Siirry pääsisältöön ➡ Siirry alatunnisteeseen ➡
Lauri Lavanti seisoo lasiseinän edessä tummassa pikkutakissa ja kuviollisessa paidassa. Kuva: Markus Isomeri.

Vapaus varmaksi tekoälyn aikakaudella

Vapaus on yksi tekoälyn aikakauden tärkeimmistä kysymyksistä. Se on kysymys siitä pysyykö datasi, viestintäsi ja arkesi sinun ominasi, kun suurin osa infrastruktuurista, jossa ne ovat, on jonkun toisen omistuksessa. Yksityisyydensuoja on perusoikeus — mutta laajempi kysymys on, säilyvätkö perusoikeudet teknologiassa, joka tekee massojen valvomisen lähes ilmaiseksi.

Olen rakentanut urallani ohjelmistoja ympäristöissä, joissa datan säännöt otetaan vakavasti — säännellyillä aloilla kuten finanssialalla — sekä ympäristöissä, joissa data on liiketoimintaa. Se kokemus on tehnyt yhden asian selväksi: yksityisyys ja perusoikeudet eivät suojaa itse itseään. Niitä suojaavat lait, asetukset ja yksilöt, jotka suhtautuvat asiaan intohimoisesti.

Vapauden varmaksi tekeminen tekoälyn aikana edellyttää punnittuja myönnytyksiä sekä tiukkoja rajoja. Massavalvonta, biometristen tunnisteiden käytön laajentaminen tai viestien automaattinen seulonta eivät ole työkaluja, joita tulee ottaa käyttöön kevyesti, jos laisinkaan. Jokaiselle yksityisyyttä murentavalle askeleella pitää olla aukottomat perustelut ja selkeää näyttöä hyödyistä, muuten punnintaa sen järkevyydestä ei voi, eikä kannata, tehdä.

Aloita näistä

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset

Q & A

Usein kysyttyä

Miten tekoäly uhkaa perusoikeuksia?

Tekoäly helpottaa massavalvontaa teknisesti, ja siksi lainsäädännön on pidettävä kiinni perusoikeuksista. Sama periaate, jonka vuoksi EU:n chat control -esityksen hylkääminen oli oikea päätös, koskee kaikkea yksityisviestien automaattista skannausta. Ilman vahvaa yksityisyydensuojaa demokratia ei voi toimia, eikä tekoälyä saa missään tapauksessa käyttää sen heikentämiseen. Perusoikeuksien tulee olla kaiken lainsäädännön lähtökohta.

Miksi valvontaa ei pidä laajentaa ilman yksilöityä epäilyä?

Koska konkreettinen epäily ennen valvontaa on oikeusvaltion minimi, ei yksityisyyden suojan erikoiskohtelua. Poliisi ei saa kotietsintälupaa ilman perusteltua syytä, ja puhelinkuunteluun tarvitaan tuomioistuimen päätös. Samat periaatteet kuuluvat digitaaliseen ympäristöön. Kohdentamaton valvonta on myös tehotonta: järjestäytynyt rikollisuus on jo siirtynyt pimeään verkkoon ja salattuihin sovelluksiin, joita skannaus ei tavoita, joten valvonnan kohteeksi jäisivät tavalliset käyttäjät.

Miksi biometristen tietojen käyttöä ei pidä laajentaa?

Sormenjälki ja kasvot ovat nykyään kuin salasana, mutta niitä ei voi vaihtaa. Suomi on harvoja EU-maita, jotka tallentavat passien biometriset tiedot pysyvään kansalliseen rekisteriin, ja kansalaiset on käytännössä pakotettu luovuttamaan ne. Rekisterin avaaminen poliisille murentaa luottamusta, ja kerran avattua käyttöä halutaan todennäköisesti laajentaa vuosi vuodelta. Parempi malli on Saksan, jossa sormenjälkitieto tuhotaan kaikista järjestelmistä passin luomisen jälkeen.