Hyötyykö Suomi data­keskuksista?

Datakeskusten sähkövero nousi Suomessa 1. heinäkuuta 2026 luokasta II luokkaan I. Syksyllä 2026 valmistuu kohdennettu tukijärjestelmä. Yhdysvalloissa nousi heinäkuun 2026 ensimmäisellä viikolla otsikoihin kolme tapausta paikallisista haitoista: kunnalliseen jäteveteen levinnyt bakteeri Wyomingissa, 60 desibelin jatkuva melu asuinalueella Michiganissa ja 7,3 miljardin dollarin datakeskukselle nostettu ryhmäkantelu Wisconsinissa.

Samaan aikaan Suomen kuntapäättäjät käyvät läpi konkreettista kaavoitusta: Kirkkonummella Microsoftin hanke etenee rakennusluvan mukaisesti, Raumalla kolmen hankkeen yhteisvaikutuksia ei arvioida, Loviisassa laajasta energia- ja datakeskuskokonaisuudesta puuttuu yhteisvaikutusten arviointi. On aika koota tietoa datakeskuksista yhteen, ja arvioida sitä, mistä kannattaa keskustella enemmän.

Suomen datakeskukset numeroina

Heinäkuussa 2026 Suomessa toimii 44 datakeskusta, joista vain 7 työllistää yli 20 työntekijää. Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura esitteli samoja lukuja Hufvudstadsbladetin haastattelussa toukokuun alussa 2026. Datakeskuksen rakentaminen työllistää merkittävästi. Valmistumisen jälkeen korkean automaatioasteen seurauksena keskus työllistää vähemmän. Toki vertailukohtana esimerkiksi perinteinen valmistava teollisuus on hieman huono, kun datakeskuksissa ei tehdä fyysisiä tuotteita.

Datakeskukset kuluttavat vuonna 2026 noin kaksi prosenttia Suomen sähköstä, ja Datakeskusteollisuuden toiminnanjohtaja Antti ‘Jogi’ Poikolan arvion mukaan osuus kasvaa viidestä kuuteen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kantaverkkoyhtiö Fingridille on tullut yli 50 000 megawatin edestä datakeskusten liityntäkyselyjä, joista kantaverkkosuunnittelusta vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo arvioi noin kymmenen prosentin toteutuvan. Kyse on siis noin viiden gigawatin lisäkuormasta sähköverkolle. Vertailuksi: vuoden 2026 talven kulutushuippu oli noin 15,5 gigawattia. Oman arvioni mukaan Suomen nykyinen datakeskuspotentiaali on noin 1,5 gigawattia.

Sähköjärjestelmän toinen puoli antaa mittasuhteet. Suomen vuotuinen sähköntuotanto on noin 83 terawattituntia. Suomen uusiutuvat ry:n hankelistan mukaan tuulivoiman luvitusjono ylittää nykyisen asennetun kapasiteetin moninkertaisesti; maalle on suunnitteilla yli 60 gigawattia ja merelle yli 45 gigawattia hankkeita. Luvitetut tuulivoimahankkeet odottavat asiakasta: yksi datakeskusinvestointi laukaisee tyypillisesti pitkän uusiutuvan energian sähkönostosopimuksen, joka rahoittaa uuden voimalan rakentamisen. Datakeskukset kasvattavat siis uusiutuvan tuotannon määrää sähkömarkkinoilla.

Mittakaava kannattaa suhteuttaa vielä ulkomaille. DC Byten 2026 Data Centre Outlook -raportin mukaan Suomeen on lisätty vuosina 2023 ja 2024 yhteensä yli 1 400 megawattia datakeskuskapasiteettia. Yhdysvaltain Virginian osavaltiossa on operatiivista datakeskuskapasiteettia noin 17 gigawattia, ja Dominion Energyn liityntäjonossa on lisäksi noin 47 gigawattia. Suomi on tässä keskustelussa vielä pienten mittasuhteiden maa, vaikkei enää marginaalinen.

