Digitaalinen itsenäisyys rakennetaan askel kerrallaan

Helsinki valitsi julkisten palveluidensa ydintietojärjestelmän alustaksi kotimaisen UpCloudin — ei yhdysvaltalaista IT-jättiä. Se ei ollut ideologinen ele, vaan tietoinen lähtökohta: digitaalinen itsenäisyys rakennetaan yksittäisissä hankintapäätöksissä, ei yhdellä suurella linjauksella. Olen kirjoittanut digitaalisen itsenäisyyden välttämättömyydestä aiemmin. Tässä kirjoituksessa katsomme konkreettisesti, mitä se tarkoittaa arjen hankintapäätöksissä.

Miksi Helsinki valitsi suomalaisen pilven kansainvälisen sijaan?

Kodan kehittää Helsingille kriittistä julkisten palveluiden ydintietojärjestelmää. Pilvipalvelutarjoajaksi valikoitui suomalainen UpCloud — valintakriteereinä korostuivat tekninen suorituskyky, tietoturva ja kotimainen infrastruktuuri. Data pysyy ensisijaisesti Suomessa, varmistuskopiot Ruotsissa. Valinnassa ei ollut kyse siitä, ettei kansainvälisiä toimijoita olisi arvioitu — ne arvioitiin ja todettiin sopimattomiksi.

Helsingin kaupungin digitalisaatiojohtaja Hannu Heikkinen tiivisti valinnan merkityksen: on hienoa, että kaupungille kriittinen ydintietojärjestelmä voidaan toteuttaa suomalaisen toimijan moderneilla pilviratkaisuilla niin, että palvelun saatavuus poikkeuksellisissa olosuhteissa turvataan ja täysi kontrolli tiedonhallintaan säilyy.

Valinta tehtiin tietoisena vastauksena muuttuneeseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kun geopoliittinen ympäristö muuttuu, julkisen sektorin on voitava luottaa siihen, että kriittiset järjestelmät pysyvät omassa hallinnassa. Se on vaatimus, johon eurooppalainen toimija pystyy vastaamaan. Yhdysvaltalainen toimija taas kytkeytyy väistämättä maan poliittiseen tilanteeseen — ja kuten viime vuodet ovat osoittaneet, se tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä.

Mitä tapahtuu, kun polkuriippuvuus on jo syntynyt?

Helsingin tapaus on kuitenkin kahtiajakoinen. Samalla kun kaupunki rakentaa uutta oikein, se kantaa mukanaan muistutusta siitä, kuinka vaikeaa on irtautua jo olemassa olevista, syvälle integroituneista järjestelmistä.

Kaupunginhallitus myönsi alkuvuodesta, että Microsoftin pilvipalveluista irtautuminen olisi “erittäin haastavaa” ja vaatisi merkittäviä taloudellisia investointeja sekä “huomattavia käytettävyyshäviöitä”. Riippuvuus ei koske vain yhtä ohjelmistoa: se ulottuu pilvi-infrastruktuurista toimistosovelluksiin ja käyttöjärjestelmiin — kokonaisuudesta, jonka jokainen osa tukeutuu seuraavaan.

Tässä on nykyisen digitaalisen riippuvuuden ydin: se on rakentunut pala kerrallaan, ilman ohjausta, ja nyt polkuriippuvuus on suuri.

Helsinki ei ole silti jäänyt odottamaan: ICT-hankintaohjeita päivitetään eurooppalaisia toimittajia suosiviksi, ja kriisitilanteiden varalta on neuvoteltu eurooppalaisesta varasuunnitelmasta. Oikea suunta on löytynyt, mutta matka on pitkä. Sama tilanne toistuu sadoissa kunnissa ympäri Suomen.

Ovatko eurooppalaiset vaihtoehdot riittäviä?

Eurooppalaiset vaihtoehdot ovat riittäviä useimpiin julkisen sektorin tarpeisiin — ja usein myös hinnaltaan kilpailukykyisiä. Kriitikko voi perustellusti huomauttaa, että niillä on paikoin suppeampi valikoima ominaisuuksia kuin suurilla yhdysvaltalaisilla alustoilla. Se on totta. Mutta oikea kysymys kuuluu: tarvitaanko kaikkia niitä ominaisuuksia?

Olen työssäni ollut rakentamassa ja ylläpitämässä ohjelmistojärjestelmiä, joissa pohjalla on ollut ison kansainvälisen toimijan alusta. Olen nähnyt toistuvasti, miten paljon kehutut erityisominaisuudet jäävät käyttämättä. On lähestulkoon poikkeuksellista nähdä järjestelmiä, jotka eivät olisi toteutettavissa vähemmilläkin ominaisuuksilla. Sama logiikka pätee tekoälyyn julkisissa palveluissa: tekniset mahdollisuudet ja todelliset tarpeet ovat eri asioita.

Kun järjestelmä rakennetaan alusta, voidaan valita juuri se, mitä tarvitaan — ilman vuosien kertymää tai toimittajan asettamia rajoitteita. Olemassa olevista järjestelmistä irtautuminen on kallista, eikä muutosta kannata tehdä hätiköidysti. Mutta uudet hankinnat ovat eri asia: ne pitää rakentaa alusta oikein, eikä toistaa aiempaa virhettä.

Miten digitaalinen itsenäisyys rakentuu käytännössä?

Digitaalinen itsenäisyys rakentuu kuten energiahuoltovarmuus: rauhallisesti ja ennakoiden, ennen kuin tilanne pakottaa. Se ei ole yhden suuren päätöksen asia, vaan jokaisen hankinnan asia.

UpCloudin perustaja Joel Pihlajamaa tiivisti sen hyvin: eurooppalaisen toimijan valinta ei ole pelkkä tekninen kysymys — se on tietoinen arvovalinta digitaalisen omavaraisuuden ja eurooppalaisen riippumattomuuden puolesta. Julkinen organisaatio, joka tekee tämän valinnan nyt, ei ainoastaan hallinnoi omia riskejään. Se rakentaa samalla markkinaa eurooppalaisille vaihtoehdoille ja edesauttaa niiden valintaa tulevissakin tilanteissa.

Tarvitaan myös kokonaisnäkemys siitä, mitä kohti ollaan menossa. Yksittäiset hankintapäätökset eivät riitä, jos kukin organisaatio tekee ne omassa siilossaan ilman yhteistä suuntaa. Nyt tarvitaan kansallinen tavoite ja sen toteuttamiseen tarvittava ohjaus. Digitaalisen itsenäisyyden kansalaisaloite vaatii juuri tätä — ja on jo kerännyt tuhansia allekirjoituksia.

Hankintojen yhteydessä tehtävät valinnat ovat halvempia kuin kriisitilanteen pakottamat muutokset — niin taloudellisesti kuin strategisesti. Energiahuoltovarmuudesta opimme, että varautuminen kannattaa aloittaa ennen kuin on pakko. Digitaalinen infrastruktuuri ei ole erilainen.

Mitä tapahtuisi, jos jokainen kunta päättäisi, että seuraava järjestelmähanke rakennetaan ensisijaisesti eurooppalaiselle alustalle? Lue samasta teemasta: vuosi 2026 on tekoälyn vuosi — ja samalla valintojen vuosi.