Viekö tekoäly ohjelmoijan työn?

Tekoäly vie jo osan ohjelmoijan työstä. Esimerkiksi minun työstäni se on vienyt suurimman osan koodin kirjoittamisesta. Vielä viime vuonna ajattelin, että hyvän ohjelmoijan erottaa koodista. Enää näin ei ole. Nyt suurin osa koodista, josta vastaan, syntyy tekoälyn kirjoittamana. Minun tehtäväni on kertoa, mitä pitää rakentaa, ja kantaa vastuu siitä, että se toimii. Kun puhutaan tekoälystä ja työstä, tässä kannattaa olla raatorehellinen.

Suomen tulevaisuus ei rakennu sillä, että laitamme pään hiekkaan ja väitämme, että mikään ei ole muuttunut. Se vaatii sitä, että osaamisen uudistaminen ja sosiaaliturva pysyvät muutoksen tahdissa.

Viekö tekoäly ohjelmoijan työn?

Tekoäly vie ohjelmoijan työstä jo nyt merkittävän osan: rutiininomaisen koodin kirjoittamisen, testien tuottamisen ja toistuvien korjausten tekemisen. Koko työtä se ei vie. Ihmiselle jää päätökset siitä, mitä rakennetaan ja miksi, sekä vastuu siitä, että järjestelmä toimii ja on turvallinen. Ohjelmoijan työ muuttuu, ja arvo siirtyy koodin tuottamisesta kokonaisuudesta huolehtimiseen.

Tunnen tämän omasta työstäni. Luen jokaisen muutoksen ennen kuin se menee käyttöön, koska tekoäly tekee virheitä varmalla äänellä. Palveluissa, joita rakennan, virhe näkyy suoraan ihmisten arjessa ja mahdollisuuksissa, eikä sitä vastuuta voi siirtää koneelle. Samasta syystä huonosti määritelty tehtävä ei parane tekoälyllä. Se vain tuottaa virheet nopeammin.

Tekoäly vie tehtäviä. Kokonaisuus ja vastuu jäävät ihmiselle.

Olen kirjoittanut tekoälystä usein. Keväällä kirjoitin Kauppalehteen siitä, mistä kehittäjälle jatkossa maksetaan. Se on kysymys työnantajalle. Kysymys työntekijälle on suorempi: onko minulla töitä viiden vuoden päästä?

Miten tekoäly vaikuttaa työttömyyteen?

Tekoäly vaikuttaa työttömyyteen ensin tehtävien kautta. Se harvoin poistaa kokonaisen ammatin kerralla, mutta vähentää rutiinityötä ja muuttaa myös sitä, millaista osaamista työnantajat hakevat. Suurin riski on siirtymissä. Jos uuden oppiminen kestää liian kauan ja lyhytkin työkeikka voi heikentää toimeentuloa, työttömyysjaksot venyvät pidemmiksi kuin olisi tarpeen.

Huoli on todellinen. LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselyn mukaan 62 % suomalaisista on huolissaan työttömyydestä ylipäätään ja 32 % pelkää tekoälyn vievän työpaikkoja (Yle 27.5.2026).

Työpaikoilla tekoäly on monelle jo seuraava kehitysaskel eikä mullistus, ja juuri siksi muutos etenee hiljaa tehtävä kerrallaan. Kun tehtävät muuttuvat, muuttuu myös se, keitä palkataan ja millä osaamisella.

Tekoälyn myötä siirtymät yleistyvät. Yhä useampi joutuu vaihtamaan työnkuvaa kesken uransa, työpaikka vaihtuu useammin, ja osa työstä on lyhyitä projekteja. Nykyinen sosiaaliturva toimii tässä väärään suuntaan. Kun lyhyt työkeikka voi sotkea tuet ja ansaitusta lisäeurosta jää käteen vain murto-osa, lyhyen työn tai uudelleenkouluttautumisen vastaanottaminen ei kannata. Yksinkertaisempi perusturva purkaa tämän kannustinloukun, jolloin siirtymä ei käy ihmiselle kalliiksi.