Muutamaa yksittäistä hanketta on hyvä pitää mielessä. Utajärvelle rakennetaan kahden miljardin euron ja 200 megawatin tekoälydatakeskus, jonka rinnalle tulee 200 megawatin akkuvarasto. Ouluun Rusko-Nokialle valmistuu Campus Oulu -datakeskus, jonka kapasiteettipotentiaali on pitkällä aikavälillä jopa 300 megawattia, ensimmäisessä vaiheessa noin kahdeksan megawattia. Microsoft puolestaan solmi esisopimuksen noin 190 hehtaarin maakaupoista Vaasan ja Mustasaaren rajalle uutta datakeskusta varten. Nämä kolme hanketta lähes kaksinkertaistavat Suomen nykyisen datakeskuskapasiteetin, jos ne toteutuvat suunnitellussa mittakaavassa.

Mittakaavan hahmottamiseksi tiiviisti:

• Suomen datakeskukset nyt: 44 kappaletta, sähköä noin 2 prosenttia kokonaiskulutuksesta.
• Ennuste vuodelle 2030: 5–6 prosenttia Suomen sähköstä.
• Fingridin liityntäkyselyt datakeskuksilta: yli 50 000 megawattia, joista arvioidaan toteutuvan noin 10 prosenttia eli noin 5 gigawattia.
• Vertailuluku: talven 2026 kulutushuippu 15,5 gigawattia.
• Tuulivoiman luvitusjono (odottaa pitkäaikaista asiakasta, kuten datakeskusta): yli 60 gigawattia maalle ja yli 45 gigawattia merelle.
• Verrokkina Virginia, Yhdysvallat: noin 17 gigawattia operatiivista datakeskuskapasiteettia ja noin 47 gigawattia jonossa.

Arvonluonti on yksi keskustelun tärkeimmistä ulottuvuuksista. Anthropicin API-hinnoittelusta voi päätellä, että tekoälyn käytön, eli inferenssin, hinta loppuasiakkaalle kilowattituntia kohti on dollareita, kun taas suomalaisen sähkön tuottajahinta pysyy senteissä. Suuruusluokaltaan ero on satakertainen. Tämä vertailu on oma laskelmani julkisesta API-hinnastosta, ei ulkopuolisen lähteen luku, ja toimittaja Niko Vartiaisen “Humiseva halli” -selvitys Uudessa Jutussa käsitteli samaa kysymystä. Suomen politiikassa yksi tärkeä kysymys on, kuinka suuri osa tuosta arvosta kannattaa pyrkiä, ja pystytään, pitämään täällä: datakeskusten omistuksen, sopimusehtojen ja/tai verokehyksen kautta.

Miksi Irlanti ei ole Suomen verrokki

Keskustelussa datakeskuksissa yleisin esimerkki huonosta lopputuloksesta on Irlanti. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ennusteen mukaan Irlannin datakeskusten osuus sähkön käytöstä nousi 21 prosentista 32 prosenttiin vuosien 2023 ja 2026 välillä, ja Friends of the Earth Ireland arvioi, että kotitaloudet ovat maksaneet ylimääräisiä sähkölaskuja 715 miljoonaa euroa vuosien 2015 ja 2023 välillä, keskimäärin 360 euroa taloutta kohti. EirGridin All-Island Resource Adequacy Assessment 2026–2035 -arvion pohjalta uusien datakeskusten rakentaminen Dublinin ympäristössä on pysäytetty vuoteen 2028 asti verkkokapasiteetin puutteen takia.

Väite, että Irlannin sähkön hinta olisi kolminkertaistunut datakeskusten takia, on kuitenkin harhaanjohtava. Verkostoasiantuntija Riku Merikoski osoittaa LinkedIn-analyysissään, että Irlannin sähkön hinta seuraa maakaasun hinnan kehitystä, ei datakeskusten määrää. Merikosken datan mukaan tukkuhinta laski vuosien 2021 ja 2025 välillä, vaikka datakeskusrakentaminen kasvoi. Datakeskusten kysyntä on hintakehityksessä toissijainen tekijä.

