Digitaalinen itsenäisyys ei ole eristäytymistä

Digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa, että Suomi hallitsee itse kriittisiä digitaalisia järjestelmiään niin, ettei ulkovalta voi helposti katkaista tai rajoittaa niiden käyttöä. Se rakennetaan julkisilla hankinnoilla, avoimilla standardeilla ja eurooppalaisella yhteistyöllä.

Olen Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitteen alullepanija ja vetäjä. Suomessa on varauduttu kriiseihin jo vuosisatoja. Digitaalinen itsenäisyys ulottaa saman varautumisen niihin järjestelmiin, joiden varassa arkemme pyörii.

Mitä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa käytännössä?

Käytännössä digitaalinen itsenäisyys tarkoittaa, että vaalien, sosiaaliturvan ja verotuksen kaltaiset kriittiset järjestelmät pysyvät Suomen ja Euroopan unionin lainsäädännön piirissä. Viranomainen tietää, kuka järjestelmän omistaa, minkä maan laki sitä koskee ja miten palvelu siirretään toiselle toimittajalle. Ratkaisevaa on se, kuka järjestelmään pääsee käsiksi ja kuka voi sen sulkea.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, kuka päättää yhteisestä infrastruktuurista. Vaalit ja sosiaaliturva kuuluvat kaikille, joten niiden ehdoista pitää päättää demokraattisesti täällä eikä toisen valtion hallinnossa.

Valtioneuvosto puhuu samasta asiasta digitaalisena suvereniteettina tiekartassaan. Kirjoitin aiemmin, miksi digitaalinen itsenäisyys on välttämättömyys Suomelle.

Miten digitaalinen itsenäisyys eroaa eristäytymisestä?

Digitaalinen itsenäisyys eroaa eristäytymisestä siinä, että Suomi käyttää edelleen maailman parhaita työkaluja, mutta kriittisille järjestelmille on aina olemassa vaihtoehto ja suunnitelma toimittajan vaihtamiseen. Kaikkea ei tehdä itse. Avoimet standardit ja avoin lähdekoodi pitävät valinnan auki, ja eurooppalainen yhteistyö antaa mittakaavan, johon pieni maa ei yksin yllä.

Ruotsissa kaksi virastoa, sosiaalivakuutuslaitos Försäkringskassan ja liikennevirasto Trafikverket, ovat jo yhdistäneet viestintäjärjestelmänsä avoimella Matrix-standardilla, vaikka niillä on eri toimittajat (ohjelmistoyhtiö Elementin blogi 26.5.2026).

Pohjoismaiden ja koko Euroopan yhteinen kysyntä antaa eurooppalaisille vaihtoehdoille tarvittavan mittakaavan. Puhuin Happy Hacking Dayssä tarkemmin niistä keinoista, joilla Suomi ja Eurooppa voivat rakentaa valinnanvapautta.

Miksi digitaalinen itsenäisyys on huoltovarmuutta?

Digitaalinen itsenäisyys on huoltovarmuutta, koska se on samaa varautumista, jota Suomi tekee jo viljan, lääkkeiden ja polttoaineen kanssa. Jos pääsy kriittiseen tietojärjestelmään katkeaa, Kelan maksujen, verotuksen ja vaalien pitää silti toimia. Varautuminen kannattaa tehdä ennen kriisiä, koska kesken kriisin vaihtoehtoja ei enää ehdi rakentaa.

Tällä hetkellä Suomen huoltovarmuus ei ulotu pilveen. Helsingin kaupunki on jo näyttänyt, että digitaalinen itsenäisyys rakennetaan askel kerrallaan yksittäisillä hankintapäätöksillä. Siitä hyötyy myös elinkeinoelämä. Kun kriittiset järjestelmät hankitaan niin, ettei ulkovalta voi rajoittaa niitä, suomalaisille ja eurooppalaisille yrityksille syntyvät markkinat ilman yritystukia.