Miten juniorista tulee jatkossa seniori?

Juniorista tulee jatkossakin seniori tekemällä oikeaa työtä ja saamalla siitä palautetta, mutta harjoitustehtävät muuttuvat. Kun tekoäly hoitaa rutiinikoodin, nuoren pitää oppia jo koulussa käyttämään tekoälyä ja arvioimaan sen tuotoksia. Työnantajan kannattaa yhä palkata junioreita, koska ilman heitä ei kymmenen vuoden päästä ole senioreita.

Opin aikanaan itse tekemällä virheitä, joita kokeneemmat auttoivat ymmärtämään. Kirjoitin tästä kesäkuussa Skrolli-lehteen. Nyt tekoäly kirjoittaa juuri sen rutiinikoodin, jonka parissa juniorit ennen oppivat. Siksi urakehityksen polku on rakennettava uudelleen.

Ensimmäinen askel otetaan koulussa. Tekoälyavusteinen ohjelmointi kannattaa tehdä omaksi oppiaineekseen lukioissa ja ammattioppilaitoksissa. Silloin nuori harjoittelee tekoälyn työn arviointia oikeissa projekteissa, esimerkiksi pelikehityksessä tai avoimen lähdekoodin yhteisöissä, jo ennen ensimmäistä työpaikkaansa.

Kyse on myös siitä, että kaikilla pitää olla mahdollisuus. Jos alalle pääsee vain se, jolla on jo verkostot tai varaa tehdä palkatonta harjoittelua, uraputki kapenee ja Suomi hukkaa lahjakkuutta. Reitin alalle pitää olla auki jokaiselle, joka haluaa oppia, taustasta riippumatta.

Mitä Suomen pitäisi tehdä, kun tekoäly muuttaa työtä?

Suomen pitäisi tehdä osaamisen uudistamisesta tavallinen osa työuraa ja rakentaa sosiaaliturva, joka toimii työelämän kaikissa muutosvaiheissa ja jossa työn vastaanottaminen kannattaa aina. Silloin tekoälyn tuoma tuottavuus näkyy kilpailukykynä eikä pitkinä työttömyysjaksoina. Suomi on tehnyt saman ennenkin, kun Nokian puhelinliiketoiminta hiipui ja sen osaajista syntyi uusia yrityksiä ja vahva peliala.

Osaaminen ei silloin kadonnut Suomesta. Se vaihtoi alaa. Nyt sama siirtymä on edessä tietotyössä, ja sen pitää onnistua tarkoituksella eikä sattumalta.

Tähän ehdotan neljää konkreettista toimea:

• Elinikäinen oppiminen oikeudeksi. Säädettäisiin oikeus osaamisen päivittämiseen, ja ammatillisen ja korkeakoulutuksen välille rakennettaisiin modulaarisia opintopolkuja. Uuden oppiminen ei silloin vaatisi kokonaista uutta tutkintoa.
• Henkilöstökoulutus verovähennyksen piiriin. Yritysten henkilöstökoulutusta tuettaisiin verovähennyksin, jotta tekoälyn tuottavuushyöty ei jäisi vain suurimmille yrityksille.
• Sosiaaliturva, jossa työ kannattaa aina. Kannustinloukut purettaisiin, ja ensimmäinen askel kohti yksinkertaisempaa perusturvaa olisi 260 euron kuukausittainen perustulo.
• Joustoturva tanskalaiseen tapaan. Työvoimapalveluja vahvistettaisiin, jotta uuteen työhön siirtyminen olisi nopeaa.

Suomi pärjää, kun osaaminen uudistuu työn tahdissa.

Tekoäly tekee ohjelmoijasta jo nyt tuottavamman. Kun osaaminen ja sosiaaliturva pysyvät mukana, sama tuottavuus tekee Suomesta maan, jossa osaajat haluavat tehdä työtä ja yritykset löytävät tekijänsä.