Suomi eroaa Irlannista neljän rakenteellisen tekijän osalta:

1. Tuulivoimapotentiaalimme on ennustettua datakeskuskysyntää selvästi suurempi.
2. Datakeskukset ovat maantieteellisesti hajautettuja. Niitä on rakennettu Haminaan, Utajärvelle, Oulun seudulle, Kajaaniin ja Kirkkonummelle, eikä yhdellä alueella synny Dublinin kaltaista pullonkaulaa.
3. Suomen ilmasto mahdollistaa niin sanotun vapaajäähdytyksen, joka nostaa energiatehokkuuden Euroopan kärkeen.
4. Datakeskuksen hukkalämpö voidaan kytkeä kaukolämpöverkkoon, jolloin polttoperäinen lämmöntuotanto vähenee. Kirkkonummella tämä on osa Microsoftin hanketta.

Sähkövero ja tuleva kompensaatiotuki

Heinäkuun 2026 ensimmäisenä päivänä datakeskusten sähkövero siirtyi luokasta II luokkaan I, 0,05 sentistä 2,24 senttiin kilowattituntia kohti. Nousu on noin 45-kertainen, ja fiskaalivaikutus valtiolle on noin 47 miljoonaa euroa vuodessa. Osa toimijoista arvioi uudistusta heinäkuussa 2026: esimerkiksi Google Finland on pysäyttänyt yhden datakeskushankkeen suunnittelun uudelleentarkastelun ajaksi. Korotuksessa datakeskusten erillinen verohuojennus poistui ja ne siirtyivät yleiseen verokantaan. Valmistava teollisuus maksaa jatkossakin alemman veroluokan II mukaan.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi joulukuussa 2025 kohdennetun kompensaatiotukijärjestelmän valmistelusta, joka on tarkoitettu erityisesti “value-added” -datakeskuksille. Rinnalla valmistellaan datakeskusrekisteriä. Kompensaatiotukijärjestelmä ei ole vielä voimassa, ja sen kriteerit muotoutuvat syksyn 2026 aikana.

Kriteerit ratkaisevat koko järjestelmän luonteen. Kohdennettu tuki muuttuisi läpinäkymättömäksi valintakanavaksi, jos “value-added” määriteltäisiin niin, että käsite piilottaisi harkintavallan. Kaverikapitalismin riski on tässä realistinen. Kevään 2026 julkinen keskustelu kohdennetun tuen vinoumista on osoittanut, että mekanismi vaatii huolellisen arvion. Kompensaatiotukijärjestelmän kriteerien on oltava avoimet, julkiset ja neutraalisti sovellettavat. Muussa tapauksessa markkinamekanismia puretaan toiselta puolelta samalla, kun sitä vahvistetaan sähköveron puolella.

Paikallishaitat Yhdysvalloissa ja Suomen luvitus

Yhdysvalloissa nousi julkisuuteen heinäkuun 2026 ensimmäisellä viikolla kolme tapausta, jotka kuvaavat sitä, mitä tapahtuu, kun ennakkosääntely puuttuu ja ongelmat jäävät oikeusprosessin ratkaistavaksi. Metan Cheyenne-datakeskuksen rakentajayhtiö Goat Systems LLC:n käynnistyslaimennus levitti kunnalliseen jätevesijärjestelmään harvinaista Cupriavidus gilardii -bakteeria, minkä jälkeen Cheyennen Board of Public Utilities peruutti kaikkien datakeskusten fill-and-flush-jätevedenpurkuluvat toistaiseksi.

