Suomen turvallisuus ei lepää ammattiarmeijan harteilla, vaan sen takaavat viime kädessä tavalliset kansalaiset: varusmiehet, reserviläiset ja kriisin hetkellä koko yhteiskunta. Siksi mittaan turvallisuuspolitiikkaa sillä, kuinka paljon turvallisuutta saamme käytettyä euroa kohden — en poliittisella symboliikalla. Kirjoitan puolustushankinnoista, varautumisesta ja siitä, miten viisaasti käytetyt eurot muuttuvat suojaksi meitä kaikkia puolustaville ihmisille.
Venäjän naapurina Suomi on oppinut varautumaan, mutta huoltovarmuus ei lopu ammuksiin ja viljasiiloihin: se kattaa myös energian ja digitaalisen infrastruktuurin. Riippuvuus epäluotettavista toimittajista on turvallisuusriski, oli toimittaja mikä tahansa. Samalla pidän kiinni siitä, että turvallisuuden nimissä ei kavenneta perusoikeuksia — turvallinen Suomi on luottamusyhteiskunta, ei valvontayhteiskunta.
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset
-
Daavidin linko on osoitus siitä, että Eurooppa on epäonnistunut
Daavidin linko oli Suomelle oikea hankinta, mutta se paljastaa Euroopan puolustusteollisuuden epäonnistumisen. Markkinavihreä näkökulma puolustushankintoihin.
-
Digitaalinen itsenäisyys: 5 + 1 valintaa arkeen
Digitaalinen itsenäisyys rakentuu arjen valinnoissa. Tässä on 5 + 1 konkreettista keinoa, joilla vahvistat sitä ja digitaalista huoltovarmuutta itse.
-
Valtuustoaloite: Kirkkonummen digitaalisen huoltovarmuuden vahvistaminen
Kirkkonummi nojaa lähes kaikessa toiminnassaan digitaalisiin järjestelmiin. Aloite esittää riippuvuuksien kartoitusta ja siirtymistä avoimiin tiedostomuotoihin.
-
Digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys
Venäjän naapurina Suomi on oppinut varautumaan. Kuitenkaan käsitteet huoltovarmuudesta ja suvereniteetista eivät ole levinneet digitaalisiin palveluihin.
