa pääosin yhdysvaltalaisiin suljettuihin ohjelmistoihin ja pilvipalveluihin. Samaan pakettiin kuuluukin monivuotinen strategia avoimen lähdekoodin tukemisesta ja laajemmasta käyttöönotosta Euroopassa. Saksa rahoittaa jo avoimen koodin ylläpitoa Sovereign Tech Fund -ohjelmallaan, Ranska Horizon Numérique 2030 -kokonaisuudessaan. Sama valinta toistuu joka tasolla: digitaalinen itsenäisyys rakennetaan askel kerrallaan, ei yhdellä päätöksellä.

Miksi suljettu järjestelmä on riski?

Olen rakentanut ohjelmistoja suurten kansainvälisten alustojen päälle ja nähnyt, ettemme voi tehdä kaikkea itse. Kaikki ohjelmistot rakentuvat toisten työn päälle, ja riippuvuus on väistämätöntä. Olennaista on sen muoto.

Suljettu järjestelmä on musta laatikko. Kun se rikkoutuu, kun hinta moninkertaistuu, kun pakotteet katkaisevat pääsyn, ei vaihtoehtoa ole. Avoin lähdekoodi on kuin mikä tahansa itse korjattava kone: sen osat ovat vaihdettavissa, toimittaja korvattavissa, koodi auditoitavissa. Jotta voimme olla digitaalisesti itsenäisiä, järjestelmäkerrosten on oltava joko vaihdettavissa tai itse korjattavissa ja avattavissa.

Onko avoin lähdekoodi hauras?

Jotkut avoimen lähdekoodin projektit ovat sellaisia, että niitä ylläpitää vain yksi henkilö vapaaehtoisvoimin. Tämä ei tarkoita, että kaikki avoin lähdekoodi olisi haurasta. Rahoitusaukkoa voivat paikata esimerkiksi Saksan jo käynnistämä rahoitusmalli ja komission julkaisema ylläpitoinstrumentti.

Avoin koodi tuo myös uuden turvan tekoälyn aikakaudella. Kielimalli osaa lukea avointa lähdekoodia, mutta suljettuun se ei pääse käsiksi. Kun käyttäjän pulma ei ratkea ohjeesta, tekoäly pystyy auttamaan aivan toisella tavalla silloin, kun koodi on luettavissa, riippumatta siitä, kuinka moni projektia ylläpitää. Riski ei ole avoin lähdekoodi. Riski on tietämättömyys.

Syntyykö avoimesta lähdekoodista liiketoimintaa?

Avoimen lähdekoodin päälle on rakennettu teollisen mittaluokan maailmanlaajuista liiketoimintaa. Komissio nimeää paketissaan esimerkkeinä suomalaisen Aivenin ja saksalaisen SUSEn, jonka tuote perustuu Suomessa kehitettyyn avoimen lähdekoodin Linuxiin.

Avoimuus ei estä liiketoimintaa vaan sujuvoittaa sitä. Palveluun, jonka koodi on avointa, on helpompi kytkeytyä kuin sokkona suljetun rajapinnan taakse. Avointa toteutusta voi myös laajentaa ja sen päälle rakentaa lisäpalveluita. Suljetun tuotteen päälle rakennettu liiketoiminta on sen sijaan riippuvainen itse tuotteesta ja sen kehityspolusta, ja kun toimittaja muuttaa suuntaa, lisäpalvelu on sen armoilla.

Tarkoittaako avoin lähdekoodi eristäytymistä?

Avoin lähdekoodi ei tarkoita eristäytymistä. Eurooppa ei voi rakentaa täysin omavaraista teknologiapinoa eikä sen pidäkään yrittää. Suvereniteetti on sitä, että pysymme avoimina maailmalle mutta säilytämme kontrollin siitä, mitä tuomme sisään. Itse korjattava kone voidaan ostaa ulkomailta, mutta mustaa laatikkoa ei saa auki edes kotona. Sama kysymys lainsäädännön piiristä koskee niin ohjelmistoa kuin pilveäkin.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC ilmoitti lokakuussa 2025 vaihtavansa Microsoftin toimistotyökalut saksalaiseen avoimen lähdekoodin Open Deskiin sen jälkeen, kun Yhdysvallat asetti pakotteita tuomioistuimen tuomareille ja syyttäjille. Komission julkaiseman strategian mukaan julkisilla varoilla rakennetun ohjelmiston on oltava julkista koodia. Sama periaate skaalautuu pikkukunnan hankinnoista unioniin asti.

Kun seuraava julkisen sektorin tietojärjestelmiin liittyvä päätös tulee pöydälle, kysymys ei ole pelkästään hinnasta tai alkuperämaasta. Kyse on myös siitä, ostetaanko musta laatikko vai korjattavissa oleva kone.