Michiganin Dowagiacissa Alliance Cloud Services LLC:n datakeskus aiheuttaa lähialueen asukkaiden pihoille mitattuna noin 60 desibelin melua kellon ympäri, ja asukkaat ovat nostaneet liittovaltion ryhmäkantelun toukokuussa 2026. Microsoftin 7,3 miljardin dollarin Fairwater-datakeskus Wisconsinin Mount Pleasantissa sai 1. heinäkuuta 2026 ryhmäkantelun naapureilta muun muassa dieselgeneraattoreiden, HVAC-järjestelmien, jäähdytystornien ja lauhdintapuhaltimien meluvaikutuksista.

Suomessa perusrakenne on parempi. Valtioneuvoston päätös 993/1992 asettaa melun ohjearvot: taajamassa 55 desibeliä päiväsaikaan ja 45 desibeliä yöllä, loma-asutuksessa 45 desibeliä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA käynnistyy, jos datakeskuksen varavoiman polttoaineteho ylittää 300 megawattia tai kiviainesten ottomäärä ylittää 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Kaavamääräyksissä voidaan edellyttää hukkalämmön kaukolämpökäyttöä, meluesteitä jäähdytyslaitteille ja luonnontilaisten alueiden suojelua.

Ongelmat ovat rakenteellisia, eivät säädöspohjaisia. Omavalvonta on altis manipuloinnille, kun viranomaisen pistokoevalvonta on niukkaa. Ohjearvoja sovelletaan ympäristöluvituksen yhteydessä, joten kansalaisten on ollut vaikea vedota niihin kaavavalituksissa. Useiden hankkeiden yhteisvaikutuksia ei tyypillisesti arvioida, jos jokainen hanke käydään läpi erillisessä YVA-menettelyssä. Nämä ovat ennen kaikkea kysymyksiä riittävästä resursoinnista, eivät ongelmista markkinamekanismissa. Ratkaisu ei ole datakeskusten erottaminen muusta teollisuudesta omaksi sääntelysektorikseen.

Miten datakeskushankkeet etenevät Suomen kunnissa?

Suomen kaupungeissa ja kunnissa on kesällä 2026 käynnissä 10 konkreettista datakeskusprosessia. Kirkkonummen kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta myönsi Microsoftin datakeskuksen ensimmäisen vaiheen rakennusluvan syksyllä 2024, ja kaavaan on rakennettu sisään datakeskuksen tuottaman hukkalämmön hyödyntäminen kaukolämmön tuotannossa. Toisen vaiheen rakennuslupa on käsittelyssä. Yhdessä Fortumin kanssa toteutettava hukkalämmön talteenotto kattaisi valmistuessaan noin 40 prosenttia Kirkkonummen, Espoon ja Kauniaisten kaukolämpöverkon tarpeesta. Espoon AtNorth-datakeskus Kehä III:n varrella on esimerkki toimivasta melumitoituksesta suomalaisessa luvitusympäristössä.

Rauman kaupungissa käynnistyy yhtaikaa yksi datakeskushanke ja kaksi vihreään energiantuotantoon liittyvää investointia. Paikallinen kaukolämpöverkko ei pysty hyödyntämään edes yhden hankkeen hukkalämpöä, koska tarve alueella on rajallinen. Hukkalämpö joudutaan johtamaan mereen. Ympäristövaikutusten arvioinneissa ei ole edellytetty hankkeiden yhteisvaikutusten tarkastelua, koska osa hankkeista ei ole vielä toteutunut.

Loviisan Itäisen Liittymän datakeskus sai rakennusluvan joulukuussa 2025, ja metsä on jo kaadettu. Samalla alueella on vireillä laaja tuulivoima- ja aurinkovoimahankekokonaisuus sekä ydinvoima-alueen myynti. Kuntapäättäjien mukaan kokonaisuudesta ei ole tehty yhteisvaikutusten YVA-arviointia. Järvenpään palvelinkeskuksen YVA-selostuksen melumallinnusliitteessä huomiota herätti muotoilu, jonka mukaan yön melurajat eivät ylity, jos varavoimageneraattoreita ajetaan enintään kolme tuntia. Generaattoreiden todellista melutasoa ei ollut esittelijöillä käytettävissä.