Huoltovarmuus on aina ollut suomalaista arkijärkeä. Nyt sen pitää ulottua myös tietojärjestelmiin.

Mitä Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloite vaatii?

Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloite esittää lakia, jonka mukaan Suomen julkisen hallinnon kriittiset digitaaliset palvelut toteutetaan suomalaisten ja eurooppalaisten toimijoiden ratkaisuilla. Vaatimus koskee esimerkiksi järjestelmiä, joiden varassa vaalit, sosiaaliturva ja verotus toimivat. Palvelujen pitää toimia myös kriisissä, eikä Suomi saa jäädä yhden toimittajan varaan.

Tarve on todellinen. Oikeusministeriö suunnitteli vaalitietojärjestelmän siirtämistä yhdysvaltalaiseen pilvipalveluun, ja Helsingin Sanomien mukaan suunnitelma oli heinäkuussa 2026 jäissä.

Aloitteen mukaan kriittisissä julkisissa digipalveluissa:

• tiedot ja palvelut ovat suomalaisten ja eurooppalaisten toimijoiden hallussa
• palvelimet sijaitsevat Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen (ETA) alueella
• ohjelmistot ovat eurooppalaisia tai avointa lähdekoodia
• viranomainen tietää, kuka järjestelmän omistaa ja minkä maan lainsäädäntö sitä koskee

Ehdotettu laki koskisi lisäksi jatkuvuussuunnitelmia ja testausta sekä sitä, ettei järjestelmä jää yhden toimittajan varaan. Aloitteen koko teksti on oikeusministeriön kansalaisaloite.fi-palvelussa.

Mitä Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloitteelle tapahtuu seuraavaksi?

Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloite jätetään eduskuntaan kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Kannatusilmoitusten keräys alkoi 4.2.2026 ja päättyi 4.8.2026. Kansalaisaloite.fi-palvelun mukaan aloite keräsi lopulta 50 819 kannatusilmoitusta, ja eduskuntakäsittelyyn tarvittava 50 000 kannatusilmoituksen raja ylittyi 22.7.2026.

Yli 50 000 ihmistä kannatti aloitetta, vaikka aihe on melko tekninen. Aloitteen päämäärä on, että seuraava eduskunta säätää lain, joka vähentää digitaalista riippuvuutta Euroopan ulkopuolisista valtioista.

Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tarkastaa kannatusilmoitukset ennen eduskuntaan jättämistä. Kannatusilmoitukset toimitetaan DVV:n tarkastettaviksi vuoden kuluessa keräyksen päättymisestä, ja aloite on vietävä eduskuntaan vuoden kuluessa DVV:n päätöksestä (kansalaisaloitelaki). Vaalien jälkeinen jättö mahtuu määräaikoihin.

Raukeaako kansalaisaloite vaalikauden lopussa?

Digitaalinen itsenäisyys -kansalaisaloite viedään uudelle eduskunnalle kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen, jotta se ehditään käsitellä kunnolla. Eduskunnassa kesken oleva kansalaisaloite raukeaa vaalikauden päättyessä. Kun aloite jätetään vasta vaalien jälkeen, uudella eduskunnalla on koko vaalikausi aikaa käsitellä se. Aloite ei siis raukea vaalikauden vaihtuessa.

Varauduimme etukäteen kumpaankin vaihtoehtoon. Jos 50 000 kannatusilmoituksen raja olisi ylittynyt jo keräyksen alussa, olisimme harkinneet aloitteen jättämistä jo nykyiselle eduskunnalle.

Kriittisten järjestelmien pitää toimia myös huonona päivänä.

Kun haet tukea Kelasta, maksat veroja tai äänestät, luotat siihen, että järjestelmä toimii ja että sen säännöistä päätetään täällä. Olen ehdolla eduskuntaan Uudellamaalla, ja periaatteeni on, että kriittisten järjestelmien hankintaehdot kirjataan lakiin.