Tampereella sähköverkko ja tontit riittäisivät oman arvioni mukaan noin 50 megawatin datakeskukselle, jonka hukkalämpö saataisiin lähes kokonaan kaukolämpökäyttöön. Kansainväliset investoinnit suuntautuvat 100 megawatin ja sitä suurempiin keskuksiin, joten kysymys kuuluu: pystyvätkö suomalaiset kaupungit houkuttelemaan myös keskisuuria keskuksia, joissa paikalliset hyödyt olisivat suurimmillaan?

Toimivan luvituksen ja resursoinnin ero näkyy suoraan asukkaan arjessa. Suomella on nyt lyhyt aika oppia toisten virheistä.

Mitä olen mieltä datakeskuksista?

Päästökauppa ja spot-hinnoittelu ohjaavat Suomen sähkömarkkinoita kohti tasapainoa, ja markkinamekanismi kannustaa investointeihin uusiutuvaan tuotantoon. Kohdennettuja säätövoimavaatimuksia tai pitkiä sähkönostosopimuksia datakeskuksille edellyttäviä lakialoitteita ei tarvita, koska ne rikkoisivat markkinamekanismin ja rankaisisivat yhtä toimialaa mielivaltaisesti. Julkisen sektorin ydinvastuu on kolme asiaa: verkkokapasiteetista huolehtiminen, luvitusprosessin selkeys ja paikallisen ympäristö- ja terveystaseen turvaaminen.

Kompensaatiotukijärjestelmä tulee hyväksyä syksyllä 2026 sillä ehdolla, että sen kriteerit ovat julkiset, avoimet ja neutraalisti sovellettavat. Samaan aikaan kunnallinen valvonta vaatii resursseja: pistokoenäytteitä, riippumatonta meluvalvontaa, useiden hankkeiden yhteisvaikutusten arviointia. Nämä ovat välttämättömiä, jotta markkinat toimivat reilusti kaikille, ja pystytään huolehtimaan asukkaiden hyvinvoinnista.

Vihreiden tietopoliittinen ohjelma sopii tähän: kansallisia vaatimuksia vihreän energian käytöstä ja lämmön talteenotosta voidaan asettaa, kunhan vaatimukset eivät karkota investointeja ympäristön kannalta huonompiin maihin. Sama ajatus soveltuu TEM:n valmistelemaan datakeskusrekisteriin. Rekisteri on luonteva paikka koota käyttötarkoitusilmoituksia, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi kryptolouhinnan osuuden julkistamisen. Norjassa on käynnistetty vastaava valmistelu. Läpinäkyvyys on markkinamekanismin toiminnan edellytys.

Tiivistän oman kantani näin: sähkömarkkinat ovat päästökaupan ansiosta erittäin hyvin toimivat markkinat, joissa hinta ohjaa voimakkaasti kohti tasapainotilaa. Markkinat hoitavat allokaation, kunhan niitä ei lähdetä pilaamaan sektorikohtaisilla velvoitteilla.

Miksi datakeskukset ovat geopoliittinen kysymys?

Datakeskukset liittyvät myös olennaisesti geopolitiikkaan: mitä hyperskaalaajien fyysinen infrastruktuuri EU:n maaperällä tarkoittaa suvereniteetille, mihin Nokia ja suomalainen konepajateollisuus asettuvat tässä kuvassa sekä miksi EU:n tekoälysuvereniteettitasot on syytä lukea ennen syksyn 2026 tukikeskustelua. Ennen sitä on hyvä pysähtyä yhteen kysymykseen: kenen ehdoilla rakennamme Suomen digitaalista infrastruktuuria aikana, jolloin tekoäly muuttaa taas kaiken, vai muuttaako?